Hullun hommaa

sanoo Piika, joka eilen ajoi kaksi vuoroa peräkkäin.

Aamuvuorossa Piika pääsi vihdoin nuuhkimaan uuden auton tuoksua poskionteloidensa täydeltä, kun pääsi mersun rattiin. Ihana oli, kovin ihana... nyt on Piika ihan in lööv <3
Jotta päivä ei olisi ollut silkkaa ruusuilla tanssimista, päivitetyt (tuo paljon puhuttu emv-päivitys) laitteet toivat hieman likaa Piian vaaleanpunaisiin laseihin. Vuoroa ilahdutti myös kovin lumisade, joka muutamaa pientä taukoa lukuun ottamatta jatkuikin sitten aamuun asti (missä ...tanassa se kevät on? HÄH?)

Pieni Piikalikka pohti päivävuoron lopulla, että montako kertaa pitää erehtyä tiettyyn osoitteeseen ajamaan, ennen kuin oppii sanomaan EI. EI Ei ja vielä kerran EI? Ilmeisesti enemmän kuin kaksikymmentä kertaa... seuraavalla kerralla Piika muistaa (tai lupaa edes yrittää muistaa), että Valmetin Valtatien alkupää on EI!

Pohtipa Piika sitäkin (juuri kyseisestä osoitteesta kaupunkin palatessaan), että miksi
a) kaljaa on pakko lähteä ostamaan taksilla
b) miksi kaupassa ei vinguta, että pitää saada kaljaostoksista alennuksella... taksissa kyllä vongutaan, että "ei mulla oo rahaa enempää, kai sää silti voit ajaa mut kotiin asti, mikset muka voi ... hei yks kilsa sinne tänne???".

No en v*ttu voi. Piste. Että perkele pistää vihaksi tuollaiset vinkujat. Jos se tosiaan on yksi kilsa sinne tai tänne, niin sen voi kävelläkin. Ihan sitten sinne tai tänne, oman valinnan mukaan.
Ei ole Piikasen vika, että rahat on juotu. Ei ole Piian vika, että sataa lunta. Eikä ole sekään Piian vika, että tuli lähdettyä bissen hakuun varvastossuissa ja t-paidassa vaikka ulkona on talvi. Niin se vaan on, että asiakkaan tyhmästä päästä kärsii asiakkaan lisäksi myös pieni onneton Piikalikka.

Yövuoro ei ajokeliltään ollut yhtään häävimpi kuin päivävuoro, päin vastoin. Anjovis pompsahteli muutamat komeat kolmoislutzit ja jokunen salchowkin nähtiin, kun Piika taivalsi läpi tuulen ja tuiskun asiakkaiden luokse. Osa asiakkaista oli taas mitä oli, eniten puistatuksia aiheuttavana hra Frutti di Mare...tuo etelän hetelmä pohjoisen naisille, joka ei mitenkään kyennyt ymmärtämään ettei Piika pitänyt häntä himottavana ja haluttavana. Ja että ainoat sävärit, jotka Piika hänestä sai, olivat lähinnä inhon puistatuksia. Iuuh, iuuuuuuh, IUUUUUUH. Muuta ei kykene Pikku-Piika herrasta sanomaan.

Seuraavaan lumituiskupyrymyrskyvuoroon Piika haluaa kunnon ajopelin. Sellaisen, millä pääsee paikkaan kuin paikkaan, kelillä kuin kelillä.... sen jälkeen ei tarvitsisi pahoittaa asiakkaan mieltä, kun tämä joutuu kävelemään joitain metrejä autoon kun taksi ei päässyt peilijäistä jyrkkää pihatietä ylös. Huonoa asiakaspalvelua, tuumi asiakas Piiasta. Pölö ämmä, tuumi Piika asiakkaasta. Kovin osuvasti matkan aikana Hector joikasi radiossa "jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi... jos sä tahdot niin, what ever makes you happy". Siinäpä asennetta asiakaspalveluun.

Onneksi jälleen kerran, 95% asiakkaita oli niitä, jotka olivat mukavia ja asiallisia. Siis niitä, joista ei oikeastaan ole koskaan mitään kirjoitettavaa. Kiitos niille asiakkaille :)