Vapaa lauantai-ilta. Outoa.
Pikku-Piialla piti olla tänään koiranpesupäivä (kyllä, se vie liki koko päivän). Sunnuntaina on Turussa koiranäyttely, jonne oli tarkoitus suunnistaa nuoremman koiran kanssa. Järjetön väsymys ja yllättävät (joskin tavallaan myös odotetut) suru-uutiset saivat kuitenkin suunnitelmat muuttumaan ja edessä on pitkästä aikaa sunnuntaiaamu, jolloin voi nukkua pitkään ja viettää ns. normaalia viikonloppuaamua (siis muiden ihmisten mielestä normaalia...).
Pikku-Piialla oli paljonkin sanottavaa ja kirjoitettavaa, mutta kaikki asiat haihtuivat päästä. Tyydyn siis toivottamaan kaikille mukavaa viikonloppua!
lauantai 24. tammikuuta 2009
tiistai 13. tammikuuta 2009
Nainen ratissa osa 145847603
Pikku-Piika teki tänään syrjähypyn ja petti pienen Anjoviksen. Vapaapäiväksi piti keksiä tekemistä ja mikä sen mukavampaa, kuin lähteä keikkaamaan "vieraaseen talliin".
Sydän jännityksestä väpättäen Pikku-Piika marssi aamulla talliin, löysi auton avaimet sovitusta paikasta ja istahti autoon (joka tuoksuikin ihanasti uudelta autolta). Tähän asti siis kaikki hyvin vaan sitten alkoivat ongelmat...
Ensimmäinen ongelma oli kaukosäädin/avain... tai siis kaukosäädin, jossa selvästi oli avain sisällä, mutta joka ei suostunut tulemaan ulos. Pitkällisen ähräämisen ja rumien sanojen suoltamisen jälkeen Pikku-Piika sai erotettua kaukosäätimen ja avaimen toisistaan ja on valmis starttaamaan auton...
... huomatakseen, että joku ***** mäntti oli varastanut autosta virtalukon! Vaikka miten etsi ja kopeloi, kopeloi ja etsi, virtalukkoa ei löytynyt. Piika pohti jo pienessä mielessään, miltä mahtaa isännän ilme näyttää puhelimen toisessa päässä, kun Piika soittaa ja kysyy mihin auton virtalukko on mahtanut joutua.
Jostain kuitenkin osui pieni ja vaivainen auringonsäde Piian risukasaan ja silmiin osui nappi, jossa luki "START STOP ENGINE". Näppärä ja kielitaitoinen Pikku-Piika päätteli nopeasti, että tämä namiska varmasti liittyy jollain tavalla edes auton käynnistymiseen. Lisää tutkailua ja kopelointia ja Piika havaitsi, että ko. napin vieressä on kolo...juuri ja täsmälleen tuon kaukosäätimen mentävä kolo. Eipä muuta kuin varovasti sovittamaan kaukosäädintä koloon ja mitä tapahtuikaan??? Autoon päsähti virrat päälle ja eikun varovasti painamaan tuota mystistä nappia... Pikku-Piian käsi ojentui kohti nappia ja sormi täristen painoi napin pohjaan. WRUMMM sanoin Volvo ja käynnistyi.
Hämmentäväksi ovat menneet nämä nykyautot, sanoo Pikku-Piika (ja on nyt aivan rakastunut tuohon valkoiseen Volvoon)
Sydän jännityksestä väpättäen Pikku-Piika marssi aamulla talliin, löysi auton avaimet sovitusta paikasta ja istahti autoon (joka tuoksuikin ihanasti uudelta autolta). Tähän asti siis kaikki hyvin vaan sitten alkoivat ongelmat...
Ensimmäinen ongelma oli kaukosäädin/avain... tai siis kaukosäädin, jossa selvästi oli avain sisällä, mutta joka ei suostunut tulemaan ulos. Pitkällisen ähräämisen ja rumien sanojen suoltamisen jälkeen Pikku-Piika sai erotettua kaukosäätimen ja avaimen toisistaan ja on valmis starttaamaan auton...
... huomatakseen, että joku ***** mäntti oli varastanut autosta virtalukon! Vaikka miten etsi ja kopeloi, kopeloi ja etsi, virtalukkoa ei löytynyt. Piika pohti jo pienessä mielessään, miltä mahtaa isännän ilme näyttää puhelimen toisessa päässä, kun Piika soittaa ja kysyy mihin auton virtalukko on mahtanut joutua.
Jostain kuitenkin osui pieni ja vaivainen auringonsäde Piian risukasaan ja silmiin osui nappi, jossa luki "START STOP ENGINE". Näppärä ja kielitaitoinen Pikku-Piika päätteli nopeasti, että tämä namiska varmasti liittyy jollain tavalla edes auton käynnistymiseen. Lisää tutkailua ja kopelointia ja Piika havaitsi, että ko. napin vieressä on kolo...juuri ja täsmälleen tuon kaukosäätimen mentävä kolo. Eipä muuta kuin varovasti sovittamaan kaukosäädintä koloon ja mitä tapahtuikaan??? Autoon päsähti virrat päälle ja eikun varovasti painamaan tuota mystistä nappia... Pikku-Piian käsi ojentui kohti nappia ja sormi täristen painoi napin pohjaan. WRUMMM sanoin Volvo ja käynnistyi.
Hämmentäväksi ovat menneet nämä nykyautot, sanoo Pikku-Piika (ja on nyt aivan rakastunut tuohon valkoiseen Volvoon)
torstai 8. tammikuuta 2009
Sukkatehdas Anjoviksessa
Tammikuu alkoi sairastellen. Ensin nousi kuume, sitten tuli flunssa ja lopulta vielä silmätulehdus molempiin silmiin... oli viime yönä kovin punasilmäinen pirssikuski Anjoviksen rattia vääntämässä. Jopa niin punasilmäinen, että eräs asiakas äityi tiedustelemaan Pikku-Piialta huolestuneeseen sävyyn, onko kuljettaja varmastikin ajokuntoinen.
Kovin hiljaisia ovat olleet nämä alkuvuoden arkiyöt, mikä ei suuresti Piikaa miellytä. Toisaalta, kaikessa on puolensa... muutaman kotona vietetyn sairaspäivän ja hiljaisten öiden ansioista Pikku-Piika on jo villasukittanut itsensä, muutaman kaverin ja muutaman kaverin lapsen.
Pikku-Piika, nykyiseltä titteliltään myös sukkatehtaan johtajatar, on onnistunut työntämään unirytminsä jemma -nimiseen paikkaan. Tai sitten Pikku-Piika on vain täysin ja antaumuksella sopeutunut yöeläinten rytmiin... uni ei iske silmään ennen kuin vasta aamulla ja ennen iltapäivää on turha kuvitellakaan pääsevänsä vällyjen alta ylös. Maanantaina on edessä pitkästä piiiiitkästä aikaa ensimmäinen päivävuoro. Siihen mennessä olisi hyvä ehkä opetella nukkumaan myös öisin... ehkä ja kenties.
Kovin hiljaisia ovat olleet nämä alkuvuoden arkiyöt, mikä ei suuresti Piikaa miellytä. Toisaalta, kaikessa on puolensa... muutaman kotona vietetyn sairaspäivän ja hiljaisten öiden ansioista Pikku-Piika on jo villasukittanut itsensä, muutaman kaverin ja muutaman kaverin lapsen.
Pikku-Piika, nykyiseltä titteliltään myös sukkatehtaan johtajatar, on onnistunut työntämään unirytminsä jemma -nimiseen paikkaan. Tai sitten Pikku-Piika on vain täysin ja antaumuksella sopeutunut yöeläinten rytmiin... uni ei iske silmään ennen kuin vasta aamulla ja ennen iltapäivää on turha kuvitellakaan pääsevänsä vällyjen alta ylös. Maanantaina on edessä pitkästä piiiiitkästä aikaa ensimmäinen päivävuoro. Siihen mennessä olisi hyvä ehkä opetella nukkumaan myös öisin... ehkä ja kenties.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Miksi, oi miksi?
Miksi joillakin miespuolisilla asiakkailla on vimmattu tarve kosketella naispuolista kuljettajaa taksissa? Voisiko joku tällainen tahmanäppi valaista minua, koska asia oikeasti kiinnostaa!
Otin varhain sunnuntaiaamuna kyytiin humaltuneen herran, joka ensin vaikutti kuitenkin olevan kohtuudella ottanut ja jota erehdyin kuvittelemaan ihan fiksuksi tapaukseksi. Luulo ei ollut taaskaan tiedon väärti.
Matkan aikana asiakas nojautui hiljalleen etupenkillä kohti Pikku-Piikaa ja Piika puolestaan kohti ovea, päästäkseen mahdollisimman kauas tunkeilijasta. Yllättäen asiakkaan käsi kohosi kohti kuljettajan poskea, silittelytarkoituksessa... tässä kohdin kuljettaja ärähti aika kipakasti asiakkaalle, jonka jälkeen käytiin seuraava keskustelu
PP: Ne kädet pysyy sitten loppumatkan siellä omalla puolella
A: Niin mutta kun mä haluaisin kosketella sua...
PP: Ei onnistu
A: Mutta miks?
PP: Koska mä en halua, että sä kosket mua ja se ei kuulu palvelun hintaan
A: Jos mä maksan kakskymppiä ylimäärästä
PP: No sillä rahalla ei kosketa edes hihaa...
A: mutta kun mä niin haluaisin kosketella
PP: no koskettele itseäsi, älä minua
A: sä et kyllä sovi yhtään asiakaspalvelijaksi, tommonen ylimielinen ämmä! Mä jään tässä vittu pois, tommosen kyydissä en oo hetkeäkään enää...
Oikeastiko te arvon miehet kuvittelette, että istumalla taksiin ja maksamalla matkasta, te saatte tunkeutua lupaa kysymättä kuljettajan henkilökohtaiselle reviirille? Kosketella mielenne mukaan?
Saanko minä mennä puristelemaan katsastusmiestä haaroista, kun tämä katsastaa autoa? Eikö se muka kuulu jumaliste palveluun? Ai ei... no vaihtakoon alaa sitten prkl, jos ei asiakaspalveluhenkisyys moiseen riitä!
Kosketelkaa siis toisianne, mutta älkää pirssissä. Ja jos siellä on ihan pakko kosketella, kosketelkaa itseänne!
Otin varhain sunnuntaiaamuna kyytiin humaltuneen herran, joka ensin vaikutti kuitenkin olevan kohtuudella ottanut ja jota erehdyin kuvittelemaan ihan fiksuksi tapaukseksi. Luulo ei ollut taaskaan tiedon väärti.
Matkan aikana asiakas nojautui hiljalleen etupenkillä kohti Pikku-Piikaa ja Piika puolestaan kohti ovea, päästäkseen mahdollisimman kauas tunkeilijasta. Yllättäen asiakkaan käsi kohosi kohti kuljettajan poskea, silittelytarkoituksessa... tässä kohdin kuljettaja ärähti aika kipakasti asiakkaalle, jonka jälkeen käytiin seuraava keskustelu
PP: Ne kädet pysyy sitten loppumatkan siellä omalla puolella
A: Niin mutta kun mä haluaisin kosketella sua...
PP: Ei onnistu
A: Mutta miks?
PP: Koska mä en halua, että sä kosket mua ja se ei kuulu palvelun hintaan
A: Jos mä maksan kakskymppiä ylimäärästä
PP: No sillä rahalla ei kosketa edes hihaa...
A: mutta kun mä niin haluaisin kosketella
PP: no koskettele itseäsi, älä minua
A: sä et kyllä sovi yhtään asiakaspalvelijaksi, tommonen ylimielinen ämmä! Mä jään tässä vittu pois, tommosen kyydissä en oo hetkeäkään enää...
Oikeastiko te arvon miehet kuvittelette, että istumalla taksiin ja maksamalla matkasta, te saatte tunkeutua lupaa kysymättä kuljettajan henkilökohtaiselle reviirille? Kosketella mielenne mukaan?
Saanko minä mennä puristelemaan katsastusmiestä haaroista, kun tämä katsastaa autoa? Eikö se muka kuulu jumaliste palveluun? Ai ei... no vaihtakoon alaa sitten prkl, jos ei asiakaspalveluhenkisyys moiseen riitä!
Kosketelkaa siis toisianne, mutta älkää pirssissä. Ja jos siellä on ihan pakko kosketella, kosketelkaa itseänne!
perjantai 2. tammikuuta 2009
Hyvää Uutta Vuotta!
Pikku-Piika toivottaa kaikille onnellista, suloista, jännittävää ja kaikin puolin ihanaa vuotta 2009!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)