Jäähyväiset

Haikein mielin lähti Pikku-Piika aamulla ajamaan kohti tallia. Tallissa pientä piikalikkaa odotti hohtavan valkoinen ratsu, jonka ohjaksiin Piika tarttuisi tänään viimeisen kerran. Seuraavan kerran kun Piika astuu talliin, on pilttuussa uusi ja aivan vieras menopeli.

Tämän ihanaisen menopelin ratissa Pikku-Piika ajoi ensimmäisen vuoronsa uunituoreena taksinkuljettajana. Ensimmäisen vuoron, jossa Piika unohti ajavansa automaattivaihteista autoa...sillä seurauksella, että kytkimen sijaan Piika täräytti liinat kiinni sellaisella rytinällä, että asiakkaat olivat singota takapenkiltä kojelaudalle ja matkalaukut takalaatikossa vaihtoivat järjestystä rivakalla tahdilla.

Ensimmäisen vuoronsa, josta suurimman osan ajasta auto seisoi Koulukadun Nesteen (R.I.P.) pihassa yksinäään sillä välin, kun Piika vietti aikaansa puuteroiden nenäänsä. Suuri jännitys vaatii veronsa... vatsalta ainakin.

Myöhemmin, kun vuorot sujuivat jo ilman vessassa istumista ja panikointia, Piika meni ja ruttasi uskollisen Merkkedeesin takapään hotellin oven edustalla. Säälittävän näköinen oli pieni mersuparka takaikkunaa vailla ja takalaatikko puolella lyhentyneenä.

Ilmeisesti Pikku-Piika on jotain oppinut taksityön saloista kymmenen kuukauden aikana, sillä viimeinen vuoro Mersulla sujui huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Piika kävi vessassa vain kerran (tämä varmasti kiinnostaa kaikkia...), ei eksynyt kertaakaan, ei tehnyt asiakkaiden (mielen)terveyttä uhkaavia jarrutuksia tai kevätjuhlaliikkeitä, ajoi hyvä kassan ja lopetti päivän työvuoron tyytyväisenä siihen, että vuosi sitten otti ja lähti edellisestä työpaikasta menemään. Parempaa päätöstä ei olisi Piika voinut tehdä.

Kun vuoro oli päättynyt, tilitykset tehty ja auto oli omalla paikallaan tallissa, Piika istui hetken autossa aivan hiljaa. Hiljaisuuden jälkeen Piika taputti hellästi auton rattia ja kuiskasi "kiitos, anteeksi ja ei muistella pahalla" ja vannoi, ettei kerro kenellekään ikinä moista tapahtuneen.

Että kiitos ja anteeksi vaan, mersuseni!

Rahat tänne!

Kyllä oli Pikku-Piika taas kovin hämmentynyt viime yönä pariin otteeseen. Vielä hämmentyneempi kuin ne muutamat ihmiset, jotka hämmästyivät siitä, että taksimatkasta pitäisi jotain maksaakin.


Alkuyöstä Piika sai tilauksen lähiöräkälään, jota on pyrkinyt välttelemään parhaansa mukaan. Koska ilta oli todella hiljainen, Piika koki aivohärön ja hyväksyi tilauksen. Pubista autoon kömpi juuri sellainen alkoholisoitunut ja haiseva hampuusi, kuin oli odotettavissakin. Nenän kautta hengittämistä vältellen Piika ajoi asiakkaan ilmoitettuun osoitteeseen ja asiakas ilmoitti hakevansa vaimoltaan rahaa. Tässä kohtaa kuului jo korvien välistä varoituskellojen tuttu kilkatus, mutta sinisilmäisyys voitti ja Piika päästi asiakkaan hakemaan rahaa. Rahaa, jota ei sitten koskaan tuotukaan maksuksi kuljetuksesta. Olisihan se pitänyt arvata.... tyhmästä päästä kärsii koko kassa, ei vaan voi mitään.

Myöhemmin yöllä Piika nappasi torin tolpalta autoonsa humalaisen nuoren naisen, joka ei ensin meinannut kyetä sanomaan osoitettaan... "tiedäkshä ton...ton... verkahovin... shiinä on ympärillä shemmosia juttua...". Matka ei lopulta ollut pitkä, mutta sitäkin piinaavampi asiakkaan juttujen vuoksi. Perillä asiakas ilmoitti tyytyväisenä, että "kiitosh, ei mulla mitään rahaa ole kyllä"... nyt ei enää kuulunut kuljettajan korvien välistä varoituskellojen kalkatusta vaan napsahdus. Kun Piika lopulta sai asiakkaan ymmärtämään, että matka on maksettava tai kuskilla napsahtaa verisuoni päästä eikä se vastaa teoistaan, onnistui neito kaivamaan rintaliiveistään ryppyisen vitosen. Ja lompakosta löytyi lopulta sen verran kolikoita, että kyydistä ei jäänyt maksamatta kuin 10 senttiä. Kun rahat oli laskettu ja kuljettaja hieman ärtyneeseen ja kireään äänensävyyn pyysi asiakasta poistumaan autosta, tämä alkoi vaatia vaihtorahaa... *NAPS* - niin katkesi seuraava kireä viulunkieli Pikkuisen Piikasen päässä ja lopulta asiakas toivotettiin voimasanojen kera ulos autosta ja käytiin vielä hieman auttamassakin, kun motoriikka oli hieman verran hukassa.

On se kuulkaas ihmiset niin, että ei se taksi ole mikään ilmainen kulkupeli. Ei kuljettaja siellä pelkästään hyvästä sydämestään teitä haisevia, hikkaavia, kähmiviä, sammuvia ja typeriä puhuvia paskiaisia siellä kuljettele. Jos ei ole rahaa, niin sitten kävellään kotiin tai hankkiudutaan vaikka putkaan. Mutta ei taksiin. Taksi ei ole mikään jokamiehen oikeus, jonka palveluita on persaukisenakin pakko saada. Ihan vaan tiedoksenne, kun tuntuu olevan useammallakin toisenlainen käsitys asiasta.

Ja ps. ne tila/invataksit siellä tolpalla ovat takseja siinä missä pienet Anjovikset, Merkkedeesit ja Skeidatkin. Kyllä, ne kuljettavat myös yhden ihmisen kerrallaan tai kaksi. Ja ei, ne ei maksa yhtään enempää kuin pikkutaksikaan. Eikä tästä tarvitse tolpalla inttää, tämä on aivan VARMA TIETO. Eli kun pyydetään menemään tolpalla ensimmäiseen taksiin, niin menkää pölypäät. Älkääkä jääkö jankkaamaan asiasta.

ja pps. sille ison auton kuljettajalle kannattaa lohkaista vitsiä aiheesta yksi matkustaja ja iso auto...ne tykkäävät siitä ;) (NOT)

ja ppps. sille ensimmäiselle hampuusille tiedoksi, että kyllä... se oli Pikku-Piika, joka jätti terveiset autosi tuulilasin jäiseen pintaan. Kaikella rakkaudella.

Yhdeksän kuukautta

niinkin pitkään olen nyt ajanut taksia päätyökseni. Muutaman irtokeikan heitin ennen vapunpäivää, josta lasken tämän "uran" alkaneeksi. Kaikenlaista on tullut nähtyä ja kuultua ja koettua. Jokusen kerran on tullut eksyttyä, useamman kerran löydettyä perille (mikä tietysti on suotavaa tässä työssä).

Viime viikolla jouduin ensimmäisen kerran soittamaan sinitakkiset ystävämme auttamaan asiakasta ongelmissaan (tai kuskia). Oli kovin ilahduttavaa saada paikalle kolme avuliasta ja komeaa miekkahihaa. Kiitos kavereille avusta (pojille, meinasin sanoa... mutta ei taida olla korrektia pojitella. Edes poliiseja). Tilanne selvisi ja asiakas sai maksuttoman kyydin sinivalkoisella tilataksilla Eerikinkadun hotelliin. Toivottavasti hetkeen ei tarvitse uudestaan ottaa puheyhteyttä hälytyskeskukseen :)