On taas aika Pikku-Piian avautua mieltään painavista (ja risovista) asioista.
Numero I, liikenneympyrät
Ei Piikalikkaa oikeastaan liikenneympyrät ota päähän vaan ihmisten kyvyttömyys ajaa niissä oikein. Mitä ihmiset ajattelevat pistäessään vilkun päälle autossa, kun ovat ajamassa ympyrään. Epäilevätkö, että muuten kanssakulkijat luulevat heidän ajavan vastavirtaan ympyrään? Ja miten se vilkku on niin vaikea napauttaa päälle, kun ollaan poistumassa liikenneympyrästä? Vai onko se vain mukavaa antaa muiden odotella ympyrään pääsyä ja arvailla, koska on tilaa liittyä ringinkiertäjien joukkoon?
Numero II, Turkulaiset polkupyöräilijät
Ajotavan perusteella Pikku-Piika voisi vahvasti kuvitella, että Turkulaiset pyöräilijät olisivat jo sukupuuttoon kuolleita tai vähintäänkin uhanalainen laji. Vaan vielä mitä... sikiävät kuin kanit sateella. Vai olivatko ne sittenkin sienet... Turkulaisen pyöräilijän tunnistaa siitä, että hän ajaa pyörällään sujuvasti jalkakäytävällä. Vaihtaen välillä ajoratansa ajotieksi, sen mukaan, miten liikennevalot sattuvat parhaiten sopimaan. Turkulainen pyöräilijä on maailman valtias, jonka ei tarvitse piitata muusta liikenteestä eikä liikennesäännöistä. Yksi pahoista paikoista pyöräilijöiden ja autoilijoiden törmäyskurssin suhteen on Sirkkalankadun ja Lemminkäisenkadun risteys. Autolla kun tulee Sirkkalankatua kohti Lemminkäisenkadun risteystä (kaupungin suunnasta), peittää oikealla puolella oleva rakennus tehokkaasit näkymät oikealle. Auton nokka on hiljaa hivutettava suojatien päälle, jotta näkee oikealta tulevan liikenteen. Tämä tuntuu olevan monille pyöräijöille verenpainetta nostattava asia. Autoilijalle näytetään keskisormea, lyödään nyrkillä konepeltiin yms. Olisiko se pyöräilijän kannalta parempi, että nurkan takaa syöksähtäisi sokkona risteykseen? Hyvällä tuurilla osuisi parin auton lisäksi vielä jokuseen pyöräilijäänkin... vaan voihan joku pitää miellyttävämpänä jäädä auton alle kuin hidastaa pyöränsä vauhtia ja kiepauttaa pienesti auton ohi...
Lisäksi Pikku-Piika on monesti tuumannut, että nämä jalkakäytävältä ajotielle ja ajotieltä jalkakäytävälle poukkoilevat pyöräilijät saisivat olla vapaata riistaa. Ja pyöräilijän vakuutus tai perikunta sitten maksaisivat autolle koituneet vauriot.
