Pyörätuolirallia ja huonoa palvelua

En ole missään vaiheessa lämmennyt pikkupirssillä tehtäviin pyörätuolikuljetuksiin ja muutama viikko sitten meinasi roihahtaa hihat oikein kunnolla. Jos asiakas ei pääse tuolillaan ulos ovesta pihalle eikä jalat kanna niin, että autoon siirtyminen sujuisi ilman että kuljettajan pitää _nostaa_ asiakasta autoon, niin pikkutaksi ei ole silloin oikea kulkuneuvo. Asiakas loukkaantui verisesti, kun en suostunut lopulta häntä nostamaan kainaloista autoon... en ole mikään pieni ja hento nainen, mutta sen verran koko eroa on kuitenkin yli 100 kiloiseen mieheen, että jäi nosto tekemättä. Asiakkaan mukaan olin epäkohtelias ja palveluhaluton... totta. Onhan se huonoa palvelua, ettei halua työssään loukata itseään niin, että on invataksin asiakas lopun ikäänsä :P
Itse pyörätuolin nostaminenkaan takapaksiin ei ole mukavaa. Paljoa tuolit eivät paina, mutta ovat ärsyttävän mallisia ja jostain syystä onnistun aina sotkemaan vaatteeni nostaessani tuoleja autoon. Ärsyttävää.

Viime tiistaina olin taas huono asiakaspalvelija. Sain tilauksen Koulukadun nesteelle, jossa seisoi asiakas kahden mäyräkoiran kanssa. Siis sellaisia juotavia mäyräkoiria... ihmettelin kun asiakas humalanhuuruisesti viittoi ja teki kummallisia kevätjuhlaliikkeitä auton vieressä. Nooh, asiakashan halusi vain, että nostan mäyräkoirat autoon. Tein työtä käskettyä, lastasin juotavat takalattialle ja lähdettiin liikkeelle. Perillä avuliaan ja ystävällisen kuljettajan olisi pitänyt kuljettaa juotavat hissittömän talon neljänteen kerrokseen ryyppyporukan nautittavaksi. Kieltäydyin ystävällisesti kunniasta lähteä iltahämärällä hiipimään rappukäytävään, josta joka toinen kerrosvalo oli palanut ja jossa kokemukseni mukaan suurin osa asukkaista on jotain muuta, kuin kunnon kansalaisia. Taas olin epäkohtelias ja palveluhaluton. Hyi minua!

Suurin osa asiakkaista on näin pikkujouluaikaan ollut äärettömän mukavia, hyvän tuulisia ja sellaisia, joista ei ole mitään kirjoitettavaa. Keskiviikkona eräs asiakas autettiin autosta miekkahihojen kera ulos ja sain vahingossa asiakkaan kyynerpäästä poskeeni. Ja toinen asiakas oli sitä mieltä, että taksimatkan hintaan kuuluu myös oikeus kokeilla, onko kuljettajalla luomu- vai silikonirinnat... herra huomasi kyllä nopeasti, että ko. oikeus ei sisältynyt kuljetuspalveluun.

Lopuksi on vielä mainittava keskiviikkoillallta aivan ihana "asiakaskohtaaminen". Kyyti oli lyhyt, mutta suukkojen ja rakkauden täyteinen. Pitkäkarvainen, 13 viikkoinen sakemannityttö Ronja, sulatti kuljettajan sydämen aivan täysin... paljon kuolaisia suukkoja, rapsutusta ja haleja matkan päätteeksi. Tällaisia asiakkaita useammin, kiitos!