Raato?

Mikä näyttää raadolta, haisee raadolta ja juo päivän aikana 4 litraa jaffaa?

Pikku-Piikahan se, julmetussa kankkusessa.
Kun harvoin käy ulkona ja harvoin tekee tuttavuutta alkoholillisten juomien kanssa, on aika altis mokomalle hauskanpidon jälkitaudille. Mutta mikä juoden tulee se laulaen menee? Toivossa on ainakin hyvä elää... Hämmästyttävää on se, miten paljon sitä kykeneekään juomaan tällaisen päivän aikana, kun on koko illan ja yön jo juonut. Kovin hölskyvä on olo (ja ehkä hivenen hutera).

Joulu oli ja meni. Aatonaattona Pikku-Piika oli yön töissä ja sen jälkeen kaksi päivää joulun vietossa. Tapsan tahdit tanssittiin työn merkeissä ja sen jälkeen oli aika taas vaihtaa vapaalle. Seuraava työvuoro on vasta uudenvuodenaattona... silloin toivottavasti töitä ja kiirettä piisaa koko pitkän vuoron ratoksi.

Joulu on turmiollista aikaa tällaiselle herkkuperseelle, joka rakastaa ruokaa ja syömistä. Kahden hengen talouteen hankittu 12 kilon kinkku on tuhottu lähes kokonaan (ja ilman koirien apua!) ja jos oikein hyvin käy, jouluähky ehtii kaikota jo pääsiäiseksi. Jälleen kerran, toivossa on hyvä elää.

Ja vastaus erääseen yöllä esitettyyn kysymykseen... en kaikkia, vain ja ainoastaan niitä, jotka ovat kiinnostavia, kiehtovia ja ihania *pus*

Arvon Pölypäät!

Kun aamuyöstä humalasta heijaavien asiakkaiden horjuva jono tolpalla venyy pitkäksi, monen mieleen juolahtaa ajatus "otanpa taksin lennosta". Ajatus on hyvä, toteutus usein per*eestä...

Sinä arvoisa Pölypää, joka jokusen promillen tuubassa kuvittelet, että heilumalla 20 metriä tolppajonosta käsi pystyssä, saavasi auton. Olet väärässä. Jos lähdet tolpalta, mene sitten sen verran pitkälle, ettei tolppa ole näkyvissä ja yritä sitten uudelleen.

Sinä arvoisa pölypää, joka kunnon kännissäsi kuvittelet, että taksi pysähtyy varmemmin, kun hyppäät sen alle. Olet oikeassa. Ja väärässä. Nopeat koukkaavat ohitsesi, jotkut pysähtyvät... osuttuaan ensin sinuun. Nyt pääset kyytiin, mutta et taksin.

Sinä arvoisa Pölypää, joka luulet taksinkuljettajan olevan sokea. Emme me ole sokeita, emme vain halua nähdä sinua. Heiluttamalla muka-hauskasti ja vimmatusti yläraajojasi (joskus jopa alaraajoja) olet kyllä helpommin huomattavissa oleva asiakas kuin rauhallisesti kättään heilauttava. Et kuitenkaan yhtään sen houkuttelevampi.

Sinä arvoisa Pölypää, kuvitteletko, että meillä on autoissa kristallipallot. Jos teitä on pakkautunut yhden korttelin matkalle 38,21 ihmistä, mistä luulette meidän tietävän, kuka teistä on huojunut siinä pisimpää ilman taksitolpan tukea? Jos haluat saada auton "numerojärjestyksessä", pysy tolpalla.

Sinä arvoisa Pölypää. Jos olet kykeneväinen tunnistamaan auton taksiksi, olet varmasti myös kykeneväinen näkemään, palaako taksikuvussa valo vai ei. Valo tarkoittaa vapaata, pimeä kupu taas sitä, että turha vaivautua!

Sinä arvoisa Pölypää, joka konttaat tai oksennat Salmelan putiikin eväitä Puutorin varressa ja samalla heilutat kättäsi taksille... luuletko aivan oikeasti olevasi ensimmäisenä kyytiä saamassa. Nouse pystyyn ja siivoa ne purjot rinnuksiltasi, niin harkitaan sitten uudelleen.

Ja sitten, kun sinä Pölypää, olet saanut taksin... kyllä, Pölypääni, taksissa on lain mukaan pidettävä matkustajien turvavyöt kiinni. Niin etupenkillä kuin takapenkilläkin. Ellei sinulla ole esittää lääkärintodistusta siitä, että olet vapautettu ko. kapistuksen käytöstä, laita se vyö kiinni. Jos olet niin käsi, ettet osaa, kuljettaja taatusti auttaa. Etenkin kuljettajan takana istuessasi, se v*tun vyö kiinni ja välittömästi. Luuletko, että mahdollisen kolarin sattuessa kuljettaja haluaa sinut ja hyllyvän, oluella kasvatetun vatsasi romahtavan selkäänsä. Ei, kukaan ei halua kuolla sinun jyräämänäsi.

Autossa ei tarvitse huutaa, jalkoja ei nosteta kojelaudalle ja niihin poppivehkeisiin EI KOSKETA! Jos ei musiikki tai volyymi miellytä, pyydä siihen muutosta. Kumman luulet tehoavan paremmin, kauniin pyynnön vai karjaisun "Hyi vittu mitä musaa" tai "ämmä hei, paa vokkee".

Ja ei, taksinkuljettaja ei ole orjasi eikä palvelijasi. Palvelun hintaan kuuluu ainoastaan kuljetus (normaalit matkatavarat, rollot, pyörätuolit toki ovat asia erikseen). Taksinkuljetta ei ole huora eikä myöskään terapeutti. Kuuntelemme toki, mitä asiakkaalla on sydämellään, mutta emme ole ammattiauttajia. Emme ole myöskään kuormakameleita, emme tiedä joka ravintolan tai kebab-käristämön jonotilannetta ja hintoja. Eikä meidän tarvitsekaan.

Ja vielä. Olen nainen. Saatan olla jopa sinua nuorempi. Tämä ei silti oikeuta sinua halveksivaan sävyyn tytöttelemään. Ei huorittelemaan eikä ämmittelemään. Kestän kyllä kaksimielisiä juttuja, mutta jos ryhdyt v*ttuilemaan, varaudu siihen, että vastaan tuleen. Pidä kätesi omalla puolellasi, äläkä utele perhetilannettani, viikon seksisaldoa tai kahviseuraa. Ei kuulu sinulle eikä heru sinulle. Piste.

Jos et kykene
- käyttäytymään asiallisesti
- olemaan riehumatta
- olemaan oksentamatta ja muuten sotkematta autoa
- olemaan käpälöimättä kuskia
- maksamaan matkaasi suosiolla
ÄLÄ OTA TAKSIA!

Pyörätuolirallia ja huonoa palvelua

En ole missään vaiheessa lämmennyt pikkupirssillä tehtäviin pyörätuolikuljetuksiin ja muutama viikko sitten meinasi roihahtaa hihat oikein kunnolla. Jos asiakas ei pääse tuolillaan ulos ovesta pihalle eikä jalat kanna niin, että autoon siirtyminen sujuisi ilman että kuljettajan pitää _nostaa_ asiakasta autoon, niin pikkutaksi ei ole silloin oikea kulkuneuvo. Asiakas loukkaantui verisesti, kun en suostunut lopulta häntä nostamaan kainaloista autoon... en ole mikään pieni ja hento nainen, mutta sen verran koko eroa on kuitenkin yli 100 kiloiseen mieheen, että jäi nosto tekemättä. Asiakkaan mukaan olin epäkohtelias ja palveluhaluton... totta. Onhan se huonoa palvelua, ettei halua työssään loukata itseään niin, että on invataksin asiakas lopun ikäänsä :P
Itse pyörätuolin nostaminenkaan takapaksiin ei ole mukavaa. Paljoa tuolit eivät paina, mutta ovat ärsyttävän mallisia ja jostain syystä onnistun aina sotkemaan vaatteeni nostaessani tuoleja autoon. Ärsyttävää.

Viime tiistaina olin taas huono asiakaspalvelija. Sain tilauksen Koulukadun nesteelle, jossa seisoi asiakas kahden mäyräkoiran kanssa. Siis sellaisia juotavia mäyräkoiria... ihmettelin kun asiakas humalanhuuruisesti viittoi ja teki kummallisia kevätjuhlaliikkeitä auton vieressä. Nooh, asiakashan halusi vain, että nostan mäyräkoirat autoon. Tein työtä käskettyä, lastasin juotavat takalattialle ja lähdettiin liikkeelle. Perillä avuliaan ja ystävällisen kuljettajan olisi pitänyt kuljettaa juotavat hissittömän talon neljänteen kerrokseen ryyppyporukan nautittavaksi. Kieltäydyin ystävällisesti kunniasta lähteä iltahämärällä hiipimään rappukäytävään, josta joka toinen kerrosvalo oli palanut ja jossa kokemukseni mukaan suurin osa asukkaista on jotain muuta, kuin kunnon kansalaisia. Taas olin epäkohtelias ja palveluhaluton. Hyi minua!

Suurin osa asiakkaista on näin pikkujouluaikaan ollut äärettömän mukavia, hyvän tuulisia ja sellaisia, joista ei ole mitään kirjoitettavaa. Keskiviikkona eräs asiakas autettiin autosta miekkahihojen kera ulos ja sain vahingossa asiakkaan kyynerpäästä poskeeni. Ja toinen asiakas oli sitä mieltä, että taksimatkan hintaan kuuluu myös oikeus kokeilla, onko kuljettajalla luomu- vai silikonirinnat... herra huomasi kyllä nopeasti, että ko. oikeus ei sisältynyt kuljetuspalveluun.

Lopuksi on vielä mainittava keskiviikkoillallta aivan ihana "asiakaskohtaaminen". Kyyti oli lyhyt, mutta suukkojen ja rakkauden täyteinen. Pitkäkarvainen, 13 viikkoinen sakemannityttö Ronja, sulatti kuljettajan sydämen aivan täysin... paljon kuolaisia suukkoja, rapsutusta ja haleja matkan päätteeksi. Tällaisia asiakkaita useammin, kiitos!

Vapaapäiväläisen höpinää

Viikonloppu oli ja meni. Toinen viikonlopun öistä oli dataongelmien värittämä. Yhden aikoihin yöllä alkoi jokainen ruudulle tullut tilaus peruuntua. Pian alkoi tulla ilmoituksia, että tilaus on peruttu vaikka ei ollut tilausta tullutkaan...eipä mennyt aikaakaan, kun auton puhelin piippasi viestin merkiksi ja näytöstä sai lukea odotetun ilmoituksen "siirrymme käyttämään varavälitysjärjestelmää..."

Tuo varavälitysjärjestelmä on aika mielenkiintoinen kapistus, jos näin voi sanoa. Datayhtiö on tehnyt sopimukset palveluntarjoajan kanssa ja kun palvelu kaatuu, otetaan käyttöön varavälitysjärjestelmä ja maksetaan vielä vähän ekstraa siitä. Kannattaisi melkein palveluntarjoajan kaataa tarkoituksellisesti järjestelmät vähän väliä ja rahastaa sitten autoilijoita varajärjestelmän kautta. Ihmetyttää, miksi tuo sopimus on tuollaisilla ehdoilla edes hyväksytty...

Toinen varavälitysjärjestelmään liittyvä ihmetyksen aihe on ihmisten käyttäytyminen linjoilla. Ei liene kenenkään edun mukaista, että linjalle soittavat purkavat ahdistustaan siellä mäkisemällä, miten perseestä systeemi on ja miten "vitun keskuksen ämmät" eivät taas osaa hoitaa hommiaan. Ei kuitenkaan taida olla "keskuksen ämmien" syytä, että järjestelmä kaatuu. Ja jotenkin voisin kuvitella, että tilanne keskuksessa on vielä kaoottisempi kuin kentällä... saavat huutia raukat siellä niin asiakkailta kuin kuljettajiltakin. Aikuisten tulisi osata käyttäytyä edes jossain määrin, huolimatta siitä paljonko vit*ttaa. Tai sitten pistetään laitteet kiinni ja ajetaan auto talliin... ei siinä vitutuksessa voi olla edes enää turvallista kulkea muun liikenteen joukossa ;)

Sunnuntai meni nukkuessa viikonlopun väsymystä pois. Illalla lähdin istumaan hetkeksi iltaa kaupungille kolleegan ja tämän ystävän kanssa. Tämä alanvaihto on tuonut mukanaan uskomattoman paljon positiivisia asioita. Harva uskoo, mutta tämä työ on kivaa. Asiakkaat vaihtuu, ajoreitit vaihtuu ja jokaiseen päivään mahtuu mukavia asiakaskohtaamisia ja hyvällä tuurilla on päiviä, jolloin ei osu kohdalle yhtään niitä ikäviä asiakkaita. Positiivisinta on varmasti kuitenkin työkaverit. Pienessä ajassa olen löytänyt monia ihania ihmisiä rattia kääntelemästä ja sunnuntai-ilta vaihtui maanantain puolelle erään tällaisen ihmisen seurassa. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että työkavereiden kanssa voi viihtyä vapaa-ajallakin ja vieläpä näin hyvin (poikkeuksia toki oli edellisessäkin työpaikassa :D).

Nyt on mentävä ja käytettävä nämä vapaapäivät (torstaina vasta töihin...) hyödyksi ja mentävä siivoamaan. Yök.

Tunnustakaa!

Laskuri näyttää tuhatta lukijaa ja minulla ei ole tietoa, ketkä täällä käyvät blogia lukemassa. Vai onko lukijoita vain yksi, joka ahkerasti painelee F5-namiskaa sivulla roikkuessaan :D

Eli tunnustakaa te, ketkä olette tänne eksyneet, tunne kommenttilootaan :)

Lyhyitä öitä ja paljon töitä :)

Tämä marraskuu näyttää olevan lyhyiden viikonloppuöiden aikaa. Vain kaksi täyspitkää perjantaivuoroa (siis 12 tuntisia), muuten kaikki vuorot alkavat vasta 22-00 välillä. Toisaalta aivan mielettömän kivaa, vaikka se tietysti hieman sitten näkyy kassassa. Mutta ehtiipä kahden yövuoron välillä nukkumaan riittävästi, toisin kuin tänä viikonloppuna. Viime yönä oli muutaman kerran lähellä, ettei kuljettajan silmät painuneet kiinni, kun ajelin yksin maakunnasta takaisin kaupunkiin.

Tässä työssä on taas muistunut mieleen vanha sanonta "viini on viisasten juoma". Varmasti pätee kaikkiin muihinkin juomiin, joissa prosentteja on. Osa käyttäytyy humalassakin erittäin asiallisesti ja osa sitten taas kaikkea muuta kuiin asiallisesti. Ja jos ilta on mennyt päin persettä, niin taksinkuljettajan vikahan se on tietysti. Eräällä nuorella miehellä oli ilmeisesti ollut ei niin menestyksekäs ravintolailta takana. Tolpalla seistessään päätti yhtäkkiä potkaista roskakoria ja kun alkoholi oli saanut motoriikan ja tasapainon takkuilemaan, niin potkun jälkeen kyseinen herra kaatui selälleen suoraan auton eteen. Siinä oli melkoisen lähellä jo yliajo ja tästä tietysti selällään auton edessä retkottava henkilö sai seuraavan raivoamisen aiheen... kun "saatanan taksihuora" yritti ajaa hänen ylitseen. Kammettuaan itsensä pystyyn kaveri otti jo vauhtia potkaistakseen autoa, mutta muut pirssin kyytiin haluavat olivat nopeampia. Kaveri oli nopeasti napattu kiinni ja istutettu katukivetykselle... ilmeisesti muut jonottajat oivalsivat, että voi tulla sillä tolpalla pitkä odotus, jos lähtee huhu kiertämään että ko. tolpalla odottelee moinen autonpotkija. Kiitos vain niille jonottajille :)

Monta viikonloppua on mennyt niin, että on tullut ajettua lyhyttä kyytiä. Keskustasta lähiöön, takaisin keskustaan ja seuraavaan lähiöön jne. Tänä viikonloppuna tuli taas kierrettyä melkein kaikki Turun ympäristökunnat, äärettömän mukavaa vaihtelua.

Huomenna pitäisi mennä asennuttamaan kyynelkanavaan putki, jos alkaisi silmän "viemäröinti" taas toimia. Ja jos lääkäri on suostuvainen, niin siitä suoraan töihin. Tiistaina vapaapäivä ja keskiviikkona taas päivävuoroon. Alkaa jo olla joulunodotusfiilikset korkealla, jouluna kun on tiedossa useamman päivän vapaat :)

Valopäät ja varttihullut

Lepuutin hetken hermojani sairaslomalla (en tosin siitä syystä ollut saikulla, mutta samalla tuli hoidettua tuokin puoli). Heti töihin palattuani olikin edessä raju palautus todellisuuteen... jostain syystä tuntuu, että hulluimmat ihmiset ovat liikenteessä arkiöisin. Viikonlopun asiakkaat ovat niitä tavallisia känniääliöitä, jotka kuvittelevat olevansa hauskoja härskeine juttuineen ja jotka luulevat tekevänsä lähtemättömän vaikutuksen kuskiin uniikeilla "ootko isäntä vai renki" - kysymyksillään.

Maanantai-iltana valuin töihin ja ehdin muutaman melkoisen normaalin kyydityksen tekemään, kun ensimmäinen varttihullu osui kohdalle. Asiakas tuli autoon oudosti tuijottaen ja ensimmäiset sanat olivat "TÄÄLLÄ HAISEE PIMPPI!" . Koska tämä kuljettaja osaa huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan, jäi hieman arveluttamaan, mistä moinen tuoksaus asiakkaan nenäonteloihin leijui. Myöhemmin yöllä otin vanhemman miehen kyytiini torilta ja koko lyhyen matkan torilta slummilähiöön tuo hippikaudelle jäänyt herra tuijotti minua kylmästi ja hoki "juu fakin bits". Oli niin turvallinen ja mukava matka....

Olen yrittänyt kerätä datan kautta tulevia viestejä talteen, mutta onnistunut kuitenkin hukkaamaan ne lähes kaikki. Milloin on kyselty talutusapua kadun yli pyrkivälle mummolle, milloin lopetusapua autoon osuneelle supikoiralle. Usein tulee viestejä kadonneista lapsista ja dementikoista, mikä onkin mielestäni fiksua. Takseja on huomattavasti enemmän kuin poliiseja kaupungissa ja taksit suhaavat 24/7 kaupunkia läpikotaisin. Eniten sydäntä kouraisee (näin eläintarhan omistajana) viestit karanneista ja kadonneista koirista, kissoista ja hevosista...

Joskus datan viestit ovat pienistä huolimattomuusvirheistä johtuen huvittavia. Vai mitä sanotte tästä

"Amorella saapuu satamaan. Matkustajia mukana!" Että oikein matkustajia laivalla...eivät sentään tyhjänä tuota Turku-Tukholma väliä seilaa :D

Uraohjuksena eteenpäin?

Kävin tänään suorittamassa pikaisesti Raision Kihlakunnan kuljettakurssin tentin. Kurssille en osallistunut, en myöskään jaksanut vaivautua (ikävä myöntää) edes avamaan karttakirjaa tai selamaan vanhan kurssin teoriamatskuja. Onneksi sentään tuolla Raisiossa on tullut asuttua suurin osa elämästä ja naapurikunnat on jotenkin tuttuja, joten kaupungintuntemusosio ei käynyt ylivoimaiseksi.

Kysymysten perusteella Raision kurssilla painotetaan aika paljonkin sitä muuta tietoa kuin kaupunkituntemusta, kun taas Turun kurssilla tuntui jossain määrin se olevan painopisteenä.

Joka tapauksessa tuo koe meni läpi ja jahka tästä suorituu lääkäristä hakemaan todistuksen, voi poliisilaitokselle viedä nuo paperit ja jäädä odottelemaan sitä ammattiajolupaa näihin ympäryskuntiinkin.

ps. en suosittele ketään kokeilemaan tuota sormen jättämistä oven väliin... sormi on edelleen sikamaisen kipeä ja kynsi alkaa ratkeilla irti toisesta reunastaan. Jaiks.

Ja kattilat täynnä puuroo?

Olin juuri jättänyt asiakkaan Kupittaan Kitumarketille, kun iski tilaus keskustaan. Kuittasin kyydin itselleni, siitä huolimatta, että olin varma ettei asiakasta enää siinä vaiheessa hotellin ovella näy, kun sinne asti pääsen.

Kun sitten pääsin ruuhkan keskeltä hotelille, oli hämmennys enemmän kuin suuri asiakkaan könytessä autoon. Ei ole ennen autossani moista julkkista ollut. Uskaltaisin väittää, että takapenkillä istui Suomen tunnetuin julkkis...julkkis, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ja vauvasta vaariin. Julkkiksella oli pitkä, valkoinen parta. Lapikkaat jaloissaan tuo punalakkinen vanha mies kömpi takapenkille istumaan. Sain siis kunnian kuljettaa itse Joulupukkia ja yhtä hänen tontuistaan. Kyydin loputtua sain vielä aidon Joulupukin nimmarin :) Pukki pyysi blogin kautta välittämään terveiset kaikille taksareille, että ajelkaahan kiltisti ja liikennesääntöjä noudattaen!

Seuraava asiakaskohtaaminen ei sujunutkaan yhtä rattoisasti. Asiakas oli oikein mukava, mutta rolloa takalaatikkoon pakatessani onnistuin jättämään peukalon takalaatikon kannen väliin... ja vielä jotenkin niin käsittämättömästi, etten meinannut ylettyä millään avaamaan takapaksin ovea. Nyt on sitten sormi turvonnut perunan kokoiseksi ja kynsi on glamourisen (terkkuja Tuksulle :D) violetin sininen... jännityksellä jään odottamaan, irtoaako kynsi ja jos niin koska.

Tämän päivän vuoron piti olla lyhyt, vain kuusi tuntia. Kahta minuuttia ennen vuoron loppua ilmestyi näytölle tilaus ja reippaana tyttönä hyväksyin tilauksen sen kummempia miettimättä. Olin melko lähellä asiakasta jo, kun tajusin katsoa tilauksesta nekin tiedot, jotka eivät ensimmäisellä "sivulla" näy ja mitä löytyikään sieltä...tieto, että matkan määränpäänä on Kustavi. En kehdannut tuossa kohtaa enää perua tilausta vaan nappasin asiakkaan kyytiin ja huristelin Kustaviin. Asiakas oli ruotsinkielinen ja oli pyytänyt ruotsinkielentaitoista kuljettajaa. Ilmeisesti olen tyhmyyksissäni kuljettajakurssin lopulla johonkin kaavakkeeseen rastittanut, että osaan ruotsia...juupa juu. Det var ju trevligt resa ja jotain sinne päin :D Lopulta pääsin kotiin puoli yhdeksältä illalla... vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.

Nyt alkoi neljän päivän vapaa... saa nähdä, miten nämä vapaat viikonloput alkavat sujua kun alkujärkytyksestä toivutaan. Sovin nimittäin pomon kanssa, että tästä eteenpäin pidän yhden viikonloppuvapaan kuukaudessa.

Kaikkea sitä autoon unohtuukin

Muutaman vapaan viikonlopun jälkeen olin pitkästä aikaa koko viikonlopun töissä. Mukava viikonloppu olikin. Lauantaina ravintoloiden sulkemisajan jälkeen sain kyytiini neljän hengen, melkoisen humalaisen seurueen.

Lähdettiin ajamaan kaupungin ulkopuolelle, tiedossa oli kuulemma "mahtavat jatkot". Perillä takapenkkiläiset poistuivat kovien ovien paukuttelujen kera, sillä välin kun etupenkkiläinen kaivoi kuvettaan ja maksoi lystistä. Koska kyytiläisillä ei ollut autoon tullessaan laukkuja tms. mukanaan, en viitsinyt edes takapenkille kurkkia mahdollisten unohdusten varalta. Joten ei muuta kun matkaa jatkamaan, jos vaikka vielä saisi jonkun onnetoman tolpalta kyytiin.

Noin kolme kilometriä myöhemmin olin saada pa*kahalvauksen, kun äkkiä selän takaa kuului humalainen kysymys "mishä mun yshtävät on?" Kuljettajan takana istunut matkustaja oli ilmeisesti sammunut ja lysähtänyt penkille niin, etten peilistä nähnyt koko tyyppiä. Ja kaverit olivat niin vauhdissa, etteivät olleet hekään huomanneet yhden puuttumista joukosta. Ei muuta kun auto ympäri ja unohtunut kyytiläinen takaisin pelipaikalle...

Nyt voidaan siis listata niiden autoon unohtuneiden löytötavaroiden joukkoon myös humalainen matkustaja :D

Onko tämä tottakaan?

Nimittäin vapaa viikonloppu... olihan tuo edellinenkin vapaa, mutta se meni lähes täysin petinpohjalla maatessa ja sairastaessa. Nyt on flunssasta toivuttu muuten, mutta ilkeähkö yskä vielä piinaa satunnaisesti.

Olimme miehen kanssa eilen Naantalin Kylpylässä syömässä viidennen hääpäivän kunniaksi. Kallista lystiä oli, mutta täytyy todeta, etten ole saanut missään niin hyvää ruokaa ja niin loistavaa palvelua kuin tuolla. Kun oltiin saatu itsemme ahdettua niin täyteen ruokaa, että ähky vaivasi molempia, saimme loistavan idean...suhautetaan taksilla Raisioon Huvilintuun tanssimaan. Varjokuva oli loistava bändi, mutta kesälava oli niin jäätävän kylmä, että muutaman tanssin ja oluen jälkeen oli pakko lähteä kotiin lämmittämään saunaa. Oli metka istua taksissa matkustajana, kun välillä aina istuu samassa autossa kuljettajan paikalla. Vaan hyvä oli penkki siinä hanttarinpuolellakin, ei mitään valittamista. Huvilinnun pihalla tosin tuli eräs mies vinkumaan, että veimme hänen taksinsa. Vaikka sekä me että kuljettaja koitettiin vakuuttaa, että tämä taksi on taatusti meidän eikä ko. herran niin valitus jatkui. Lopulta kuljettaja totesi, että eiköhän hän tunne tyttärensä ja tämän miehen, jota on tullut hakemaan :D Tämä riitti vakuuttamaan autoon pyrkivän siitä, että häntä oli vielä toinen taksi tulossa hakemaan.

Nyt pitää lähteä hakemaan omaa autoa Naantalin Kylpylän parkkipaikalta. Tarkoitus oli alunperin tulla takaisinkin omalla autolla, mutta annettiin periksi houkutuksille ja syötiin "sivistyneesti" viinien ja ruokaryyppyjen ja aperitiivien (niin ja jälkiruokaliköörien) kera. Kerrankin :)

Tautista menoa

Miehelle iski viime viikonloppuna flunssa ja ehdin jo tuuletella, että vältyinpäs moiselta vitsaukselta... tuli riemuittua liian aikaisin. Keskiviikon vapaapäivän aikana nenä alkoi huolestuttavasti tukkeutua ja olo mennä muutenkin onnettomaksi. Sinnikkäästi kuitenkin lähdin torstaiaamuna töihin, tosin ensimmäinen tauko tuli pidettyä jo tunnin työnteon jälkeen. Oli pakko hakea Nesteeltä kuppi kaakaota ja mooooonta pakettia nessuja.


Seuraavaksi oli pakko painua työasukauppaan ja hakea sieltä fleecetakki, kun vilutti niin vietävästi. Ja meinasin saada kohtauksen tuolla liikkeessä. Tavallinen tummansininen fleecetakki (no onhan siinä windstopper-vuori) liiton logolla... liki sata euroa. Jessus, mitä ryöstöä!

Päivä meni vähän niin ja näin. Muutaman tilauksen dissasin suosiolla, kun olisi pitänyt pyörätuolia nostella takapaksiin ja kunto alkoi olla sellainen, että hyvä kun itsensä jaksoi autoon kammeta. Kun sain auton tallille, soitin itselleni ajan terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä tulikin sitten huutia lääkäriltä ja ehdoton käsky levätä seuraavat päivät.

Ilmoitin sitten isännälle, että tämä rouva on valitettavasti sairaana eikä tule pe-la välistä yötä ajamaan. Huomasin, ettei pomo tästä kovin ilahtunut, mikä on ymmärrettävää. Vaan kun kuume hapuili jo 39 alkavia lukuja, totesin, että oikeasti on parempi maata peiton alla kuin lähteä rykimään töihin.

Torstailta on pakko kertoa yksi juttu. Hain vanhemman pariskunnan kyytiin ja rolloa takapaksiin laitettaessa pappa huomasi auton ikkunan takana mainoksen "Suomen parhaat perät". Siitäpä sitten pappa kysymään, että kuljettankos perään mainoksessa viitataan. Vastasin, että valiettavasti ei, erotiikkamessuja mainostamme takaikkunassa. Mamma takapenkillä hihitteli ja kysyi papalta, että "pitäisikös meidän ottaa rollaattorit ja mennä katsomaan mitä moisilla messuilla on tarjolla". Tähän pappa sanavalmiisti totesi, että ehei, vaan muori menee sinne esiintymään. Jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan takapenkin vastausta ja sieltähän se rävähti "no juu, mennäänkin näyttämään että tämmöseksi sitä sitten tulee, kun tarpeeksi _harrastaa_" ja hillitöntä naurua päälle :D

On kyllä ilo tavata tässä työssä vanhuksia, joilla krempoista ja säryistä huolimatta on huumorintaju ja elämänilo säilynyt. Voi vain toivoa, että itse olisi aikanaan mieleltään noin nuori :)

Hyvitystä ilmassa?

Lauantaina osui kohdalle ensimmäinen kyyti, jonka aikana harkitsin hälyn painamista. Kyydissä oli isä, äiti ja kaksi lasta. Herraa kismitti heti ensi hetkestä se, etten ottanut ylikuormaa. Humalaisesta puheesta ei oikein saanut selvää ja talon numero jäi hieman hämäräksi, katu kuitenkin selvisi, joten lähdin ajamaan sinne päin. Kyseinen katu on keskeltä poikki eli sinne ajetaan kahta eri kautta, riippuen siitä, mihin taloon ollaan menossa. Kysyin sitten hieman ennen määränpäätä talon numeroa, niin siitäkös herra hermostui. En olisi saanut kysyä numeroa tai se olisi pitänyt kysyä jo lähtiessä, olin huono asiakaspalvelija kun en tiennyt mihin olin menossa. Minun syytäni oli se, että äiti ei laittanut lapsia turvavöihin takapenkillä. Minun syytäni oli se, että herralla ja rouvalla ei ollut turvavöitä. Pääsin lopulta perheestä (tai oikeastaan äijästä) eroon ja sen jälkeen oli pakko painua kahville rauhoittumaan vaikka oli yön vilkkain ajoaika alkamassa.

Tuo yksi ikävä asiakaskohtaaminen sai vitutuskäyrän koholleen koko yöksi ja vielä tänäänkin otti päähän tämä tapaus, kun lähdin töihin. Lisäksi aamu oli todella hiljainen ja näin jo valveunia onnetoman pienestä kassasta, kunnes... sain tilauksen sairaalaan, josta kävin hakemassa paketin auton kyytiin ja painelin helsinkiin kaikessa rauhassa, omassa yksinäisyydessäni. Veripalvelu oli jälkikäteen todettuna todella yksinkertaisessa paikassa vaan enkö onnistunut eksymään vähän ennen määränpäätä. Kiitokset sille mustaa farkkua ajaneelle Helsinkiläiskuskille, joka neuvoi ystävällisesti (ja niin, että jopa minä ymmärsin) minut perille :)

Uusi kuu ja uudet kujeet

Sain syyskuun työvuorolistan käteeni ja oho... kaksi vapaata perjantaita ja kaksi vapaata lauantaita. Tai toisena perjantaina päivävuoro, mutta sehän on sama kuin vapaa perjantai kun saa olla illan kotona miehen kanssa.

Viime yö oli mukava, ei yhtään sellaista asiakasta, joka olisi saanut verenpaineen nouseemaan. Kaikki ihmiset tuntuivat olevan kummallisen mukavalla päällä...jopa kuljettaja.

Viime viikolla oli varsin mieleenpainuva asiakas kyydissa. Nuorella miehellä oli ikää noin viisi vuotta ja koko matka (n. 50 km) ihmeteltiin, minkä merkkisiä autoja tuli vastaan. Yhdessä vaiheessa poika intoutui hihkumaan takapenkillä "tää totoja on tosi hyvä auto, kato me ohitettiin melsu" ja mieltä lämmitti kovin pojan lähteissä lausumat sanat "sä olet tosi hyvä kuski, palempi kun meiän isi" :D

Takaisin töihin

oli yllättävän vaikeaa viikon kotona oleilun jälkeen lähteä taas ajoon. Ilta ja alkuyö olivat painajaismaisen hiljaisia... tunti/kyyti oli melkein koko työvuoron tahti. Piristystä vuoroon toi se, että törmäsin sataman tolpalla kurssikaveriin (siis samalla taksikurssilla oltiin keväällä) ja oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia. Myöhemmin illalla treffattiin toistamiseen lentokentällä ja Köpiksen konetta odotellessa oli aikaa juoruilla lähes tunti. On oikeastaan tosi mukavaa vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia muiden yhtä vähän aikaa alalla olleiden kanssa... vanhemmat kollegat ovat suureksi osaksi oikein mukavia, mutta niitä vähemmänkin mukavia on osunut kohdalle.

Lauantai-iltana heitin asiakkaan "maakuntaan" ja takaisin tullessa pukkasi ennakkotilaus (tennari siis :P) ruutuun toiseen naapurikuntaan. Vaikka ei meidän aluetta varsinaisesti olekaan, päätin lähteä hakemaan kyytiä... tunsin paikan ja oli kyse ennakosta ja lisäksi vielä tilauksen mukaan asiakas oli menossa samaan suuntaan kuin minä eli ei tarvitsisi tyhjänä ajella kaupunkiin asti. Perillä huomasin, että paikalla oli kaksi ko. kunnan taksia, pikkuauto ja tilataksi. Kuskit keskenään jotain supattelivat siinä ja pikkutaksin kuski lähti pois tyhjänä. Laskeskelin pihalla pyöriviä ihmisiä ja tulin tulokseen, että mahtuvat juuri kahteen autoon. Toiseeen kahdeksan ja toiseen neljä. Vaan kun luulo ei ole tiedon väärti. Tilataksikuski pakkasi transportteriin mojovan ylikuorman, kaikki 12 ihmistä. Huikkasi vielä lähteissään v-mäisesti virnuillen, että "ehkä sullekin riittää seuraavasta tilauksesta asiakas"... oikeasti, mikä järki tuollaisessa toiminnassa on? Ahneusko laittaa rikkomaan lakia ja ottamaan enemmän kyytiin ihmisiä, kuin on edes turvallista?

Joitain kilometrejä myöhemmin tuo samainen tilataksi oli pysäytettynä tienvarteen, miekkahihojen auton eteen... mistä ihmeestä poliisit mahtoivat tietää, että tuo tilataksi oli ylikuormattu... Kovin mystistä...

Tyyne tuli taloon

Täysin työelämään liittymätön bloggaus, mutta olen niin innoissani asiasta, että pakko päästä "tuulettamaan". Meille saapui tänään Tyyne. Tyyne on viralliselta nimeltään Yvaine Zlaty Topaz ja kotoisin Slovakiasta. Niin Tyyne siis on albiinon värinen frettineito. Kaksi tuntia uudessa kodissa ja uuden omistajan käsissä oli noin 20 verestävää reikää...terävät hampaat likalla :)

Jotain töihin liittyvääkin sentään. Kävin tänään silmäpolilla ja totesin, että olen käyttänyt taksia ja julkisia terveyspalveluita viimeisen kolmen päivän aikana enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Tulin polilta takaisin landelle ns. omalla pirssillä tai tuon oman asemapaikan autolla siis. Oli niin kotoisaa istua autossa, jossa oli tutut laitteet ja tutut toimintatavat. Tuli taas todetuksi, miten pienet piirit nämä oikeastaan ovat... minut kotiin heittänyt isäntä olikin isäni entinen "työkaveri". Ovat joitain vuosia sitten ajaneet samalle isännälle.

Näin yksisilmäisenä ja puolisokeana ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Vaan eiköhän tuo näkö palaudu, sain tänään polilta sen verran tuhdin paketin erilaisia silmätippoja mukaani...

Matkustajana taksissa

piti kokeilla pitkästä aikaa moistakin hommaa. Pari viikkoa vuotanut silmä otti ja ärtyi kunnolla sunnuntaina ja oli pakko lähteä sitä vilkuttamaan lääkärille. Kun en puolisokeana viitsinyt lähteä omalla autolla, päätin rehvakkaasti matkustaa taksilla. Hukkareissu siinä mielessä, että TK:n päivystävä kandi ei osannut muuta sanoa, kuin että "on se silmä". Mutta tulipahan koettua tuo taksireissu välillä toiseltakin kantilta. Ja täytyy todeta, että nämä maaseututaksit toimii kyllä aivan toisella tavalla kuin tuolla "suuressa maailmassa". Täällä ei tunneta ennakkotilausmaksua ja vaikka pirssi ehti seistä tuossa pihassa tovin ennen kuin pääsin ovesta ulos ja autoon, ei puhettakaan, että mittari olisi raksuttanut. Se napattiin päälle vasta, kun kaarrettiin pihasta pois. Kuljettajan kanssa sovittiin, että soitan kun pääsen lääkäristä ja hän heittää minut kotiin tai silmäpolille sen jälkeen. Kuljettajan ehdotuksesta en edes maksanut tuosta keikasta mitään vaan pyysin sen "taksilapun" hoitajalta ja maksoin kotimatkan jälkeen molempien suuntien omavastuut. Ei tarvinnut lähteä kelasta hakemaan takaisin rahoja.
Odottipa kuski minua jo terveyskeskuksen aulassa, kun tulin lääkäristä (oli heittänyt asiakkaan johonkin tk:n lähelle ja päätti tulla katsomaan, jos pian pääsisin).

En ole käyttänyt pitkään aikaan enää lompakkoa, jossa olisi kolikoille tilaa vaan kaikki kolikot kulkee raharengissä. Kuljettajan ilme oli hupaisa, kun kaivoin käsilaukusta raharengin esiin ja aloin siitä latkuttamaan kolikoita maksuksi :D

Nyt on sitten sairaslomaa perjantaihin asti ja perjantai onkin autolla vapaata eli seuraavan kerran lauantaina töihin. Vaikka järki sanoo, että puoli sokeana (tulehdus on tehnyt mukavan samean kalvon silmään...) ei lähdetä auton rattiin eikä etenkään ajamaan ammattiajoa, on silti aivan äärettömän lusmuluuserifiilis. Tiedän, että isännällä on kova homma tehdä viikon kaikki vuorot yksinään ja mieli tekisi ilmoittaa, että kyllä mä sittenkin tulen... mutta viisainta lie pysyä kotona ja odottaa, että näkökyky palaa. Koskakohan sitä oppii sairastamaan hyvällä omallatunnolla?

Vanhuus ei tule yksin...

unohtui aikaisemmasta postauksesta, että eilen osui kaverinsa kanssa kyytiin tuo samainen heppu, joka edellisenä viikonloppuna raivoistui silmittömästi, kun kielsin ottamasta oluttölkkiä mukaan autoon.

Tunnistin kaverin heti ja kysyinkin häneltä heti, kun autoon istui, oliko paremmalla päällä kuin viime viikonloppuna. Poikarukka meni aivan hämilleen ja kyseli, oliko hän pahastikin sanonut (tyttöystävä/vaimo oli krapulapäivän ratoksi kertonut illan kulusta ja antanut melkoisen ripityksen kuulemma)... pyyteli kovin anteeksi käytöstään ja lopulta reissu oli oikein mukava. Kaveri oli otettu, kun muistin vielä viikon takaa, minkä oven eteen piti ajaa :D

Vielä ennen autosta poistumista sain kädenpuristuksen ja kertaalleen vielä pahoittelut. Ja hyvät tipit ;)

Iloisia ilmeitä

Viime yönä oli lyhyt vuoro, puolesta yöstä aamu kuuteen. Jotain ihmeellistä oli varmasti ilmassa, kuuden tunnin aikana jokainen asiakas oli hyvällä tuulella. Kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa taksien saatavuudesta, reittivalinnoista tai mistään. Valitettavaa siis. Juttu kyllä luisti muuten oikein mukavasti etu- ja takapenkin välillä.

Saa nähdä, miten tuleva yö...vesisade ei yleensä paranna ihmisten mielialaa. Onneksi on taas tiedossa lyhyt pätkä, hyvällä tuurilla olen aamulla jo puoli seitsemältä nukkumassa :)



Tässä kuva eräältä kesäaamulta (laatu huono, kännykkän kamera ei ole niitä parhaimpia). Aamut ovat tässä työssä parasta aikaa, ei välttämättä rahallisesti, mutta muuten. On ihanaa katsella kun maailma alkaa hiljalleen heräämään uuteen päivään. Muita ihmisiä ei juuri liiku, voi hetken kuvitella olevansa yksin maailmassa.

Pilkettä silmäkulmassa

vai olisiko sittenkin vilkettä... päätä jomotti jo ennen vuoron alkua ja muutaman tunnin jälkeen pieni jomotus yltyi kunnon jyskeeksi. Ei muuta kuin tunniksi kotiin, särkylääkettä naamariin ja hetkeksi silmät kiinni. Vaan eipä auttanut, mutta lähdin silti takaisin baanalle.

Oli melko sanoinkuvaamaton ilme asiakkaiden kasvoilla, kun kuski kesken matkan kaarsi pientareelle, säntäsi autosta ulos ja laatoitti auton takana. Takaisin autoon ja matka jatkui.

Yhteen asti jaksoin ajaa ja mieli olisi tehnyt jatkaa loppuun asti, sen verran mukavalta yö kyytien puolesta vaikutti, mutta kun matkalla Maskusta Turkuun oli pakko pysähtyä puhumaan norjaa viidesti ja silmissä alkui vilistää sahalaitoja ja salamankuvia... oli todettava, että tämä vuoro oli tässä ja ajettava auto talliin.

Kävin lentokentällä kääntymässä ja ihmetytti suunnattomasti muiden kuskien asenne ennakkotilaukseen. Tarjolla oli kentältä ennakkotilaus Naantalin kylpylään, piti vain mennä taxipointtiin huhuilemaan japanilaisia kuljetettavia. Olin kymmenentenä jonossa eli 9 autoa edelläni oli hylännyt tuon kyytitarjouksen... mikä ei oikein mene minun järkeeni. Tuossa vaiheessa iltaa oli vielä kohtuullisen hiljaista, joten kyllä kiitos minulle kelpasi 20 kilsan keikka ennakkotilauslisällä. Matkustajiakin oli sen verran, että kakkostaksalla kiskaistiin matka ja kassaan kertyi siitä yli 40 euroa. Kiitos edellä oleville, jotka kieltäydyitte :)

ps. eilen illalla oli kaupungin yllä komea sateenkaari... en jaksanut kuitenkaan lähteä etsimään sitä aarretta sateenkaaren päästä ;)

Mikä maa? Mikä valuutta?

Onpa sekaisin oleva olo näin vasta heränneenä. Kesti tovin hahmottaa, mikä päivä on menossa ja sen jälkeen olikin kiireellä tarkistettava, onko tänään töitä. Onhan niitä... ei osunut yllättävä vapaapäivä kohdille.

Viime yö oli varsin hiljainen, suurin osa asikkaistakin hiljaisia. Istuin tolpalla torin laidalla ja seurasin kolmen humalaisen hampuusin kulkua. Kolme kertaa yksi kaveruksista kompastui jalkoihinsa niin, että paiskautui torikahvilan seinää päin. Anelin hiljaa mielessäni, etteivät nämä kolme kaipaisi taksin palveluita. Mutta pitäähän se arvata. Jos jotain ei ehdottomasti kyytiinsä halua, niin yhtä ehdottomasti tämä toinen osapuoli haluaa kyytiin.

Pääsimme torilta vajaan kahden korttelin matkan, kun liikennevaloissa takapenkin haiseva herra päätti hypätä autosta pois. Anjoviksen ovi auki ja äijä siinä keskellä katua heilumaan. Annoin herra Haisulle kaksi vaihtoehtoa.... autoon ja ovi kiinni tai v*ttuun siitä seisomasta ja ovi kiinni. Toistin asiani muutaman kertaan, herra Haisun naureskellessa ja selittäessä jotain käsittämätöntä. Kaverinsa olivat niin jurrissa, etteivät ede tajuneet koko tilannetta. Lopulta vaihtui vihreät ilmoitin herra Haisulle, että auto lähtee NYT. Päästin autoa muutaman sentin eteenpäin niin eikö tuo pöllö nupannut kadulle. Tähän jo kaveritkin reagoivat "shaatna, shää...shäää...säää.. tapoit shen".

Lopulta sain kaveritkin ulos autosta ja ajoin seuraavan vartin ikkunat auki, että sain Haisun ja kavereidensa jäljet "tuuletettua" autosta.

Yksi huono kyyti sai pilattua koko yön fiilikset... vitutti kuin pientä oravaa noiden hampuusien jäljiltä. Ja se haju... jos ihminen on peseytymättä kuukauden, käyttää samoja vaatteita koko kuukauden ryyppyreissuillaan, ei voi haiskahtaa järin hääviltä. Ja se karmea haju tuntui nenässä vielä kotimatkallakin...

Aja tonne, paina kaasua, sammuta se jo!!!

Sain tänään ajo-opetusta ajokortittomalta asiakkaalta. Edessä olevat liikennevalot olivat vihreällä, mittarissa vauhtia liki 60 ja rajoitus alueella 50km/h... "nyt sä voisit painaa kaasua, että ehditään noista valoista". Totesin, että enpä paina enempää, kun on jo nyt hiukan ylinopeutta. Asiakas tähän nyrpeästi "on ne muutkin taksit painaneet"

Pian oli edessä tilanne, että ajaessamme vasenta kaistaa, edessä oleva auto päätti kääntyä. Jäin odottamaan auton taakse, että se pääsee pois alta, sillä oikeaa kaistaa tuli jatkuvalla syötöllä autoja. Pian asiakkaan penkiltä kuuluu narisevalla äänellä "ton voisi kyllä kiertää".
Vilkaisin uudelleen peiliin ja ilmoitin, että eipä voi, kun ei ole tilaa toisella kaistalla. Mitä kuului pelkääjänpaikalta? "on ne muutkin taksit kiertäneet"...

Kun sitten pääsimme perille, laitoin mittarin kassalle muutamaa metriä ennen paikkaa, johon jätin asiakkaan. Siinä kun olin kääntämässä rattia viimeisen kerran, asiakas päätti avata taas sanaisen arkkunsa: "nyt voi sammuttaa"
"Niin minkä, autonko?" -kysyin
"no eikun ton" - sanoi poka ja tökki sormellaan kohti mittaria ja jatkoi "on ne muutkin taksit sammuttaneet"

*huoks*

Hulluja nuo ihmiset

Loppuvat lomat ja alkavat opiskelut ja työt sekä huono sää olivat ilmeisesti saaneet ne vähäiset liikkeellä olevat ihmiset pahantuulisiksi. Ja mihinkäs tuota pahaa tuulta purkaa ellei onnetomaan pirssikuskiin.

***

Lauantain varhaisina tunteina sain silmilleni nuorehkon miehen, kun kielsin ottamasta autoon avattua tölkkiä. Herra oli niin hutikassa, että ei meinannut osua ovesta sisään autoon tullessaan vaan pukkasi mojovasti otsansa ovenkarmiin. Kun sitten vielä raukalta kiellettiin matkaeväät, oli soppa valmis.

"Mua ei v*ttu tommoshet ämmät komenna shaatana"
" Vittuuks she shulle kuuluu mitä mää juan"
" Mä kaadan tän shattanan kaljan tohon penkille"

Meinasin jo kiskaista oven kiinni ja kaasuttaa pois paikalta, kun tuli herran vaimoke. Ensin vaimoke tempaisi miestään käkättimeen, sitten otti tämän oluen pois ja tuuppasi herran takapenkille. Kovin pahoitteli miehensä käytöstä... loppujen lopuksi oikein mukava matka.

Sunnuntaiaamuna sitten sain opetusta matematiikasta... heitin asiakaan ravitsemusliikkeen eteen ja pysähdyin toisen pirssin taakse kadun viereen. Kun omat asiakkaat olivat poistuneet, ryntäsi edessä olevasta autosta humalainen rouva kysymään, mahtuuko autooni neljä ihmistä. No totta kai mahtuu, ihan kuten siinä edessä olevaankin. Ihmettelin hetken kysymystä, kun sitten edessä olevasta autosta ryntäsi rouvan seuraksi neljä ihmistä ja alkoi ahtamaan itseään autoon. Tässä vaiheessa ilmoitin, että eipä muuten onnistu. Autoon mahtuu neljä ja heitä oli selvästikin viisi.
Tämä ensimmäinen rouva alkoi rääkyä, että on se kumma kun ei voida yhtä ylimääräistä ottaa korttelin matkalle ja kaikki muut ko. tilanteessa jo kuullut vinkunat. Totesin tylysti, että laki on laki ja enempää ei kyytiin tule kun laki sallii. Rouvan mies oli kuulemma poliisi ja kyllä hän tietää, ettei poliisia kiinnosta onko yksi farmarin takalaatikossa vai. Lopputulema oli, että rouva paiskoi ovia kiinni niin että ikkunat helisi ja ilmoitti soittavansa tilataksin, kun pikkuautojen kuskit on niin natsihoroja... pikainen puhelu keskukseen ja keskus tuumi, että "ei taida olla toviin siellä päin tilatakseja vapaana".

***

Näiden muutaman kuukauden ajokokemuksen jälkeen jaksan edelleen ihmetellä ihmisten käytöstapoja. Kenen työpaikalle minä saan mennä huorittelemaan, vittuilemaan, huutamaan, oksentamaan, koskemaan työvälineisiin, hiplaamaan työntekijää ja rikkomaan lakia? Jos joku voisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi...mielelläni kokeilisin, saako siitä jotain iloa!