Lauantaina osui kohdalle ensimmäinen kyyti, jonka aikana harkitsin hälyn painamista. Kyydissä oli isä, äiti ja kaksi lasta. Herraa kismitti heti ensi hetkestä se, etten ottanut ylikuormaa. Humalaisesta puheesta ei oikein saanut selvää ja talon numero jäi hieman hämäräksi, katu kuitenkin selvisi, joten lähdin ajamaan sinne päin. Kyseinen katu on keskeltä poikki eli sinne ajetaan kahta eri kautta, riippuen siitä, mihin taloon ollaan menossa. Kysyin sitten hieman ennen määränpäätä talon numeroa, niin siitäkös herra hermostui. En olisi saanut kysyä numeroa tai se olisi pitänyt kysyä jo lähtiessä, olin huono asiakaspalvelija kun en tiennyt mihin olin menossa. Minun syytäni oli se, että äiti ei laittanut lapsia turvavöihin takapenkillä. Minun syytäni oli se, että herralla ja rouvalla ei ollut turvavöitä. Pääsin lopulta perheestä (tai oikeastaan äijästä) eroon ja sen jälkeen oli pakko painua kahville rauhoittumaan vaikka oli yön vilkkain ajoaika alkamassa.
Tuo yksi ikävä asiakaskohtaaminen sai vitutuskäyrän koholleen koko yöksi ja vielä tänäänkin otti päähän tämä tapaus, kun lähdin töihin. Lisäksi aamu oli todella hiljainen ja näin jo valveunia onnetoman pienestä kassasta, kunnes... sain tilauksen sairaalaan, josta kävin hakemassa paketin auton kyytiin ja painelin helsinkiin kaikessa rauhassa, omassa yksinäisyydessäni. Veripalvelu oli jälkikäteen todettuna todella yksinkertaisessa paikassa vaan enkö onnistunut eksymään vähän ennen määränpäätä. Kiitokset sille mustaa farkkua ajaneelle Helsinkiläiskuskille, joka neuvoi ystävällisesti (ja niin, että jopa minä ymmärsin) minut perille :)
1 kommentti:
Great work!!!
Congratulations.
Lähetä kommentti