vaan niinköhän on iisiä elämää, kun Pikku-Piian talouteen on muuttanut koiranpentu. Varsinaista eriterallia kotona saa Piikalikka viettää, kun on siivottavana vuoroin lätäkköä ja vuoroin pökälettä. Onneksi pääsee välillä töihin lepäämään!
Piikalikan kevät on suhahtanut kuin siivillä. Ennen kuin sitä huomasikaan, oli hiirenkorvat vaihtuneet vihreisiin lehtiin ja aurinko poltti ensimmäiset jälkensä ihoon. Se on kumma tuo kesä, se yllättää ihmisen. Vähän kuten talvi autoilijan.
Piikalikan ajamassa Letukassa on ilmastointi yskinyt. On yskinyt ilmeisesti pidemmän aikaa. Ja yskii vieläkin, huollosta huolimatta. Ja perjantai-iltana yski koko Letukka... konepellin alta kuului ihmeellistä suhinaa ja korinaa, aivan kuin joku olisi kytkenut auton hengityskoneeseen. Kesken vuoron joutui Letukka vuodelepoon kotitalliin ja sai komennuksen pysyä siellä maanantaihin asti, jolloin pääsee tohtorin tutkittavaksi. Toivottavasti tohtori tekee temppunsa ja kone hyrrää taas kunnolla.
Jotain hyvääkin tuossa auton epäonnisessa kohtalossa. Piikalikka sai lakkiaisjuhlien jälkeisen sunnuntain viettää kotona möllöttäen. Kyllä se vaan on kivaa. Siis se möllötys. Pitäisi siitä hommasta tehdä lakisääteistä! Ja koska ahne pitää aina olla, ei Piikalikka halunnut kuitenkaan kahta peräkkäistä päivää möllöttää. Niinpä Piikanen onnistui saamaan itselleen maanantain ajopeliksi mersun.
Piian ja mersun suhde on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana etäsuhteeksi. On tavattu vain juhlapyhinä yhteisen ajan merkeissä, muuten on vain tullut törmättyä kaupungilla. Likka onkin varautunut siihen, että vuoron ensimmäinen tunti menee ratin silittelyyn tallin hämärässä. Jälleennäkemiset kun pitkän tauon jälkeen tuppaavat olemaan sellaisia... vaativat aikaa, hellyyttä ja kahdenkeskeistä oleskelua ;)
Ja kuten Janis Joplin sen lauloi
"Oh lord won't you buy me a Mercedes Benz.
My friends all drive porsches, I must make amends.
Worked hard all my lifetime, no help from my friends.
So oh lord won't you buy me a Mercedes Benz"
