tiistai 30. maaliskuuta 2010

Poliisin pelko on typeryyden alku!

On taas useamman kerran tullut todettua, että poliisi aiheuttaa ihmisissä outoa käytöstä. Piikalikka oli palaamassa Liedon aseman suunnalta Turkuun lauantaina moottoritietä pitkin hyvää vauhtia, kun äkkiä alkoi autoja tulla vastaan perse edellä.

Edellä oleva letka ajoi niin hitaasti, että Piika oli tusauttaa hämmennyksestä itsensä ja autonsa ojaan. Piikalikka katsoi ensin, että letkaa veti vapaana oleva tilataksi...niinpä niin, taksi ei ohita toista taksia ja niin päin pois. Mutta muka pitäisi ajaa seitsemääkymppiä satasen rajoitusalueella. Nou vei tuumi likka ja tuuppasi vilkun päälle ja eikun ohittamaan. Ohittaessa letkaa, Pikku-Piika huomasi, ettei letkaa vetänytkään tilataksi vaan miekkataksi.

Poliisit ja autoletka (joista yksikään toinen ei lähtenyt miekkahihoja ohittamaan) jäivät kauas piikalikan taakse ja sai Pikku-Piikasen ihmettelemään, että noinko oikeasti ovat ihmiset typeriä. Että ajetaan alinopeutta sievässä rivissä sinivilkun takana eikä uskalleta ohittaa. Jos kyse olisi ollut siviiliautosta, tuskinpa se letka olisi siinä jonomuodostelemassa ajanut. Piika tohtii ainakin vahvasti moista epäillä.

Ei yhtä ilman toista. Eli lisää valitusta!

Piikalikka mielellään kantaa mummojen kauppakasseja hissille, portaille, autoon ja niin edelleen. Mutta kun mummo tuuppaa ostoskärryt täynnä muovikasseja auton viereen ja sanaakaan sanomatta änkeää itsensä etupenkille kuljettajaa äkeästi mulkoillen, palvelualttius voi joskus kärsiä.

Ei lie liikaa vaadittu, että pyydettäisiin kuskilta apua... "voitko nostaa", "voitko auttaa". Ei suuria sanoja, mutta auttaa paljon palvelumotivaation herättelyssä. Ja jos se kuljettaja kotiovella purkaa ostokset autosta ja kantaa ne portaita ylös eteiseen asti, kiitos ei liene liikaa vaadittu.

Eikä toista ilman kolmatta...

Kevät keikkuen tulevi ja Piikalikkakin on saanut havaita, että ennen niin valkoiset ja hyväkuntoiset pihatiet ovat muuttuneet ruskeankellertävänvihertävänkukertavaksi upottavaksi sohjoksi. Jokaiseen omakotitalon pihaan ja perämetsätielle ei ole suotavaa suinpäin ajella. Ei ainakaan, mikäli mielii sieltä poiskin omin avuin.

Pikku-Piika vei tänään rautatieasemalta asiakasta tämän kotiin. Asiakkaan koti löytyi helposti, mutta oli silti niin kovin vaikeasti tavoitettavissa. Talolle johti jyrkkä, kapea ja sohjoinen mutavellinen tie. Muutaman metrin sai Piikalikka Letukkaa tuupattua ylämäkeen ja sitten tyssäsi. Ei auttanut mitkään kevätjuhlaliikkeet. Piika peruutti auton takaisin isommalle tielle ja pahoitteli, että ei pääse ajamaan pihaan kelin vuoksi. Ei olisi pitänyt... seuraavaksi Piikaselle kerrottiin, miten taksin pitää palvella ja kuljettaa ovelta ovelle. Ja että miten hän nyt tuota mäkeä kävelee ja kengät likastuu ja matkalaukku kastuu ja vaikka mitä.
Ei auttanut se, että Piikanen yritti selittää, ettei yksinkertaisesti pääse autolla mäkeä ylös...

Niin se vaan on, että vaikkei autolla pääse niin taksilla pitäisi päästä. Taksi ei ole auto eikä taksikuski ihminen. Kiitos ja anteeksi!

Ei kommentteja: