Kaikkea sitä autoon unohtuukin

Muutaman vapaan viikonlopun jälkeen olin pitkästä aikaa koko viikonlopun töissä. Mukava viikonloppu olikin. Lauantaina ravintoloiden sulkemisajan jälkeen sain kyytiini neljän hengen, melkoisen humalaisen seurueen.

Lähdettiin ajamaan kaupungin ulkopuolelle, tiedossa oli kuulemma "mahtavat jatkot". Perillä takapenkkiläiset poistuivat kovien ovien paukuttelujen kera, sillä välin kun etupenkkiläinen kaivoi kuvettaan ja maksoi lystistä. Koska kyytiläisillä ei ollut autoon tullessaan laukkuja tms. mukanaan, en viitsinyt edes takapenkille kurkkia mahdollisten unohdusten varalta. Joten ei muuta kun matkaa jatkamaan, jos vaikka vielä saisi jonkun onnetoman tolpalta kyytiin.

Noin kolme kilometriä myöhemmin olin saada pa*kahalvauksen, kun äkkiä selän takaa kuului humalainen kysymys "mishä mun yshtävät on?" Kuljettajan takana istunut matkustaja oli ilmeisesti sammunut ja lysähtänyt penkille niin, etten peilistä nähnyt koko tyyppiä. Ja kaverit olivat niin vauhdissa, etteivät olleet hekään huomanneet yhden puuttumista joukosta. Ei muuta kun auto ympäri ja unohtunut kyytiläinen takaisin pelipaikalle...

Nyt voidaan siis listata niiden autoon unohtuneiden löytötavaroiden joukkoon myös humalainen matkustaja :D

Onko tämä tottakaan?

Nimittäin vapaa viikonloppu... olihan tuo edellinenkin vapaa, mutta se meni lähes täysin petinpohjalla maatessa ja sairastaessa. Nyt on flunssasta toivuttu muuten, mutta ilkeähkö yskä vielä piinaa satunnaisesti.

Olimme miehen kanssa eilen Naantalin Kylpylässä syömässä viidennen hääpäivän kunniaksi. Kallista lystiä oli, mutta täytyy todeta, etten ole saanut missään niin hyvää ruokaa ja niin loistavaa palvelua kuin tuolla. Kun oltiin saatu itsemme ahdettua niin täyteen ruokaa, että ähky vaivasi molempia, saimme loistavan idean...suhautetaan taksilla Raisioon Huvilintuun tanssimaan. Varjokuva oli loistava bändi, mutta kesälava oli niin jäätävän kylmä, että muutaman tanssin ja oluen jälkeen oli pakko lähteä kotiin lämmittämään saunaa. Oli metka istua taksissa matkustajana, kun välillä aina istuu samassa autossa kuljettajan paikalla. Vaan hyvä oli penkki siinä hanttarinpuolellakin, ei mitään valittamista. Huvilinnun pihalla tosin tuli eräs mies vinkumaan, että veimme hänen taksinsa. Vaikka sekä me että kuljettaja koitettiin vakuuttaa, että tämä taksi on taatusti meidän eikä ko. herran niin valitus jatkui. Lopulta kuljettaja totesi, että eiköhän hän tunne tyttärensä ja tämän miehen, jota on tullut hakemaan :D Tämä riitti vakuuttamaan autoon pyrkivän siitä, että häntä oli vielä toinen taksi tulossa hakemaan.

Nyt pitää lähteä hakemaan omaa autoa Naantalin Kylpylän parkkipaikalta. Tarkoitus oli alunperin tulla takaisinkin omalla autolla, mutta annettiin periksi houkutuksille ja syötiin "sivistyneesti" viinien ja ruokaryyppyjen ja aperitiivien (niin ja jälkiruokaliköörien) kera. Kerrankin :)

Tautista menoa

Miehelle iski viime viikonloppuna flunssa ja ehdin jo tuuletella, että vältyinpäs moiselta vitsaukselta... tuli riemuittua liian aikaisin. Keskiviikon vapaapäivän aikana nenä alkoi huolestuttavasti tukkeutua ja olo mennä muutenkin onnettomaksi. Sinnikkäästi kuitenkin lähdin torstaiaamuna töihin, tosin ensimmäinen tauko tuli pidettyä jo tunnin työnteon jälkeen. Oli pakko hakea Nesteeltä kuppi kaakaota ja mooooonta pakettia nessuja.


Seuraavaksi oli pakko painua työasukauppaan ja hakea sieltä fleecetakki, kun vilutti niin vietävästi. Ja meinasin saada kohtauksen tuolla liikkeessä. Tavallinen tummansininen fleecetakki (no onhan siinä windstopper-vuori) liiton logolla... liki sata euroa. Jessus, mitä ryöstöä!

Päivä meni vähän niin ja näin. Muutaman tilauksen dissasin suosiolla, kun olisi pitänyt pyörätuolia nostella takapaksiin ja kunto alkoi olla sellainen, että hyvä kun itsensä jaksoi autoon kammeta. Kun sain auton tallille, soitin itselleni ajan terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä tulikin sitten huutia lääkäriltä ja ehdoton käsky levätä seuraavat päivät.

Ilmoitin sitten isännälle, että tämä rouva on valitettavasti sairaana eikä tule pe-la välistä yötä ajamaan. Huomasin, ettei pomo tästä kovin ilahtunut, mikä on ymmärrettävää. Vaan kun kuume hapuili jo 39 alkavia lukuja, totesin, että oikeasti on parempi maata peiton alla kuin lähteä rykimään töihin.

Torstailta on pakko kertoa yksi juttu. Hain vanhemman pariskunnan kyytiin ja rolloa takapaksiin laitettaessa pappa huomasi auton ikkunan takana mainoksen "Suomen parhaat perät". Siitäpä sitten pappa kysymään, että kuljettankos perään mainoksessa viitataan. Vastasin, että valiettavasti ei, erotiikkamessuja mainostamme takaikkunassa. Mamma takapenkillä hihitteli ja kysyi papalta, että "pitäisikös meidän ottaa rollaattorit ja mennä katsomaan mitä moisilla messuilla on tarjolla". Tähän pappa sanavalmiisti totesi, että ehei, vaan muori menee sinne esiintymään. Jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan takapenkin vastausta ja sieltähän se rävähti "no juu, mennäänkin näyttämään että tämmöseksi sitä sitten tulee, kun tarpeeksi _harrastaa_" ja hillitöntä naurua päälle :D

On kyllä ilo tavata tässä työssä vanhuksia, joilla krempoista ja säryistä huolimatta on huumorintaju ja elämänilo säilynyt. Voi vain toivoa, että itse olisi aikanaan mieleltään noin nuori :)

Hyvitystä ilmassa?

Lauantaina osui kohdalle ensimmäinen kyyti, jonka aikana harkitsin hälyn painamista. Kyydissä oli isä, äiti ja kaksi lasta. Herraa kismitti heti ensi hetkestä se, etten ottanut ylikuormaa. Humalaisesta puheesta ei oikein saanut selvää ja talon numero jäi hieman hämäräksi, katu kuitenkin selvisi, joten lähdin ajamaan sinne päin. Kyseinen katu on keskeltä poikki eli sinne ajetaan kahta eri kautta, riippuen siitä, mihin taloon ollaan menossa. Kysyin sitten hieman ennen määränpäätä talon numeroa, niin siitäkös herra hermostui. En olisi saanut kysyä numeroa tai se olisi pitänyt kysyä jo lähtiessä, olin huono asiakaspalvelija kun en tiennyt mihin olin menossa. Minun syytäni oli se, että äiti ei laittanut lapsia turvavöihin takapenkillä. Minun syytäni oli se, että herralla ja rouvalla ei ollut turvavöitä. Pääsin lopulta perheestä (tai oikeastaan äijästä) eroon ja sen jälkeen oli pakko painua kahville rauhoittumaan vaikka oli yön vilkkain ajoaika alkamassa.

Tuo yksi ikävä asiakaskohtaaminen sai vitutuskäyrän koholleen koko yöksi ja vielä tänäänkin otti päähän tämä tapaus, kun lähdin töihin. Lisäksi aamu oli todella hiljainen ja näin jo valveunia onnetoman pienestä kassasta, kunnes... sain tilauksen sairaalaan, josta kävin hakemassa paketin auton kyytiin ja painelin helsinkiin kaikessa rauhassa, omassa yksinäisyydessäni. Veripalvelu oli jälkikäteen todettuna todella yksinkertaisessa paikassa vaan enkö onnistunut eksymään vähän ennen määränpäätä. Kiitokset sille mustaa farkkua ajaneelle Helsinkiläiskuskille, joka neuvoi ystävällisesti (ja niin, että jopa minä ymmärsin) minut perille :)