maanantai 18. elokuuta 2008

Matkustajana taksissa

piti kokeilla pitkästä aikaa moistakin hommaa. Pari viikkoa vuotanut silmä otti ja ärtyi kunnolla sunnuntaina ja oli pakko lähteä sitä vilkuttamaan lääkärille. Kun en puolisokeana viitsinyt lähteä omalla autolla, päätin rehvakkaasti matkustaa taksilla. Hukkareissu siinä mielessä, että TK:n päivystävä kandi ei osannut muuta sanoa, kuin että "on se silmä". Mutta tulipahan koettua tuo taksireissu välillä toiseltakin kantilta. Ja täytyy todeta, että nämä maaseututaksit toimii kyllä aivan toisella tavalla kuin tuolla "suuressa maailmassa". Täällä ei tunneta ennakkotilausmaksua ja vaikka pirssi ehti seistä tuossa pihassa tovin ennen kuin pääsin ovesta ulos ja autoon, ei puhettakaan, että mittari olisi raksuttanut. Se napattiin päälle vasta, kun kaarrettiin pihasta pois. Kuljettajan kanssa sovittiin, että soitan kun pääsen lääkäristä ja hän heittää minut kotiin tai silmäpolille sen jälkeen. Kuljettajan ehdotuksesta en edes maksanut tuosta keikasta mitään vaan pyysin sen "taksilapun" hoitajalta ja maksoin kotimatkan jälkeen molempien suuntien omavastuut. Ei tarvinnut lähteä kelasta hakemaan takaisin rahoja.
Odottipa kuski minua jo terveyskeskuksen aulassa, kun tulin lääkäristä (oli heittänyt asiakkaan johonkin tk:n lähelle ja päätti tulla katsomaan, jos pian pääsisin).

En ole käyttänyt pitkään aikaan enää lompakkoa, jossa olisi kolikoille tilaa vaan kaikki kolikot kulkee raharengissä. Kuljettajan ilme oli hupaisa, kun kaivoin käsilaukusta raharengin esiin ja aloin siitä latkuttamaan kolikoita maksuksi :D

Nyt on sitten sairaslomaa perjantaihin asti ja perjantai onkin autolla vapaata eli seuraavan kerran lauantaina töihin. Vaikka järki sanoo, että puoli sokeana (tulehdus on tehnyt mukavan samean kalvon silmään...) ei lähdetä auton rattiin eikä etenkään ajamaan ammattiajoa, on silti aivan äärettömän lusmuluuserifiilis. Tiedän, että isännällä on kova homma tehdä viikon kaikki vuorot yksinään ja mieli tekisi ilmoittaa, että kyllä mä sittenkin tulen... mutta viisainta lie pysyä kotona ja odottaa, että näkökyky palaa. Koskakohan sitä oppii sairastamaan hyvällä omallatunnolla?

Ei kommentteja: