Miten samat asiat voivat aina liikenteessä v*tuttaa pientä ihmistä niin, että ettei veri päässä kierrä? Eikö sitä koskaan totu tai opi, että kaikille asioille vaan ei voi mitään. Että antaa niiden olla ja koitetaan elää niiden kanssa. Vaan ei...on asioita, jotka saavat v*tutuskäyrän nousemaan punaiselle ja verenpainemittarin viisarin vinkumaan
1. Suuntamerkin käyttö
Vaikka jonkin verran sitä kykenee ihmisten ajolinjoista päättelemään (tai sitten ei) mihin suuntaan edessä oleva auto on mahdollisesti kääntymässä, niin suuntamerkin käyttö olisi silti suotavaa. Ja jos on niin reipas ja ripeä, että jaksaa sitä vilkkuvipstaakia liikuttaa, niin jumalauta vilkutetaan sitten siihen suuntaan, mihin ollaan kääntymässä. Jos auto on ryhmittynyt kaistalle, josta saa ajaa suoraan ja kääntyä oikealle ja autossa vilkku tikuttaa iloisesti vasempaan...mihin helvettiin sitä pienen Piikasen pitäisi uskoa edessä olevan auton olevan menossa? TÄH?
2. Ohittaminen
Ajetaan tiellä, jossa on kaksi ajokaistaa samansuuntaisesti. Ohittamaan siis pystyy hienosti ilman, että pitää välittää vastaantulijoista. Kun tilaa on, miksi ohituksen jälkeen pitää tuupata se perkeleen auto aivan ohitetun auton eteen. Ja ilman vilkkua tietenkin. Vituttaa. Etenkin kun tie on märkä ja saa ajaa tovin edellä olevan auton nostattamassa vesisuihkussa. GRRRREAT!
3. Nopeus
Tämä vitutuksen aihe oikeastaan sisältää kaksi eri alavitutuskategoriaa. Toiseen Piikalikka törmää lähes päivittäin.
Suomessa on käytäntö, että teille on merkitty suurimmat sallitut nopeudet. Ymmärrän, että aina ei voi syystä tai toisesta ajaa tätä suurinta sallittua nopeutta. Mutta miksi ne, jotka ajavat suurta alinopeutta, ajavat yleensä myös keskellä tietä eivätkä edes tiedä peilien olemassa olosta? Jos ajetaan selvästi muuta liikennettä hitaammalla vauhdilla, ajetaan sitten siellä oman kaistan reunassa ja jos jonoa alkaa kertyä taakse niin annetaan niille tietä ja jatketaan sitten rauhassa taas matkaa.
Pikkupiika asuu landella, josta kaupunkiin päästäkseen on ajettava melko kapeaa ja mutkaista tietä jonnin matkaa. Tuolla tieosuudella on 80 km/h rajoitus, mikä tuntuu olevan monelle liikaa. Ajetaan kuuttakymppiä, aivan keskellä tietä ja täysin tietämättömänä siitä, että takana on joku joka haluaisi ohi... vaan ei voi lähteä, kun ei mahdu eikä voi olla lainkaan varma siitä, että ohitettava tajuaa antaa tilaa jos ohittamaan lähtee. Ja kun tuolla tiellä ei ole 15 km matkalla kuin kaksi "suoraa" joissa voi turvallisesti ohittaa. Ja jos tällaisen tunarin takana menee soittamaa torvea, niin ne ovat ajamassa ojaan, hiljentävät entisestään... oma lukunsa on sitten nuo jyväjemmarit, joilla on täysi oikeus ajaa peilittömällä traktorilla keskellä tietä, kuulosuojaimet päässä. Ihme, ettei ole vielä silmälappujakin.
Toinen ryhmä on sitten isomilla väylillä ajavat köröttäjät. Nämä ajavat tuskaisen hiljaa silloin, kun ei ole mitään saumoja päästä ohi. Vaan kun aukeaa suora tien pätkä tai ohituskaista, niin silloin havahdutaan painamaan kaasua.
Että haistakaa paska kaikki typerät kuljettajat! Listaisin enemmänkin näitä vitutuksen aiheita, mutta jo pelkkä kirjoittaminen saa taas verenpaineen nousemaan...
terveisin Täydellinen Kuljettajatar
ps. ystäväni 8 vuotiasta naperoa lainaten... "miksi ihmisellä muka on keskisormi, jos sitä ei saa näyttää?"
