Aikansa kutakin

sanoo Pikku-Piika

Viimeinen kuukausi päätoimisena pirssikuskina on alkanut Piikalikalla. Sen jälkeen on aika siirtyä sinisistä työvaatteista valkoisiin ja katsoa, miltä se sisar rento valkoisen elämä taas tuntuu monen vuoden jälkeen. Eipä taida kyllä kokonaan yön valopilkun toimet kokonaan loppua, pakkohan sitä on silloin tällöin joku viikonloppuvuoro käydä ajamassa. Ihan jo ihanien työkavereiden tapaamiseksi.

Pikku-Piika nauttii nyt harvinaista herkkua (toistaiseksi, kohtahan tästä tulee ihan normisettiä), nimittäin menossa on vapaa viikonloppu. Sen kunniaksi Piika suunnistaa ravintola Smöriin syömään ja tapaamaan vanhoja luokkakavereitaan.

Piikalikka toivottaakin nyt kaikille loistavaa viikonloppua :)

Veturi, taksi, valtamerilaiva

tuo muinaisen Ultra Bran kappale tulee Pikku-Piialle mieleen katsoessaan uusia "taksimainoksia" turkulaisten taksien takaikkunoissa.

Turussa perustettiin brändityöryhmä, jonka tarkoituksena on... - niin, eipä taida likka tähän nyt sanoakaan mitään :P
Työvaatteisiin ja työpukeutumiseen on brändiryhmä ainakin paperilla ottanut kantaa. Mikä on sitten ollut käytännön tilanne - sitä on vaikea sanoa. Laatuasioita on ilmeisesti pyöritelty ja nuhteita jaettu kentän suuntaan huonosti hoidetuista hommista.

Nyt sitten on turkulaisiin takseihin alkanut ilmestyä takseja mainostavia takalasitarroja. Mainostarroja, jotka mainostavat vain mainosalan ammattilaisen puuttumista suunnitteluringistä (toivottavasti...jos joku ammattilainen on näitä tarroja suunnitellut, niin hänelle Pikku-Piialla on vain yksi viesti; HYI, HÄPEÄ!)

Piika on nähnyt kahta erilaista versiota näistä uusista mainoksista. Kumpikaan ei lämmittänyt mieltä tai miellyttänyt silmää. Värit ovat Piikalikan silmään väärät, fontit oudot, taksilogo puuttuu ja tekstitkin ovat pöljät.

Vai mitä te tuumaatte punaisesta tarrasta, jossa lukee valkoisella ja blaah-fontilla
"LÄMMIN AUTO TAKSI 0210041"?

Ultra Brassa osattiin sentään sijoittaa muutama välimerkki sanojen väliin. Piikalikan tekisi mieli ottaa tussi käteen ja lisätä tarraan suora lainaus UB:ltä... "ÄLÄ SOITA TÄNNE ENÄÄ KOSKAAN!

Yst. terv. pilkunviilaaja-Piika (joka taisi juuri kirjoittaa blogimerkinnän useammalla kirjoitusvirheellä... saa syyttää, kun ruutunne ovat täynnä punakynää ;)




edit. tarkemmin kun miettii, niin saattaa olla että tarrat onkin suunnitellut brandytyöryhmä Napoleon huuruissaan...

Maksupäätteen puristamisen sietämätön ihanuus

Kiitos maksupäätteen EMV-päivityksen, Pikku-Piika saa ahertaessaan olla jatkuvasti ojentamassa maksupäätettä asiakkaalle; "pin-koodin jos näppäilette siihen ja lopuksi vihreää, kiitos".
Pikku-Piika on tehnyt havainnon, että asiakkaiden on jostain kumman syystä äärettömän vaikeaa näppäillä pin-koodiaan siihen Sagemiin ilman, että koko mötikkä on asiakkaan hyppysissä. Vaikka Piikalikka kuinka koittaa pitää maksupäätteestään kiinni, asiakkaat vetävät sen (etenkin takapenkillä istuvat) itselleen likan käden venymättömiin.

Eikä siinä mitään, ottakoon sen harmaan hirviön kätösiinsä, kunhan antavat sen takaisin. Vaan kun sitä yritetään hautoa siellä niin kauan, että kortin saa ottaa pois tai sitten yritetään nyhtää se kortti välittömästi vihreän namiskan jälkeen pois.

Mikä siinä on niin vaikeaa antaa se pääte takaisin kuskin odottavaan käteen? Piikanen haluaa ainakin varmistaa, että vähintäänkin se kuljettajan kuitti tulostimesta tulee ilmoille ennen kuin ojentaa kortin asiakkaalle. Ja onhan se nyt mukavaa ja asiallista tarkistaa, ettei Jucca-Pecca maksa Certtu-Urculan kortilla. Percele!

-Piikanen-

ps. Piika oli tolpalla ensimmäisenä jonossa odottelemassa asiakasta. Etuovi aukesi ja kuului se jo niin tutuksi käynyt kysymys.... "oletko vapaa". En tietenkään ole vapaa. Muuten vain olen juusto valaistuna taksitolpalla. Seuraavan kerran aion vastata "naimisissa, mutta voin harkita jos sinulla on hyviä ehdotuksia"

Uusi vuosi ja vanhat kuteet

eli pirssarin siniset edelleen päällä. Kova haku Piikalikalla kyllä on oikeisiin töihin, saa nähdä koska tärppää jos on tärpätäkseen.

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa huimasti. Pikku-Piian murjottu sormi alkaa hiljalleen osoittamaan paranemisen merkkejä ja tekijän likka tapasi kasvotusten sovittelussa. Korvauksista saatiin sovittua, kumpikaan osapuoli ei tainnut olla tyytyväinen. Nyt Piikanen odottelee sitten, että korvauksia kahdesti kuussa jokunen ropo tilille rapsahtaa.

Näin lyhyesti likka raportoi pitkän paussin jälkeen. Katsotaan jos sanottavaa olisi nopeammin ja useammin taas tästä eteenpäin ;)