Tammikuu alkoi sairastellen. Ensin nousi kuume, sitten tuli flunssa ja lopulta vielä silmätulehdus molempiin silmiin... oli viime yönä kovin punasilmäinen pirssikuski Anjoviksen rattia vääntämässä. Jopa niin punasilmäinen, että eräs asiakas äityi tiedustelemaan Pikku-Piialta huolestuneeseen sävyyn, onko kuljettaja varmastikin ajokuntoinen.
Kovin hiljaisia ovat olleet nämä alkuvuoden arkiyöt, mikä ei suuresti Piikaa miellytä. Toisaalta, kaikessa on puolensa... muutaman kotona vietetyn sairaspäivän ja hiljaisten öiden ansioista Pikku-Piika on jo villasukittanut itsensä, muutaman kaverin ja muutaman kaverin lapsen.
Pikku-Piika, nykyiseltä titteliltään myös sukkatehtaan johtajatar, on onnistunut työntämään unirytminsä jemma -nimiseen paikkaan. Tai sitten Pikku-Piika on vain täysin ja antaumuksella sopeutunut yöeläinten rytmiin... uni ei iske silmään ennen kuin vasta aamulla ja ennen iltapäivää on turha kuvitellakaan pääsevänsä vällyjen alta ylös. Maanantaina on edessä pitkästä piiiiitkästä aikaa ensimmäinen päivävuoro. Siihen mennessä olisi hyvä ehkä opetella nukkumaan myös öisin... ehkä ja kenties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti