Lepuutin hetken hermojani sairaslomalla (en tosin siitä syystä ollut saikulla, mutta samalla tuli hoidettua tuokin puoli). Heti töihin palattuani olikin edessä raju palautus todellisuuteen... jostain syystä tuntuu, että hulluimmat ihmiset ovat liikenteessä arkiöisin. Viikonlopun asiakkaat ovat niitä tavallisia känniääliöitä, jotka kuvittelevat olevansa hauskoja härskeine juttuineen ja jotka luulevat tekevänsä lähtemättömän vaikutuksen kuskiin uniikeilla "ootko isäntä vai renki" - kysymyksillään.
Maanantai-iltana valuin töihin ja ehdin muutaman melkoisen normaalin kyydityksen tekemään, kun ensimmäinen varttihullu osui kohdalle. Asiakas tuli autoon oudosti tuijottaen ja ensimmäiset sanat olivat "TÄÄLLÄ HAISEE PIMPPI!" . Koska tämä kuljettaja osaa huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan, jäi hieman arveluttamaan, mistä moinen tuoksaus asiakkaan nenäonteloihin leijui. Myöhemmin yöllä otin vanhemman miehen kyytiini torilta ja koko lyhyen matkan torilta slummilähiöön tuo hippikaudelle jäänyt herra tuijotti minua kylmästi ja hoki "juu fakin bits". Oli niin turvallinen ja mukava matka....
Olen yrittänyt kerätä datan kautta tulevia viestejä talteen, mutta onnistunut kuitenkin hukkaamaan ne lähes kaikki. Milloin on kyselty talutusapua kadun yli pyrkivälle mummolle, milloin lopetusapua autoon osuneelle supikoiralle. Usein tulee viestejä kadonneista lapsista ja dementikoista, mikä onkin mielestäni fiksua. Takseja on huomattavasti enemmän kuin poliiseja kaupungissa ja taksit suhaavat 24/7 kaupunkia läpikotaisin. Eniten sydäntä kouraisee (näin eläintarhan omistajana) viestit karanneista ja kadonneista koirista, kissoista ja hevosista...
Joskus datan viestit ovat pienistä huolimattomuusvirheistä johtuen huvittavia. Vai mitä sanotte tästä
"Amorella saapuu satamaan. Matkustajia mukana!" Että oikein matkustajia laivalla...eivät sentään tyhjänä tuota Turku-Tukholma väliä seilaa :D
lauantai 25. lokakuuta 2008
tiistai 7. lokakuuta 2008
Uraohjuksena eteenpäin?
Kävin tänään suorittamassa pikaisesti Raision Kihlakunnan kuljettakurssin tentin. Kurssille en osallistunut, en myöskään jaksanut vaivautua (ikävä myöntää) edes avamaan karttakirjaa tai selamaan vanhan kurssin teoriamatskuja. Onneksi sentään tuolla Raisiossa on tullut asuttua suurin osa elämästä ja naapurikunnat on jotenkin tuttuja, joten kaupungintuntemusosio ei käynyt ylivoimaiseksi.
Kysymysten perusteella Raision kurssilla painotetaan aika paljonkin sitä muuta tietoa kuin kaupunkituntemusta, kun taas Turun kurssilla tuntui jossain määrin se olevan painopisteenä.
Joka tapauksessa tuo koe meni läpi ja jahka tästä suorituu lääkäristä hakemaan todistuksen, voi poliisilaitokselle viedä nuo paperit ja jäädä odottelemaan sitä ammattiajolupaa näihin ympäryskuntiinkin.
ps. en suosittele ketään kokeilemaan tuota sormen jättämistä oven väliin... sormi on edelleen sikamaisen kipeä ja kynsi alkaa ratkeilla irti toisesta reunastaan. Jaiks.
Kysymysten perusteella Raision kurssilla painotetaan aika paljonkin sitä muuta tietoa kuin kaupunkituntemusta, kun taas Turun kurssilla tuntui jossain määrin se olevan painopisteenä.
Joka tapauksessa tuo koe meni läpi ja jahka tästä suorituu lääkäristä hakemaan todistuksen, voi poliisilaitokselle viedä nuo paperit ja jäädä odottelemaan sitä ammattiajolupaa näihin ympäryskuntiinkin.
ps. en suosittele ketään kokeilemaan tuota sormen jättämistä oven väliin... sormi on edelleen sikamaisen kipeä ja kynsi alkaa ratkeilla irti toisesta reunastaan. Jaiks.
perjantai 3. lokakuuta 2008
Ja kattilat täynnä puuroo?
Olin juuri jättänyt asiakkaan Kupittaan Kitumarketille, kun iski tilaus keskustaan. Kuittasin kyydin itselleni, siitä huolimatta, että olin varma ettei asiakasta enää siinä vaiheessa hotellin ovella näy, kun sinne asti pääsen.
Kun sitten pääsin ruuhkan keskeltä hotelille, oli hämmennys enemmän kuin suuri asiakkaan könytessä autoon. Ei ole ennen autossani moista julkkista ollut. Uskaltaisin väittää, että takapenkillä istui Suomen tunnetuin julkkis...julkkis, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ja vauvasta vaariin. Julkkiksella oli pitkä, valkoinen parta. Lapikkaat jaloissaan tuo punalakkinen vanha mies kömpi takapenkille istumaan. Sain siis kunnian kuljettaa itse Joulupukkia ja yhtä hänen tontuistaan. Kyydin loputtua sain vielä aidon Joulupukin nimmarin :) Pukki pyysi blogin kautta välittämään terveiset kaikille taksareille, että ajelkaahan kiltisti ja liikennesääntöjä noudattaen!
Seuraava asiakaskohtaaminen ei sujunutkaan yhtä rattoisasti. Asiakas oli oikein mukava, mutta rolloa takalaatikkoon pakatessani onnistuin jättämään peukalon takalaatikon kannen väliin... ja vielä jotenkin niin käsittämättömästi, etten meinannut ylettyä millään avaamaan takapaksin ovea. Nyt on sitten sormi turvonnut perunan kokoiseksi ja kynsi on glamourisen (terkkuja Tuksulle :D) violetin sininen... jännityksellä jään odottamaan, irtoaako kynsi ja jos niin koska.
Tämän päivän vuoron piti olla lyhyt, vain kuusi tuntia. Kahta minuuttia ennen vuoron loppua ilmestyi näytölle tilaus ja reippaana tyttönä hyväksyin tilauksen sen kummempia miettimättä. Olin melko lähellä asiakasta jo, kun tajusin katsoa tilauksesta nekin tiedot, jotka eivät ensimmäisellä "sivulla" näy ja mitä löytyikään sieltä...tieto, että matkan määränpäänä on Kustavi. En kehdannut tuossa kohtaa enää perua tilausta vaan nappasin asiakkaan kyytiin ja huristelin Kustaviin. Asiakas oli ruotsinkielinen ja oli pyytänyt ruotsinkielentaitoista kuljettajaa. Ilmeisesti olen tyhmyyksissäni kuljettajakurssin lopulla johonkin kaavakkeeseen rastittanut, että osaan ruotsia...juupa juu. Det var ju trevligt resa ja jotain sinne päin :D Lopulta pääsin kotiin puoli yhdeksältä illalla... vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.
Nyt alkoi neljän päivän vapaa... saa nähdä, miten nämä vapaat viikonloput alkavat sujua kun alkujärkytyksestä toivutaan. Sovin nimittäin pomon kanssa, että tästä eteenpäin pidän yhden viikonloppuvapaan kuukaudessa.
Kun sitten pääsin ruuhkan keskeltä hotelille, oli hämmennys enemmän kuin suuri asiakkaan könytessä autoon. Ei ole ennen autossani moista julkkista ollut. Uskaltaisin väittää, että takapenkillä istui Suomen tunnetuin julkkis...julkkis, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ja vauvasta vaariin. Julkkiksella oli pitkä, valkoinen parta. Lapikkaat jaloissaan tuo punalakkinen vanha mies kömpi takapenkille istumaan. Sain siis kunnian kuljettaa itse Joulupukkia ja yhtä hänen tontuistaan. Kyydin loputtua sain vielä aidon Joulupukin nimmarin :) Pukki pyysi blogin kautta välittämään terveiset kaikille taksareille, että ajelkaahan kiltisti ja liikennesääntöjä noudattaen!
Seuraava asiakaskohtaaminen ei sujunutkaan yhtä rattoisasti. Asiakas oli oikein mukava, mutta rolloa takalaatikkoon pakatessani onnistuin jättämään peukalon takalaatikon kannen väliin... ja vielä jotenkin niin käsittämättömästi, etten meinannut ylettyä millään avaamaan takapaksin ovea. Nyt on sitten sormi turvonnut perunan kokoiseksi ja kynsi on glamourisen (terkkuja Tuksulle :D) violetin sininen... jännityksellä jään odottamaan, irtoaako kynsi ja jos niin koska.
Tämän päivän vuoron piti olla lyhyt, vain kuusi tuntia. Kahta minuuttia ennen vuoron loppua ilmestyi näytölle tilaus ja reippaana tyttönä hyväksyin tilauksen sen kummempia miettimättä. Olin melko lähellä asiakasta jo, kun tajusin katsoa tilauksesta nekin tiedot, jotka eivät ensimmäisellä "sivulla" näy ja mitä löytyikään sieltä...tieto, että matkan määränpäänä on Kustavi. En kehdannut tuossa kohtaa enää perua tilausta vaan nappasin asiakkaan kyytiin ja huristelin Kustaviin. Asiakas oli ruotsinkielinen ja oli pyytänyt ruotsinkielentaitoista kuljettajaa. Ilmeisesti olen tyhmyyksissäni kuljettajakurssin lopulla johonkin kaavakkeeseen rastittanut, että osaan ruotsia...juupa juu. Det var ju trevligt resa ja jotain sinne päin :D Lopulta pääsin kotiin puoli yhdeksältä illalla... vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.
Nyt alkoi neljän päivän vapaa... saa nähdä, miten nämä vapaat viikonloput alkavat sujua kun alkujärkytyksestä toivutaan. Sovin nimittäin pomon kanssa, että tästä eteenpäin pidän yhden viikonloppuvapaan kuukaudessa.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Kaikkea sitä autoon unohtuukin
Muutaman vapaan viikonlopun jälkeen olin pitkästä aikaa koko viikonlopun töissä. Mukava viikonloppu olikin. Lauantaina ravintoloiden sulkemisajan jälkeen sain kyytiini neljän hengen, melkoisen humalaisen seurueen.
Lähdettiin ajamaan kaupungin ulkopuolelle, tiedossa oli kuulemma "mahtavat jatkot". Perillä takapenkkiläiset poistuivat kovien ovien paukuttelujen kera, sillä välin kun etupenkkiläinen kaivoi kuvettaan ja maksoi lystistä. Koska kyytiläisillä ei ollut autoon tullessaan laukkuja tms. mukanaan, en viitsinyt edes takapenkille kurkkia mahdollisten unohdusten varalta. Joten ei muuta kun matkaa jatkamaan, jos vaikka vielä saisi jonkun onnetoman tolpalta kyytiin.
Noin kolme kilometriä myöhemmin olin saada pa*kahalvauksen, kun äkkiä selän takaa kuului humalainen kysymys "mishä mun yshtävät on?" Kuljettajan takana istunut matkustaja oli ilmeisesti sammunut ja lysähtänyt penkille niin, etten peilistä nähnyt koko tyyppiä. Ja kaverit olivat niin vauhdissa, etteivät olleet hekään huomanneet yhden puuttumista joukosta. Ei muuta kun auto ympäri ja unohtunut kyytiläinen takaisin pelipaikalle...
Nyt voidaan siis listata niiden autoon unohtuneiden löytötavaroiden joukkoon myös humalainen matkustaja :D
Lähdettiin ajamaan kaupungin ulkopuolelle, tiedossa oli kuulemma "mahtavat jatkot". Perillä takapenkkiläiset poistuivat kovien ovien paukuttelujen kera, sillä välin kun etupenkkiläinen kaivoi kuvettaan ja maksoi lystistä. Koska kyytiläisillä ei ollut autoon tullessaan laukkuja tms. mukanaan, en viitsinyt edes takapenkille kurkkia mahdollisten unohdusten varalta. Joten ei muuta kun matkaa jatkamaan, jos vaikka vielä saisi jonkun onnetoman tolpalta kyytiin.
Noin kolme kilometriä myöhemmin olin saada pa*kahalvauksen, kun äkkiä selän takaa kuului humalainen kysymys "mishä mun yshtävät on?" Kuljettajan takana istunut matkustaja oli ilmeisesti sammunut ja lysähtänyt penkille niin, etten peilistä nähnyt koko tyyppiä. Ja kaverit olivat niin vauhdissa, etteivät olleet hekään huomanneet yhden puuttumista joukosta. Ei muuta kun auto ympäri ja unohtunut kyytiläinen takaisin pelipaikalle...
Nyt voidaan siis listata niiden autoon unohtuneiden löytötavaroiden joukkoon myös humalainen matkustaja :D
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Onko tämä tottakaan?
Nimittäin vapaa viikonloppu... olihan tuo edellinenkin vapaa, mutta se meni lähes täysin petinpohjalla maatessa ja sairastaessa. Nyt on flunssasta toivuttu muuten, mutta ilkeähkö yskä vielä piinaa satunnaisesti.
Olimme miehen kanssa eilen Naantalin Kylpylässä syömässä viidennen hääpäivän kunniaksi. Kallista lystiä oli, mutta täytyy todeta, etten ole saanut missään niin hyvää ruokaa ja niin loistavaa palvelua kuin tuolla. Kun oltiin saatu itsemme ahdettua niin täyteen ruokaa, että ähky vaivasi molempia, saimme loistavan idean...suhautetaan taksilla Raisioon Huvilintuun tanssimaan. Varjokuva oli loistava bändi, mutta kesälava oli niin jäätävän kylmä, että muutaman tanssin ja oluen jälkeen oli pakko lähteä kotiin lämmittämään saunaa. Oli metka istua taksissa matkustajana, kun välillä aina istuu samassa autossa kuljettajan paikalla. Vaan hyvä oli penkki siinä hanttarinpuolellakin, ei mitään valittamista. Huvilinnun pihalla tosin tuli eräs mies vinkumaan, että veimme hänen taksinsa. Vaikka sekä me että kuljettaja koitettiin vakuuttaa, että tämä taksi on taatusti meidän eikä ko. herran niin valitus jatkui. Lopulta kuljettaja totesi, että eiköhän hän tunne tyttärensä ja tämän miehen, jota on tullut hakemaan :D Tämä riitti vakuuttamaan autoon pyrkivän siitä, että häntä oli vielä toinen taksi tulossa hakemaan.
Nyt pitää lähteä hakemaan omaa autoa Naantalin Kylpylän parkkipaikalta. Tarkoitus oli alunperin tulla takaisinkin omalla autolla, mutta annettiin periksi houkutuksille ja syötiin "sivistyneesti" viinien ja ruokaryyppyjen ja aperitiivien (niin ja jälkiruokaliköörien) kera. Kerrankin :)
Olimme miehen kanssa eilen Naantalin Kylpylässä syömässä viidennen hääpäivän kunniaksi. Kallista lystiä oli, mutta täytyy todeta, etten ole saanut missään niin hyvää ruokaa ja niin loistavaa palvelua kuin tuolla. Kun oltiin saatu itsemme ahdettua niin täyteen ruokaa, että ähky vaivasi molempia, saimme loistavan idean...suhautetaan taksilla Raisioon Huvilintuun tanssimaan. Varjokuva oli loistava bändi, mutta kesälava oli niin jäätävän kylmä, että muutaman tanssin ja oluen jälkeen oli pakko lähteä kotiin lämmittämään saunaa. Oli metka istua taksissa matkustajana, kun välillä aina istuu samassa autossa kuljettajan paikalla. Vaan hyvä oli penkki siinä hanttarinpuolellakin, ei mitään valittamista. Huvilinnun pihalla tosin tuli eräs mies vinkumaan, että veimme hänen taksinsa. Vaikka sekä me että kuljettaja koitettiin vakuuttaa, että tämä taksi on taatusti meidän eikä ko. herran niin valitus jatkui. Lopulta kuljettaja totesi, että eiköhän hän tunne tyttärensä ja tämän miehen, jota on tullut hakemaan :D Tämä riitti vakuuttamaan autoon pyrkivän siitä, että häntä oli vielä toinen taksi tulossa hakemaan.
Nyt pitää lähteä hakemaan omaa autoa Naantalin Kylpylän parkkipaikalta. Tarkoitus oli alunperin tulla takaisinkin omalla autolla, mutta annettiin periksi houkutuksille ja syötiin "sivistyneesti" viinien ja ruokaryyppyjen ja aperitiivien (niin ja jälkiruokaliköörien) kera. Kerrankin :)
perjantai 5. syyskuuta 2008
Tautista menoa
Miehelle iski viime viikonloppuna flunssa ja ehdin jo tuuletella, että vältyinpäs moiselta vitsaukselta... tuli riemuittua liian aikaisin. Keskiviikon vapaapäivän aikana nenä alkoi huolestuttavasti tukkeutua ja olo mennä muutenkin onnettomaksi. Sinnikkäästi kuitenkin lähdin torstaiaamuna töihin, tosin ensimmäinen tauko tuli pidettyä jo tunnin työnteon jälkeen. Oli pakko hakea Nesteeltä kuppi kaakaota ja mooooonta pakettia nessuja.
Seuraavaksi oli pakko painua työasukauppaan ja hakea sieltä fleecetakki, kun vilutti niin vietävästi. Ja meinasin saada kohtauksen tuolla liikkeessä. Tavallinen tummansininen fleecetakki (no onhan siinä windstopper-vuori) liiton logolla... liki sata euroa. Jessus, mitä ryöstöä!
Päivä meni vähän niin ja näin. Muutaman tilauksen dissasin suosiolla, kun olisi pitänyt pyörätuolia nostella takapaksiin ja kunto alkoi olla sellainen, että hyvä kun itsensä jaksoi autoon kammeta. Kun sain auton tallille, soitin itselleni ajan terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä tulikin sitten huutia lääkäriltä ja ehdoton käsky levätä seuraavat päivät.
Ilmoitin sitten isännälle, että tämä rouva on valitettavasti sairaana eikä tule pe-la välistä yötä ajamaan. Huomasin, ettei pomo tästä kovin ilahtunut, mikä on ymmärrettävää. Vaan kun kuume hapuili jo 39 alkavia lukuja, totesin, että oikeasti on parempi maata peiton alla kuin lähteä rykimään töihin.
Torstailta on pakko kertoa yksi juttu. Hain vanhemman pariskunnan kyytiin ja rolloa takapaksiin laitettaessa pappa huomasi auton ikkunan takana mainoksen "Suomen parhaat perät". Siitäpä sitten pappa kysymään, että kuljettankos perään mainoksessa viitataan. Vastasin, että valiettavasti ei, erotiikkamessuja mainostamme takaikkunassa. Mamma takapenkillä hihitteli ja kysyi papalta, että "pitäisikös meidän ottaa rollaattorit ja mennä katsomaan mitä moisilla messuilla on tarjolla". Tähän pappa sanavalmiisti totesi, että ehei, vaan muori menee sinne esiintymään. Jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan takapenkin vastausta ja sieltähän se rävähti "no juu, mennäänkin näyttämään että tämmöseksi sitä sitten tulee, kun tarpeeksi _harrastaa_" ja hillitöntä naurua päälle :D
On kyllä ilo tavata tässä työssä vanhuksia, joilla krempoista ja säryistä huolimatta on huumorintaju ja elämänilo säilynyt. Voi vain toivoa, että itse olisi aikanaan mieleltään noin nuori :)
Seuraavaksi oli pakko painua työasukauppaan ja hakea sieltä fleecetakki, kun vilutti niin vietävästi. Ja meinasin saada kohtauksen tuolla liikkeessä. Tavallinen tummansininen fleecetakki (no onhan siinä windstopper-vuori) liiton logolla... liki sata euroa. Jessus, mitä ryöstöä!
Päivä meni vähän niin ja näin. Muutaman tilauksen dissasin suosiolla, kun olisi pitänyt pyörätuolia nostella takapaksiin ja kunto alkoi olla sellainen, että hyvä kun itsensä jaksoi autoon kammeta. Kun sain auton tallille, soitin itselleni ajan terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä tulikin sitten huutia lääkäriltä ja ehdoton käsky levätä seuraavat päivät.
Ilmoitin sitten isännälle, että tämä rouva on valitettavasti sairaana eikä tule pe-la välistä yötä ajamaan. Huomasin, ettei pomo tästä kovin ilahtunut, mikä on ymmärrettävää. Vaan kun kuume hapuili jo 39 alkavia lukuja, totesin, että oikeasti on parempi maata peiton alla kuin lähteä rykimään töihin.
Torstailta on pakko kertoa yksi juttu. Hain vanhemman pariskunnan kyytiin ja rolloa takapaksiin laitettaessa pappa huomasi auton ikkunan takana mainoksen "Suomen parhaat perät". Siitäpä sitten pappa kysymään, että kuljettankos perään mainoksessa viitataan. Vastasin, että valiettavasti ei, erotiikkamessuja mainostamme takaikkunassa. Mamma takapenkillä hihitteli ja kysyi papalta, että "pitäisikös meidän ottaa rollaattorit ja mennä katsomaan mitä moisilla messuilla on tarjolla". Tähän pappa sanavalmiisti totesi, että ehei, vaan muori menee sinne esiintymään. Jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan takapenkin vastausta ja sieltähän se rävähti "no juu, mennäänkin näyttämään että tämmöseksi sitä sitten tulee, kun tarpeeksi _harrastaa_" ja hillitöntä naurua päälle :D
On kyllä ilo tavata tässä työssä vanhuksia, joilla krempoista ja säryistä huolimatta on huumorintaju ja elämänilo säilynyt. Voi vain toivoa, että itse olisi aikanaan mieleltään noin nuori :)
maanantai 1. syyskuuta 2008
Hyvitystä ilmassa?
Lauantaina osui kohdalle ensimmäinen kyyti, jonka aikana harkitsin hälyn painamista. Kyydissä oli isä, äiti ja kaksi lasta. Herraa kismitti heti ensi hetkestä se, etten ottanut ylikuormaa. Humalaisesta puheesta ei oikein saanut selvää ja talon numero jäi hieman hämäräksi, katu kuitenkin selvisi, joten lähdin ajamaan sinne päin. Kyseinen katu on keskeltä poikki eli sinne ajetaan kahta eri kautta, riippuen siitä, mihin taloon ollaan menossa. Kysyin sitten hieman ennen määränpäätä talon numeroa, niin siitäkös herra hermostui. En olisi saanut kysyä numeroa tai se olisi pitänyt kysyä jo lähtiessä, olin huono asiakaspalvelija kun en tiennyt mihin olin menossa. Minun syytäni oli se, että äiti ei laittanut lapsia turvavöihin takapenkillä. Minun syytäni oli se, että herralla ja rouvalla ei ollut turvavöitä. Pääsin lopulta perheestä (tai oikeastaan äijästä) eroon ja sen jälkeen oli pakko painua kahville rauhoittumaan vaikka oli yön vilkkain ajoaika alkamassa.
Tuo yksi ikävä asiakaskohtaaminen sai vitutuskäyrän koholleen koko yöksi ja vielä tänäänkin otti päähän tämä tapaus, kun lähdin töihin. Lisäksi aamu oli todella hiljainen ja näin jo valveunia onnetoman pienestä kassasta, kunnes... sain tilauksen sairaalaan, josta kävin hakemassa paketin auton kyytiin ja painelin helsinkiin kaikessa rauhassa, omassa yksinäisyydessäni. Veripalvelu oli jälkikäteen todettuna todella yksinkertaisessa paikassa vaan enkö onnistunut eksymään vähän ennen määränpäätä. Kiitokset sille mustaa farkkua ajaneelle Helsinkiläiskuskille, joka neuvoi ystävällisesti (ja niin, että jopa minä ymmärsin) minut perille :)
Tuo yksi ikävä asiakaskohtaaminen sai vitutuskäyrän koholleen koko yöksi ja vielä tänäänkin otti päähän tämä tapaus, kun lähdin töihin. Lisäksi aamu oli todella hiljainen ja näin jo valveunia onnetoman pienestä kassasta, kunnes... sain tilauksen sairaalaan, josta kävin hakemassa paketin auton kyytiin ja painelin helsinkiin kaikessa rauhassa, omassa yksinäisyydessäni. Veripalvelu oli jälkikäteen todettuna todella yksinkertaisessa paikassa vaan enkö onnistunut eksymään vähän ennen määränpäätä. Kiitokset sille mustaa farkkua ajaneelle Helsinkiläiskuskille, joka neuvoi ystävällisesti (ja niin, että jopa minä ymmärsin) minut perille :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)