Vapaapäiväläisen höpinää

Viikonloppu oli ja meni. Toinen viikonlopun öistä oli dataongelmien värittämä. Yhden aikoihin yöllä alkoi jokainen ruudulle tullut tilaus peruuntua. Pian alkoi tulla ilmoituksia, että tilaus on peruttu vaikka ei ollut tilausta tullutkaan...eipä mennyt aikaakaan, kun auton puhelin piippasi viestin merkiksi ja näytöstä sai lukea odotetun ilmoituksen "siirrymme käyttämään varavälitysjärjestelmää..."

Tuo varavälitysjärjestelmä on aika mielenkiintoinen kapistus, jos näin voi sanoa. Datayhtiö on tehnyt sopimukset palveluntarjoajan kanssa ja kun palvelu kaatuu, otetaan käyttöön varavälitysjärjestelmä ja maksetaan vielä vähän ekstraa siitä. Kannattaisi melkein palveluntarjoajan kaataa tarkoituksellisesti järjestelmät vähän väliä ja rahastaa sitten autoilijoita varajärjestelmän kautta. Ihmetyttää, miksi tuo sopimus on tuollaisilla ehdoilla edes hyväksytty...

Toinen varavälitysjärjestelmään liittyvä ihmetyksen aihe on ihmisten käyttäytyminen linjoilla. Ei liene kenenkään edun mukaista, että linjalle soittavat purkavat ahdistustaan siellä mäkisemällä, miten perseestä systeemi on ja miten "vitun keskuksen ämmät" eivät taas osaa hoitaa hommiaan. Ei kuitenkaan taida olla "keskuksen ämmien" syytä, että järjestelmä kaatuu. Ja jotenkin voisin kuvitella, että tilanne keskuksessa on vielä kaoottisempi kuin kentällä... saavat huutia raukat siellä niin asiakkailta kuin kuljettajiltakin. Aikuisten tulisi osata käyttäytyä edes jossain määrin, huolimatta siitä paljonko vit*ttaa. Tai sitten pistetään laitteet kiinni ja ajetaan auto talliin... ei siinä vitutuksessa voi olla edes enää turvallista kulkea muun liikenteen joukossa ;)

Sunnuntai meni nukkuessa viikonlopun väsymystä pois. Illalla lähdin istumaan hetkeksi iltaa kaupungille kolleegan ja tämän ystävän kanssa. Tämä alanvaihto on tuonut mukanaan uskomattoman paljon positiivisia asioita. Harva uskoo, mutta tämä työ on kivaa. Asiakkaat vaihtuu, ajoreitit vaihtuu ja jokaiseen päivään mahtuu mukavia asiakaskohtaamisia ja hyvällä tuurilla on päiviä, jolloin ei osu kohdalle yhtään niitä ikäviä asiakkaita. Positiivisinta on varmasti kuitenkin työkaverit. Pienessä ajassa olen löytänyt monia ihania ihmisiä rattia kääntelemästä ja sunnuntai-ilta vaihtui maanantain puolelle erään tällaisen ihmisen seurassa. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että työkavereiden kanssa voi viihtyä vapaa-ajallakin ja vieläpä näin hyvin (poikkeuksia toki oli edellisessäkin työpaikassa :D).

Nyt on mentävä ja käytettävä nämä vapaapäivät (torstaina vasta töihin...) hyödyksi ja mentävä siivoamaan. Yök.

Tunnustakaa!

Laskuri näyttää tuhatta lukijaa ja minulla ei ole tietoa, ketkä täällä käyvät blogia lukemassa. Vai onko lukijoita vain yksi, joka ahkerasti painelee F5-namiskaa sivulla roikkuessaan :D

Eli tunnustakaa te, ketkä olette tänne eksyneet, tunne kommenttilootaan :)

Lyhyitä öitä ja paljon töitä :)

Tämä marraskuu näyttää olevan lyhyiden viikonloppuöiden aikaa. Vain kaksi täyspitkää perjantaivuoroa (siis 12 tuntisia), muuten kaikki vuorot alkavat vasta 22-00 välillä. Toisaalta aivan mielettömän kivaa, vaikka se tietysti hieman sitten näkyy kassassa. Mutta ehtiipä kahden yövuoron välillä nukkumaan riittävästi, toisin kuin tänä viikonloppuna. Viime yönä oli muutaman kerran lähellä, ettei kuljettajan silmät painuneet kiinni, kun ajelin yksin maakunnasta takaisin kaupunkiin.

Tässä työssä on taas muistunut mieleen vanha sanonta "viini on viisasten juoma". Varmasti pätee kaikkiin muihinkin juomiin, joissa prosentteja on. Osa käyttäytyy humalassakin erittäin asiallisesti ja osa sitten taas kaikkea muuta kuiin asiallisesti. Ja jos ilta on mennyt päin persettä, niin taksinkuljettajan vikahan se on tietysti. Eräällä nuorella miehellä oli ilmeisesti ollut ei niin menestyksekäs ravintolailta takana. Tolpalla seistessään päätti yhtäkkiä potkaista roskakoria ja kun alkoholi oli saanut motoriikan ja tasapainon takkuilemaan, niin potkun jälkeen kyseinen herra kaatui selälleen suoraan auton eteen. Siinä oli melkoisen lähellä jo yliajo ja tästä tietysti selällään auton edessä retkottava henkilö sai seuraavan raivoamisen aiheen... kun "saatanan taksihuora" yritti ajaa hänen ylitseen. Kammettuaan itsensä pystyyn kaveri otti jo vauhtia potkaistakseen autoa, mutta muut pirssin kyytiin haluavat olivat nopeampia. Kaveri oli nopeasti napattu kiinni ja istutettu katukivetykselle... ilmeisesti muut jonottajat oivalsivat, että voi tulla sillä tolpalla pitkä odotus, jos lähtee huhu kiertämään että ko. tolpalla odottelee moinen autonpotkija. Kiitos vain niille jonottajille :)

Monta viikonloppua on mennyt niin, että on tullut ajettua lyhyttä kyytiä. Keskustasta lähiöön, takaisin keskustaan ja seuraavaan lähiöön jne. Tänä viikonloppuna tuli taas kierrettyä melkein kaikki Turun ympäristökunnat, äärettömän mukavaa vaihtelua.

Huomenna pitäisi mennä asennuttamaan kyynelkanavaan putki, jos alkaisi silmän "viemäröinti" taas toimia. Ja jos lääkäri on suostuvainen, niin siitä suoraan töihin. Tiistaina vapaapäivä ja keskiviikkona taas päivävuoroon. Alkaa jo olla joulunodotusfiilikset korkealla, jouluna kun on tiedossa useamman päivän vapaat :)

Valopäät ja varttihullut

Lepuutin hetken hermojani sairaslomalla (en tosin siitä syystä ollut saikulla, mutta samalla tuli hoidettua tuokin puoli). Heti töihin palattuani olikin edessä raju palautus todellisuuteen... jostain syystä tuntuu, että hulluimmat ihmiset ovat liikenteessä arkiöisin. Viikonlopun asiakkaat ovat niitä tavallisia känniääliöitä, jotka kuvittelevat olevansa hauskoja härskeine juttuineen ja jotka luulevat tekevänsä lähtemättömän vaikutuksen kuskiin uniikeilla "ootko isäntä vai renki" - kysymyksillään.

Maanantai-iltana valuin töihin ja ehdin muutaman melkoisen normaalin kyydityksen tekemään, kun ensimmäinen varttihullu osui kohdalle. Asiakas tuli autoon oudosti tuijottaen ja ensimmäiset sanat olivat "TÄÄLLÄ HAISEE PIMPPI!" . Koska tämä kuljettaja osaa huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan, jäi hieman arveluttamaan, mistä moinen tuoksaus asiakkaan nenäonteloihin leijui. Myöhemmin yöllä otin vanhemman miehen kyytiini torilta ja koko lyhyen matkan torilta slummilähiöön tuo hippikaudelle jäänyt herra tuijotti minua kylmästi ja hoki "juu fakin bits". Oli niin turvallinen ja mukava matka....

Olen yrittänyt kerätä datan kautta tulevia viestejä talteen, mutta onnistunut kuitenkin hukkaamaan ne lähes kaikki. Milloin on kyselty talutusapua kadun yli pyrkivälle mummolle, milloin lopetusapua autoon osuneelle supikoiralle. Usein tulee viestejä kadonneista lapsista ja dementikoista, mikä onkin mielestäni fiksua. Takseja on huomattavasti enemmän kuin poliiseja kaupungissa ja taksit suhaavat 24/7 kaupunkia läpikotaisin. Eniten sydäntä kouraisee (näin eläintarhan omistajana) viestit karanneista ja kadonneista koirista, kissoista ja hevosista...

Joskus datan viestit ovat pienistä huolimattomuusvirheistä johtuen huvittavia. Vai mitä sanotte tästä

"Amorella saapuu satamaan. Matkustajia mukana!" Että oikein matkustajia laivalla...eivät sentään tyhjänä tuota Turku-Tukholma väliä seilaa :D

Uraohjuksena eteenpäin?

Kävin tänään suorittamassa pikaisesti Raision Kihlakunnan kuljettakurssin tentin. Kurssille en osallistunut, en myöskään jaksanut vaivautua (ikävä myöntää) edes avamaan karttakirjaa tai selamaan vanhan kurssin teoriamatskuja. Onneksi sentään tuolla Raisiossa on tullut asuttua suurin osa elämästä ja naapurikunnat on jotenkin tuttuja, joten kaupungintuntemusosio ei käynyt ylivoimaiseksi.

Kysymysten perusteella Raision kurssilla painotetaan aika paljonkin sitä muuta tietoa kuin kaupunkituntemusta, kun taas Turun kurssilla tuntui jossain määrin se olevan painopisteenä.

Joka tapauksessa tuo koe meni läpi ja jahka tästä suorituu lääkäristä hakemaan todistuksen, voi poliisilaitokselle viedä nuo paperit ja jäädä odottelemaan sitä ammattiajolupaa näihin ympäryskuntiinkin.

ps. en suosittele ketään kokeilemaan tuota sormen jättämistä oven väliin... sormi on edelleen sikamaisen kipeä ja kynsi alkaa ratkeilla irti toisesta reunastaan. Jaiks.

Ja kattilat täynnä puuroo?

Olin juuri jättänyt asiakkaan Kupittaan Kitumarketille, kun iski tilaus keskustaan. Kuittasin kyydin itselleni, siitä huolimatta, että olin varma ettei asiakasta enää siinä vaiheessa hotellin ovella näy, kun sinne asti pääsen.

Kun sitten pääsin ruuhkan keskeltä hotelille, oli hämmennys enemmän kuin suuri asiakkaan könytessä autoon. Ei ole ennen autossani moista julkkista ollut. Uskaltaisin väittää, että takapenkillä istui Suomen tunnetuin julkkis...julkkis, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ja vauvasta vaariin. Julkkiksella oli pitkä, valkoinen parta. Lapikkaat jaloissaan tuo punalakkinen vanha mies kömpi takapenkille istumaan. Sain siis kunnian kuljettaa itse Joulupukkia ja yhtä hänen tontuistaan. Kyydin loputtua sain vielä aidon Joulupukin nimmarin :) Pukki pyysi blogin kautta välittämään terveiset kaikille taksareille, että ajelkaahan kiltisti ja liikennesääntöjä noudattaen!

Seuraava asiakaskohtaaminen ei sujunutkaan yhtä rattoisasti. Asiakas oli oikein mukava, mutta rolloa takalaatikkoon pakatessani onnistuin jättämään peukalon takalaatikon kannen väliin... ja vielä jotenkin niin käsittämättömästi, etten meinannut ylettyä millään avaamaan takapaksin ovea. Nyt on sitten sormi turvonnut perunan kokoiseksi ja kynsi on glamourisen (terkkuja Tuksulle :D) violetin sininen... jännityksellä jään odottamaan, irtoaako kynsi ja jos niin koska.

Tämän päivän vuoron piti olla lyhyt, vain kuusi tuntia. Kahta minuuttia ennen vuoron loppua ilmestyi näytölle tilaus ja reippaana tyttönä hyväksyin tilauksen sen kummempia miettimättä. Olin melko lähellä asiakasta jo, kun tajusin katsoa tilauksesta nekin tiedot, jotka eivät ensimmäisellä "sivulla" näy ja mitä löytyikään sieltä...tieto, että matkan määränpäänä on Kustavi. En kehdannut tuossa kohtaa enää perua tilausta vaan nappasin asiakkaan kyytiin ja huristelin Kustaviin. Asiakas oli ruotsinkielinen ja oli pyytänyt ruotsinkielentaitoista kuljettajaa. Ilmeisesti olen tyhmyyksissäni kuljettajakurssin lopulla johonkin kaavakkeeseen rastittanut, että osaan ruotsia...juupa juu. Det var ju trevligt resa ja jotain sinne päin :D Lopulta pääsin kotiin puoli yhdeksältä illalla... vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.

Nyt alkoi neljän päivän vapaa... saa nähdä, miten nämä vapaat viikonloput alkavat sujua kun alkujärkytyksestä toivutaan. Sovin nimittäin pomon kanssa, että tästä eteenpäin pidän yhden viikonloppuvapaan kuukaudessa.

Kaikkea sitä autoon unohtuukin

Muutaman vapaan viikonlopun jälkeen olin pitkästä aikaa koko viikonlopun töissä. Mukava viikonloppu olikin. Lauantaina ravintoloiden sulkemisajan jälkeen sain kyytiini neljän hengen, melkoisen humalaisen seurueen.

Lähdettiin ajamaan kaupungin ulkopuolelle, tiedossa oli kuulemma "mahtavat jatkot". Perillä takapenkkiläiset poistuivat kovien ovien paukuttelujen kera, sillä välin kun etupenkkiläinen kaivoi kuvettaan ja maksoi lystistä. Koska kyytiläisillä ei ollut autoon tullessaan laukkuja tms. mukanaan, en viitsinyt edes takapenkille kurkkia mahdollisten unohdusten varalta. Joten ei muuta kun matkaa jatkamaan, jos vaikka vielä saisi jonkun onnetoman tolpalta kyytiin.

Noin kolme kilometriä myöhemmin olin saada pa*kahalvauksen, kun äkkiä selän takaa kuului humalainen kysymys "mishä mun yshtävät on?" Kuljettajan takana istunut matkustaja oli ilmeisesti sammunut ja lysähtänyt penkille niin, etten peilistä nähnyt koko tyyppiä. Ja kaverit olivat niin vauhdissa, etteivät olleet hekään huomanneet yhden puuttumista joukosta. Ei muuta kun auto ympäri ja unohtunut kyytiläinen takaisin pelipaikalle...

Nyt voidaan siis listata niiden autoon unohtuneiden löytötavaroiden joukkoon myös humalainen matkustaja :D