Miehelle iski viime viikonloppuna flunssa ja ehdin jo tuuletella, että vältyinpäs moiselta vitsaukselta... tuli riemuittua liian aikaisin. Keskiviikon vapaapäivän aikana nenä alkoi huolestuttavasti tukkeutua ja olo mennä muutenkin onnettomaksi. Sinnikkäästi kuitenkin lähdin torstaiaamuna töihin, tosin ensimmäinen tauko tuli pidettyä jo tunnin työnteon jälkeen. Oli pakko hakea Nesteeltä kuppi kaakaota ja mooooonta pakettia nessuja.
Seuraavaksi oli pakko painua työasukauppaan ja hakea sieltä fleecetakki, kun vilutti niin vietävästi. Ja meinasin saada kohtauksen tuolla liikkeessä. Tavallinen tummansininen fleecetakki (no onhan siinä windstopper-vuori) liiton logolla... liki sata euroa. Jessus, mitä ryöstöä!
Päivä meni vähän niin ja näin. Muutaman tilauksen dissasin suosiolla, kun olisi pitänyt pyörätuolia nostella takapaksiin ja kunto alkoi olla sellainen, että hyvä kun itsensä jaksoi autoon kammeta. Kun sain auton tallille, soitin itselleni ajan terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä tulikin sitten huutia lääkäriltä ja ehdoton käsky levätä seuraavat päivät.
Ilmoitin sitten isännälle, että tämä rouva on valitettavasti sairaana eikä tule pe-la välistä yötä ajamaan. Huomasin, ettei pomo tästä kovin ilahtunut, mikä on ymmärrettävää. Vaan kun kuume hapuili jo 39 alkavia lukuja, totesin, että oikeasti on parempi maata peiton alla kuin lähteä rykimään töihin.
Torstailta on pakko kertoa yksi juttu. Hain vanhemman pariskunnan kyytiin ja rolloa takapaksiin laitettaessa pappa huomasi auton ikkunan takana mainoksen "Suomen parhaat perät". Siitäpä sitten pappa kysymään, että kuljettankos perään mainoksessa viitataan. Vastasin, että valiettavasti ei, erotiikkamessuja mainostamme takaikkunassa. Mamma takapenkillä hihitteli ja kysyi papalta, että "pitäisikös meidän ottaa rollaattorit ja mennä katsomaan mitä moisilla messuilla on tarjolla". Tähän pappa sanavalmiisti totesi, että ehei, vaan muori menee sinne esiintymään. Jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan takapenkin vastausta ja sieltähän se rävähti "no juu, mennäänkin näyttämään että tämmöseksi sitä sitten tulee, kun tarpeeksi _harrastaa_" ja hillitöntä naurua päälle :D
On kyllä ilo tavata tässä työssä vanhuksia, joilla krempoista ja säryistä huolimatta on huumorintaju ja elämänilo säilynyt. Voi vain toivoa, että itse olisi aikanaan mieleltään noin nuori :)
2 kommenttia:
Ihan samaa täällä tuumin minäkin. Toivottavasti huuli lentää tuolleen vielä vanhemmalla iälläkin.
Toivottavasti voit jo paremmin. Viime viikonloppuna sairastelin myös minä, mutta vähällä pääsin. Pitäähän sitä taas kiltisti olla maanantaina työkunnossa, ettei vaan tulis sairauslomia pidettyä.
maris: kyllä tää tästä hiljaksiin, seuraava työpäivä on tiistaina, että tässä on aikaa vielä toipua :)
Lähetä kommentti