Lepuutin hetken hermojani sairaslomalla (en tosin siitä syystä ollut saikulla, mutta samalla tuli hoidettua tuokin puoli). Heti töihin palattuani olikin edessä raju palautus todellisuuteen... jostain syystä tuntuu, että hulluimmat ihmiset ovat liikenteessä arkiöisin. Viikonlopun asiakkaat ovat niitä tavallisia känniääliöitä, jotka kuvittelevat olevansa hauskoja härskeine juttuineen ja jotka luulevat tekevänsä lähtemättömän vaikutuksen kuskiin uniikeilla "ootko isäntä vai renki" - kysymyksillään.
Maanantai-iltana valuin töihin ja ehdin muutaman melkoisen normaalin kyydityksen tekemään, kun ensimmäinen varttihullu osui kohdalle. Asiakas tuli autoon oudosti tuijottaen ja ensimmäiset sanat olivat "TÄÄLLÄ HAISEE PIMPPI!" . Koska tämä kuljettaja osaa huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan, jäi hieman arveluttamaan, mistä moinen tuoksaus asiakkaan nenäonteloihin leijui. Myöhemmin yöllä otin vanhemman miehen kyytiini torilta ja koko lyhyen matkan torilta slummilähiöön tuo hippikaudelle jäänyt herra tuijotti minua kylmästi ja hoki "juu fakin bits". Oli niin turvallinen ja mukava matka....
Olen yrittänyt kerätä datan kautta tulevia viestejä talteen, mutta onnistunut kuitenkin hukkaamaan ne lähes kaikki. Milloin on kyselty talutusapua kadun yli pyrkivälle mummolle, milloin lopetusapua autoon osuneelle supikoiralle. Usein tulee viestejä kadonneista lapsista ja dementikoista, mikä onkin mielestäni fiksua. Takseja on huomattavasti enemmän kuin poliiseja kaupungissa ja taksit suhaavat 24/7 kaupunkia läpikotaisin. Eniten sydäntä kouraisee (näin eläintarhan omistajana) viestit karanneista ja kadonneista koirista, kissoista ja hevosista...
Joskus datan viestit ovat pienistä huolimattomuusvirheistä johtuen huvittavia. Vai mitä sanotte tästä
"Amorella saapuu satamaan. Matkustajia mukana!" Että oikein matkustajia laivalla...eivät sentään tyhjänä tuota Turku-Tukholma väliä seilaa :D
lauantai 25. lokakuuta 2008
tiistai 7. lokakuuta 2008
Uraohjuksena eteenpäin?
Kävin tänään suorittamassa pikaisesti Raision Kihlakunnan kuljettakurssin tentin. Kurssille en osallistunut, en myöskään jaksanut vaivautua (ikävä myöntää) edes avamaan karttakirjaa tai selamaan vanhan kurssin teoriamatskuja. Onneksi sentään tuolla Raisiossa on tullut asuttua suurin osa elämästä ja naapurikunnat on jotenkin tuttuja, joten kaupungintuntemusosio ei käynyt ylivoimaiseksi.
Kysymysten perusteella Raision kurssilla painotetaan aika paljonkin sitä muuta tietoa kuin kaupunkituntemusta, kun taas Turun kurssilla tuntui jossain määrin se olevan painopisteenä.
Joka tapauksessa tuo koe meni läpi ja jahka tästä suorituu lääkäristä hakemaan todistuksen, voi poliisilaitokselle viedä nuo paperit ja jäädä odottelemaan sitä ammattiajolupaa näihin ympäryskuntiinkin.
ps. en suosittele ketään kokeilemaan tuota sormen jättämistä oven väliin... sormi on edelleen sikamaisen kipeä ja kynsi alkaa ratkeilla irti toisesta reunastaan. Jaiks.
Kysymysten perusteella Raision kurssilla painotetaan aika paljonkin sitä muuta tietoa kuin kaupunkituntemusta, kun taas Turun kurssilla tuntui jossain määrin se olevan painopisteenä.
Joka tapauksessa tuo koe meni läpi ja jahka tästä suorituu lääkäristä hakemaan todistuksen, voi poliisilaitokselle viedä nuo paperit ja jäädä odottelemaan sitä ammattiajolupaa näihin ympäryskuntiinkin.
ps. en suosittele ketään kokeilemaan tuota sormen jättämistä oven väliin... sormi on edelleen sikamaisen kipeä ja kynsi alkaa ratkeilla irti toisesta reunastaan. Jaiks.
perjantai 3. lokakuuta 2008
Ja kattilat täynnä puuroo?
Olin juuri jättänyt asiakkaan Kupittaan Kitumarketille, kun iski tilaus keskustaan. Kuittasin kyydin itselleni, siitä huolimatta, että olin varma ettei asiakasta enää siinä vaiheessa hotellin ovella näy, kun sinne asti pääsen.
Kun sitten pääsin ruuhkan keskeltä hotelille, oli hämmennys enemmän kuin suuri asiakkaan könytessä autoon. Ei ole ennen autossani moista julkkista ollut. Uskaltaisin väittää, että takapenkillä istui Suomen tunnetuin julkkis...julkkis, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ja vauvasta vaariin. Julkkiksella oli pitkä, valkoinen parta. Lapikkaat jaloissaan tuo punalakkinen vanha mies kömpi takapenkille istumaan. Sain siis kunnian kuljettaa itse Joulupukkia ja yhtä hänen tontuistaan. Kyydin loputtua sain vielä aidon Joulupukin nimmarin :) Pukki pyysi blogin kautta välittämään terveiset kaikille taksareille, että ajelkaahan kiltisti ja liikennesääntöjä noudattaen!
Seuraava asiakaskohtaaminen ei sujunutkaan yhtä rattoisasti. Asiakas oli oikein mukava, mutta rolloa takalaatikkoon pakatessani onnistuin jättämään peukalon takalaatikon kannen väliin... ja vielä jotenkin niin käsittämättömästi, etten meinannut ylettyä millään avaamaan takapaksin ovea. Nyt on sitten sormi turvonnut perunan kokoiseksi ja kynsi on glamourisen (terkkuja Tuksulle :D) violetin sininen... jännityksellä jään odottamaan, irtoaako kynsi ja jos niin koska.
Tämän päivän vuoron piti olla lyhyt, vain kuusi tuntia. Kahta minuuttia ennen vuoron loppua ilmestyi näytölle tilaus ja reippaana tyttönä hyväksyin tilauksen sen kummempia miettimättä. Olin melko lähellä asiakasta jo, kun tajusin katsoa tilauksesta nekin tiedot, jotka eivät ensimmäisellä "sivulla" näy ja mitä löytyikään sieltä...tieto, että matkan määränpäänä on Kustavi. En kehdannut tuossa kohtaa enää perua tilausta vaan nappasin asiakkaan kyytiin ja huristelin Kustaviin. Asiakas oli ruotsinkielinen ja oli pyytänyt ruotsinkielentaitoista kuljettajaa. Ilmeisesti olen tyhmyyksissäni kuljettajakurssin lopulla johonkin kaavakkeeseen rastittanut, että osaan ruotsia...juupa juu. Det var ju trevligt resa ja jotain sinne päin :D Lopulta pääsin kotiin puoli yhdeksältä illalla... vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.
Nyt alkoi neljän päivän vapaa... saa nähdä, miten nämä vapaat viikonloput alkavat sujua kun alkujärkytyksestä toivutaan. Sovin nimittäin pomon kanssa, että tästä eteenpäin pidän yhden viikonloppuvapaan kuukaudessa.
Kun sitten pääsin ruuhkan keskeltä hotelille, oli hämmennys enemmän kuin suuri asiakkaan könytessä autoon. Ei ole ennen autossani moista julkkista ollut. Uskaltaisin väittää, että takapenkillä istui Suomen tunnetuin julkkis...julkkis, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ja vauvasta vaariin. Julkkiksella oli pitkä, valkoinen parta. Lapikkaat jaloissaan tuo punalakkinen vanha mies kömpi takapenkille istumaan. Sain siis kunnian kuljettaa itse Joulupukkia ja yhtä hänen tontuistaan. Kyydin loputtua sain vielä aidon Joulupukin nimmarin :) Pukki pyysi blogin kautta välittämään terveiset kaikille taksareille, että ajelkaahan kiltisti ja liikennesääntöjä noudattaen!
Seuraava asiakaskohtaaminen ei sujunutkaan yhtä rattoisasti. Asiakas oli oikein mukava, mutta rolloa takalaatikkoon pakatessani onnistuin jättämään peukalon takalaatikon kannen väliin... ja vielä jotenkin niin käsittämättömästi, etten meinannut ylettyä millään avaamaan takapaksin ovea. Nyt on sitten sormi turvonnut perunan kokoiseksi ja kynsi on glamourisen (terkkuja Tuksulle :D) violetin sininen... jännityksellä jään odottamaan, irtoaako kynsi ja jos niin koska.
Tämän päivän vuoron piti olla lyhyt, vain kuusi tuntia. Kahta minuuttia ennen vuoron loppua ilmestyi näytölle tilaus ja reippaana tyttönä hyväksyin tilauksen sen kummempia miettimättä. Olin melko lähellä asiakasta jo, kun tajusin katsoa tilauksesta nekin tiedot, jotka eivät ensimmäisellä "sivulla" näy ja mitä löytyikään sieltä...tieto, että matkan määränpäänä on Kustavi. En kehdannut tuossa kohtaa enää perua tilausta vaan nappasin asiakkaan kyytiin ja huristelin Kustaviin. Asiakas oli ruotsinkielinen ja oli pyytänyt ruotsinkielentaitoista kuljettajaa. Ilmeisesti olen tyhmyyksissäni kuljettajakurssin lopulla johonkin kaavakkeeseen rastittanut, että osaan ruotsia...juupa juu. Det var ju trevligt resa ja jotain sinne päin :D Lopulta pääsin kotiin puoli yhdeksältä illalla... vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.
Nyt alkoi neljän päivän vapaa... saa nähdä, miten nämä vapaat viikonloput alkavat sujua kun alkujärkytyksestä toivutaan. Sovin nimittäin pomon kanssa, että tästä eteenpäin pidän yhden viikonloppuvapaan kuukaudessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)