Caripiasta kaupungiin

Aasiakasrintamalla on ollut viime päivinä hiljaista, joten ei ole juuri kirjoiteltavaa ollut ja muutenkin vähäinen vapaa-aika on Pikku-Piialla vierähtänyt lähinnä koomaa muistuttavassa olotilassa.

Viime viikolla tuli vuosi siitä, kun Piika oli viimeisen päivän Elisalla töissä. Vuosi siis siitä, kun Pikku-Piian elämän liki paras päätös tuli täytäntöön. Ainoa asia, mikä Piikaa on harmittanut tässä vaihdoksessa on se, ettei sitä tullut tehtyä jo aiemmin. Ensi kuussa tulee vuosi täyteen ensimmäisestä ajovuorosta. Tuntuu oudolta, sillä aivan juuri äskenhän Piika vasta nämä hommat aloitti. Taitaa olla vinha perä siinä, että mitä enemmän ikää karttuu - sitä nopeammin vuodet vierivät.

Viime yönä Piika otti keskustan tolpalta aamuyön tunteina kyytiinsä iäkkäämmän, erittäin hienosti pukeutuneen rouvan. Matka sujui rattoisasti, rupatellen niitä ja näitä. Muutamaa kilometriä ennen määränpäätä rouva otti hienon hattunsa pois päästään ja tyynen rauhallisesti, oksensi myssynsä täyteen...hillitysti ja hallitusti. Perillä rouva maksoi matkansa, toivotti mukavaa illan jatkoa ja matkalla autosta kotiovelleen, tiputti eleettömästi hienon hattunsa ja sen sisällön roskikseen. Hämmentävä oksennus, suorastaan.

Pikku-Piika saa välillä suurta iloa keskuksen viesteistä. Usein viikonloppuisin viesteissä ilmoitellaan milloin missäkin kadulla hortoilevista jalankulkijoista. Jalankulkijat ovat kuitenkin ilmeisen vikkeliä liikkeissään tai sitten epätietoisia siitä, mihin ovat menossa... ainakin päätellen siitä, että ensin oli "Helsingintiellä Caripian kohdalla mies matkalla kaupungiin päin" ja noin kolmen sekunnin päästä samalla kohtaa viestin mukaan, oli mies matkalla kaupungista pois päin. Ja vaikka kirjoitusvirheille ei saisikaan tyrskiä (etenkään kun niitä suoltaa julmetusti itse), ei Piika voinut olla väsyneenä hirnumatta tuon viestin kirivihreille.

Vaan ei voi humalaisilta vaatia, että nämä tietäisivät mihin ovat menossa, kun aina ei sitä tiedä vesiselvä pirssikuski Piikanenkaan. Viime viikolla Piika hyväksyi itselleen koulukyydin ja pärisi kollegalleen puhelimessa, kun mukulaa ei koulusta autoon kuulunut vaikka Piika oli jo hyvän tovin odotellut. Kunnes lukiessaan tilausta ääneen kollegalleen Piika tajusi, että on aivan väärän koulun pihassa... eihän sitä nyt ole suurta eroa Luolavuoren- ja Ilpoisten kouluilla. Eihän?