Uusi kuu ja uudet kujeet

Sain syyskuun työvuorolistan käteeni ja oho... kaksi vapaata perjantaita ja kaksi vapaata lauantaita. Tai toisena perjantaina päivävuoro, mutta sehän on sama kuin vapaa perjantai kun saa olla illan kotona miehen kanssa.

Viime yö oli mukava, ei yhtään sellaista asiakasta, joka olisi saanut verenpaineen nouseemaan. Kaikki ihmiset tuntuivat olevan kummallisen mukavalla päällä...jopa kuljettaja.

Viime viikolla oli varsin mieleenpainuva asiakas kyydissa. Nuorella miehellä oli ikää noin viisi vuotta ja koko matka (n. 50 km) ihmeteltiin, minkä merkkisiä autoja tuli vastaan. Yhdessä vaiheessa poika intoutui hihkumaan takapenkillä "tää totoja on tosi hyvä auto, kato me ohitettiin melsu" ja mieltä lämmitti kovin pojan lähteissä lausumat sanat "sä olet tosi hyvä kuski, palempi kun meiän isi" :D

Takaisin töihin

oli yllättävän vaikeaa viikon kotona oleilun jälkeen lähteä taas ajoon. Ilta ja alkuyö olivat painajaismaisen hiljaisia... tunti/kyyti oli melkein koko työvuoron tahti. Piristystä vuoroon toi se, että törmäsin sataman tolpalla kurssikaveriin (siis samalla taksikurssilla oltiin keväällä) ja oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia. Myöhemmin illalla treffattiin toistamiseen lentokentällä ja Köpiksen konetta odotellessa oli aikaa juoruilla lähes tunti. On oikeastaan tosi mukavaa vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia muiden yhtä vähän aikaa alalla olleiden kanssa... vanhemmat kollegat ovat suureksi osaksi oikein mukavia, mutta niitä vähemmänkin mukavia on osunut kohdalle.

Lauantai-iltana heitin asiakkaan "maakuntaan" ja takaisin tullessa pukkasi ennakkotilaus (tennari siis :P) ruutuun toiseen naapurikuntaan. Vaikka ei meidän aluetta varsinaisesti olekaan, päätin lähteä hakemaan kyytiä... tunsin paikan ja oli kyse ennakosta ja lisäksi vielä tilauksen mukaan asiakas oli menossa samaan suuntaan kuin minä eli ei tarvitsisi tyhjänä ajella kaupunkiin asti. Perillä huomasin, että paikalla oli kaksi ko. kunnan taksia, pikkuauto ja tilataksi. Kuskit keskenään jotain supattelivat siinä ja pikkutaksin kuski lähti pois tyhjänä. Laskeskelin pihalla pyöriviä ihmisiä ja tulin tulokseen, että mahtuvat juuri kahteen autoon. Toiseeen kahdeksan ja toiseen neljä. Vaan kun luulo ei ole tiedon väärti. Tilataksikuski pakkasi transportteriin mojovan ylikuorman, kaikki 12 ihmistä. Huikkasi vielä lähteissään v-mäisesti virnuillen, että "ehkä sullekin riittää seuraavasta tilauksesta asiakas"... oikeasti, mikä järki tuollaisessa toiminnassa on? Ahneusko laittaa rikkomaan lakia ja ottamaan enemmän kyytiin ihmisiä, kuin on edes turvallista?

Joitain kilometrejä myöhemmin tuo samainen tilataksi oli pysäytettynä tienvarteen, miekkahihojen auton eteen... mistä ihmeestä poliisit mahtoivat tietää, että tuo tilataksi oli ylikuormattu... Kovin mystistä...

Tyyne tuli taloon

Täysin työelämään liittymätön bloggaus, mutta olen niin innoissani asiasta, että pakko päästä "tuulettamaan". Meille saapui tänään Tyyne. Tyyne on viralliselta nimeltään Yvaine Zlaty Topaz ja kotoisin Slovakiasta. Niin Tyyne siis on albiinon värinen frettineito. Kaksi tuntia uudessa kodissa ja uuden omistajan käsissä oli noin 20 verestävää reikää...terävät hampaat likalla :)

Jotain töihin liittyvääkin sentään. Kävin tänään silmäpolilla ja totesin, että olen käyttänyt taksia ja julkisia terveyspalveluita viimeisen kolmen päivän aikana enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Tulin polilta takaisin landelle ns. omalla pirssillä tai tuon oman asemapaikan autolla siis. Oli niin kotoisaa istua autossa, jossa oli tutut laitteet ja tutut toimintatavat. Tuli taas todetuksi, miten pienet piirit nämä oikeastaan ovat... minut kotiin heittänyt isäntä olikin isäni entinen "työkaveri". Ovat joitain vuosia sitten ajaneet samalle isännälle.

Näin yksisilmäisenä ja puolisokeana ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Vaan eiköhän tuo näkö palaudu, sain tänään polilta sen verran tuhdin paketin erilaisia silmätippoja mukaani...

Matkustajana taksissa

piti kokeilla pitkästä aikaa moistakin hommaa. Pari viikkoa vuotanut silmä otti ja ärtyi kunnolla sunnuntaina ja oli pakko lähteä sitä vilkuttamaan lääkärille. Kun en puolisokeana viitsinyt lähteä omalla autolla, päätin rehvakkaasti matkustaa taksilla. Hukkareissu siinä mielessä, että TK:n päivystävä kandi ei osannut muuta sanoa, kuin että "on se silmä". Mutta tulipahan koettua tuo taksireissu välillä toiseltakin kantilta. Ja täytyy todeta, että nämä maaseututaksit toimii kyllä aivan toisella tavalla kuin tuolla "suuressa maailmassa". Täällä ei tunneta ennakkotilausmaksua ja vaikka pirssi ehti seistä tuossa pihassa tovin ennen kuin pääsin ovesta ulos ja autoon, ei puhettakaan, että mittari olisi raksuttanut. Se napattiin päälle vasta, kun kaarrettiin pihasta pois. Kuljettajan kanssa sovittiin, että soitan kun pääsen lääkäristä ja hän heittää minut kotiin tai silmäpolille sen jälkeen. Kuljettajan ehdotuksesta en edes maksanut tuosta keikasta mitään vaan pyysin sen "taksilapun" hoitajalta ja maksoin kotimatkan jälkeen molempien suuntien omavastuut. Ei tarvinnut lähteä kelasta hakemaan takaisin rahoja.
Odottipa kuski minua jo terveyskeskuksen aulassa, kun tulin lääkäristä (oli heittänyt asiakkaan johonkin tk:n lähelle ja päätti tulla katsomaan, jos pian pääsisin).

En ole käyttänyt pitkään aikaan enää lompakkoa, jossa olisi kolikoille tilaa vaan kaikki kolikot kulkee raharengissä. Kuljettajan ilme oli hupaisa, kun kaivoin käsilaukusta raharengin esiin ja aloin siitä latkuttamaan kolikoita maksuksi :D

Nyt on sitten sairaslomaa perjantaihin asti ja perjantai onkin autolla vapaata eli seuraavan kerran lauantaina töihin. Vaikka järki sanoo, että puoli sokeana (tulehdus on tehnyt mukavan samean kalvon silmään...) ei lähdetä auton rattiin eikä etenkään ajamaan ammattiajoa, on silti aivan äärettömän lusmuluuserifiilis. Tiedän, että isännällä on kova homma tehdä viikon kaikki vuorot yksinään ja mieli tekisi ilmoittaa, että kyllä mä sittenkin tulen... mutta viisainta lie pysyä kotona ja odottaa, että näkökyky palaa. Koskakohan sitä oppii sairastamaan hyvällä omallatunnolla?

Vanhuus ei tule yksin...

unohtui aikaisemmasta postauksesta, että eilen osui kaverinsa kanssa kyytiin tuo samainen heppu, joka edellisenä viikonloppuna raivoistui silmittömästi, kun kielsin ottamasta oluttölkkiä mukaan autoon.

Tunnistin kaverin heti ja kysyinkin häneltä heti, kun autoon istui, oliko paremmalla päällä kuin viime viikonloppuna. Poikarukka meni aivan hämilleen ja kyseli, oliko hän pahastikin sanonut (tyttöystävä/vaimo oli krapulapäivän ratoksi kertonut illan kulusta ja antanut melkoisen ripityksen kuulemma)... pyyteli kovin anteeksi käytöstään ja lopulta reissu oli oikein mukava. Kaveri oli otettu, kun muistin vielä viikon takaa, minkä oven eteen piti ajaa :D

Vielä ennen autosta poistumista sain kädenpuristuksen ja kertaalleen vielä pahoittelut. Ja hyvät tipit ;)

Iloisia ilmeitä

Viime yönä oli lyhyt vuoro, puolesta yöstä aamu kuuteen. Jotain ihmeellistä oli varmasti ilmassa, kuuden tunnin aikana jokainen asiakas oli hyvällä tuulella. Kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa taksien saatavuudesta, reittivalinnoista tai mistään. Valitettavaa siis. Juttu kyllä luisti muuten oikein mukavasti etu- ja takapenkin välillä.

Saa nähdä, miten tuleva yö...vesisade ei yleensä paranna ihmisten mielialaa. Onneksi on taas tiedossa lyhyt pätkä, hyvällä tuurilla olen aamulla jo puoli seitsemältä nukkumassa :)



Tässä kuva eräältä kesäaamulta (laatu huono, kännykkän kamera ei ole niitä parhaimpia). Aamut ovat tässä työssä parasta aikaa, ei välttämättä rahallisesti, mutta muuten. On ihanaa katsella kun maailma alkaa hiljalleen heräämään uuteen päivään. Muita ihmisiä ei juuri liiku, voi hetken kuvitella olevansa yksin maailmassa.

Pilkettä silmäkulmassa

vai olisiko sittenkin vilkettä... päätä jomotti jo ennen vuoron alkua ja muutaman tunnin jälkeen pieni jomotus yltyi kunnon jyskeeksi. Ei muuta kuin tunniksi kotiin, särkylääkettä naamariin ja hetkeksi silmät kiinni. Vaan eipä auttanut, mutta lähdin silti takaisin baanalle.

Oli melko sanoinkuvaamaton ilme asiakkaiden kasvoilla, kun kuski kesken matkan kaarsi pientareelle, säntäsi autosta ulos ja laatoitti auton takana. Takaisin autoon ja matka jatkui.

Yhteen asti jaksoin ajaa ja mieli olisi tehnyt jatkaa loppuun asti, sen verran mukavalta yö kyytien puolesta vaikutti, mutta kun matkalla Maskusta Turkuun oli pakko pysähtyä puhumaan norjaa viidesti ja silmissä alkui vilistää sahalaitoja ja salamankuvia... oli todettava, että tämä vuoro oli tässä ja ajettava auto talliin.

Kävin lentokentällä kääntymässä ja ihmetytti suunnattomasti muiden kuskien asenne ennakkotilaukseen. Tarjolla oli kentältä ennakkotilaus Naantalin kylpylään, piti vain mennä taxipointtiin huhuilemaan japanilaisia kuljetettavia. Olin kymmenentenä jonossa eli 9 autoa edelläni oli hylännyt tuon kyytitarjouksen... mikä ei oikein mene minun järkeeni. Tuossa vaiheessa iltaa oli vielä kohtuullisen hiljaista, joten kyllä kiitos minulle kelpasi 20 kilsan keikka ennakkotilauslisällä. Matkustajiakin oli sen verran, että kakkostaksalla kiskaistiin matka ja kassaan kertyi siitä yli 40 euroa. Kiitos edellä oleville, jotka kieltäydyitte :)

ps. eilen illalla oli kaupungin yllä komea sateenkaari... en jaksanut kuitenkaan lähteä etsimään sitä aarretta sateenkaaren päästä ;)

Mikä maa? Mikä valuutta?

Onpa sekaisin oleva olo näin vasta heränneenä. Kesti tovin hahmottaa, mikä päivä on menossa ja sen jälkeen olikin kiireellä tarkistettava, onko tänään töitä. Onhan niitä... ei osunut yllättävä vapaapäivä kohdille.

Viime yö oli varsin hiljainen, suurin osa asikkaistakin hiljaisia. Istuin tolpalla torin laidalla ja seurasin kolmen humalaisen hampuusin kulkua. Kolme kertaa yksi kaveruksista kompastui jalkoihinsa niin, että paiskautui torikahvilan seinää päin. Anelin hiljaa mielessäni, etteivät nämä kolme kaipaisi taksin palveluita. Mutta pitäähän se arvata. Jos jotain ei ehdottomasti kyytiinsä halua, niin yhtä ehdottomasti tämä toinen osapuoli haluaa kyytiin.

Pääsimme torilta vajaan kahden korttelin matkan, kun liikennevaloissa takapenkin haiseva herra päätti hypätä autosta pois. Anjoviksen ovi auki ja äijä siinä keskellä katua heilumaan. Annoin herra Haisulle kaksi vaihtoehtoa.... autoon ja ovi kiinni tai v*ttuun siitä seisomasta ja ovi kiinni. Toistin asiani muutaman kertaan, herra Haisun naureskellessa ja selittäessä jotain käsittämätöntä. Kaverinsa olivat niin jurrissa, etteivät ede tajuneet koko tilannetta. Lopulta vaihtui vihreät ilmoitin herra Haisulle, että auto lähtee NYT. Päästin autoa muutaman sentin eteenpäin niin eikö tuo pöllö nupannut kadulle. Tähän jo kaveritkin reagoivat "shaatna, shää...shäää...säää.. tapoit shen".

Lopulta sain kaveritkin ulos autosta ja ajoin seuraavan vartin ikkunat auki, että sain Haisun ja kavereidensa jäljet "tuuletettua" autosta.

Yksi huono kyyti sai pilattua koko yön fiilikset... vitutti kuin pientä oravaa noiden hampuusien jäljiltä. Ja se haju... jos ihminen on peseytymättä kuukauden, käyttää samoja vaatteita koko kuukauden ryyppyreissuillaan, ei voi haiskahtaa järin hääviltä. Ja se karmea haju tuntui nenässä vielä kotimatkallakin...

Aja tonne, paina kaasua, sammuta se jo!!!

Sain tänään ajo-opetusta ajokortittomalta asiakkaalta. Edessä olevat liikennevalot olivat vihreällä, mittarissa vauhtia liki 60 ja rajoitus alueella 50km/h... "nyt sä voisit painaa kaasua, että ehditään noista valoista". Totesin, että enpä paina enempää, kun on jo nyt hiukan ylinopeutta. Asiakas tähän nyrpeästi "on ne muutkin taksit painaneet"

Pian oli edessä tilanne, että ajaessamme vasenta kaistaa, edessä oleva auto päätti kääntyä. Jäin odottamaan auton taakse, että se pääsee pois alta, sillä oikeaa kaistaa tuli jatkuvalla syötöllä autoja. Pian asiakkaan penkiltä kuuluu narisevalla äänellä "ton voisi kyllä kiertää".
Vilkaisin uudelleen peiliin ja ilmoitin, että eipä voi, kun ei ole tilaa toisella kaistalla. Mitä kuului pelkääjänpaikalta? "on ne muutkin taksit kiertäneet"...

Kun sitten pääsimme perille, laitoin mittarin kassalle muutamaa metriä ennen paikkaa, johon jätin asiakkaan. Siinä kun olin kääntämässä rattia viimeisen kerran, asiakas päätti avata taas sanaisen arkkunsa: "nyt voi sammuttaa"
"Niin minkä, autonko?" -kysyin
"no eikun ton" - sanoi poka ja tökki sormellaan kohti mittaria ja jatkoi "on ne muutkin taksit sammuttaneet"

*huoks*

Hulluja nuo ihmiset

Loppuvat lomat ja alkavat opiskelut ja työt sekä huono sää olivat ilmeisesti saaneet ne vähäiset liikkeellä olevat ihmiset pahantuulisiksi. Ja mihinkäs tuota pahaa tuulta purkaa ellei onnetomaan pirssikuskiin.

***

Lauantain varhaisina tunteina sain silmilleni nuorehkon miehen, kun kielsin ottamasta autoon avattua tölkkiä. Herra oli niin hutikassa, että ei meinannut osua ovesta sisään autoon tullessaan vaan pukkasi mojovasti otsansa ovenkarmiin. Kun sitten vielä raukalta kiellettiin matkaeväät, oli soppa valmis.

"Mua ei v*ttu tommoshet ämmät komenna shaatana"
" Vittuuks she shulle kuuluu mitä mää juan"
" Mä kaadan tän shattanan kaljan tohon penkille"

Meinasin jo kiskaista oven kiinni ja kaasuttaa pois paikalta, kun tuli herran vaimoke. Ensin vaimoke tempaisi miestään käkättimeen, sitten otti tämän oluen pois ja tuuppasi herran takapenkille. Kovin pahoitteli miehensä käytöstä... loppujen lopuksi oikein mukava matka.

Sunnuntaiaamuna sitten sain opetusta matematiikasta... heitin asiakaan ravitsemusliikkeen eteen ja pysähdyin toisen pirssin taakse kadun viereen. Kun omat asiakkaat olivat poistuneet, ryntäsi edessä olevasta autosta humalainen rouva kysymään, mahtuuko autooni neljä ihmistä. No totta kai mahtuu, ihan kuten siinä edessä olevaankin. Ihmettelin hetken kysymystä, kun sitten edessä olevasta autosta ryntäsi rouvan seuraksi neljä ihmistä ja alkoi ahtamaan itseään autoon. Tässä vaiheessa ilmoitin, että eipä muuten onnistu. Autoon mahtuu neljä ja heitä oli selvästikin viisi.
Tämä ensimmäinen rouva alkoi rääkyä, että on se kumma kun ei voida yhtä ylimääräistä ottaa korttelin matkalle ja kaikki muut ko. tilanteessa jo kuullut vinkunat. Totesin tylysti, että laki on laki ja enempää ei kyytiin tule kun laki sallii. Rouvan mies oli kuulemma poliisi ja kyllä hän tietää, ettei poliisia kiinnosta onko yksi farmarin takalaatikossa vai. Lopputulema oli, että rouva paiskoi ovia kiinni niin että ikkunat helisi ja ilmoitti soittavansa tilataksin, kun pikkuautojen kuskit on niin natsihoroja... pikainen puhelu keskukseen ja keskus tuumi, että "ei taida olla toviin siellä päin tilatakseja vapaana".

***

Näiden muutaman kuukauden ajokokemuksen jälkeen jaksan edelleen ihmetellä ihmisten käytöstapoja. Kenen työpaikalle minä saan mennä huorittelemaan, vittuilemaan, huutamaan, oksentamaan, koskemaan työvälineisiin, hiplaamaan työntekijää ja rikkomaan lakia? Jos joku voisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi...mielelläni kokeilisin, saako siitä jotain iloa!