Jag tror, jag tror på sommaren!

Paikkapaikoin alkaa olla kevättä ilmassa. Lämpötila on ollut päivisin jo plussan puolella ja aurinko lämmittää paistaessaan mukavasti. Kaupungissa on kadut osittain sulaneet ja jopa kuivuneet. Tai olivat... eikö lauantaina taas tuiskannut lunta maahan. Mistä tätä lunta oikein riittää? Alkaa talvesta suuresti pitävän Pikku-Piian huumorintaju olla jo koetuksella elleivät kinokset pian ala pienentyä.

Turussa on selkeästi säästetty ja lumet jätetty kuljettamasta pois häiritsemästä liikennettä. Ei riitä yksi tai kaksi risteystä, joissa lunta on Piian korkuiset keot ja risteykseen pitää ajaa perstuntumalla ja korvakuulolla, kun näkökyky ei riitä ohittamaan niitä jäävuoren korkuisia likaisia lumikasoja. Vituttaa.

Reilu viikko on kulunut siitä, kun Piikalikka palasi sairasloman jälkeen työelämään. Viikko on mennyt sekavasti. Unirytmi meni varmaan piiloon nimeltä jemma, väsymys haittaa kotitöitä (tosin väsymys on selvästi parempi ja hyväksyttävämpi syy kotitöiden välttelyyn kuin laiskuus...) ja sosiaaliselle elämälle, siis sille työn ulkopuolella olevalle, sai taas heittää hyvästit. Vituttaa tämäkin.

Lauantaiyönä, jolloin pitäisi tahkota rahaa, Pikku-Piika tuntui ajavan kyytejä karkuun. Aina Piikalikka ja Fåård olivat siellä, missä oli takseja vaan ei asiakkaita. Vituttaa taas tämäkin.

Mutta onneksi lauantaina kyytiin sattui kuninkaallisia. Sääli vain, että joululaululevy ei ollut matkassa mukana. Ehkä ensi kerralla. Terveisiä vaan prinsessa C:lle! (ja tämä ei vituta)

Terveisin siniveristen armollinen alamainen
Pikku-Piika

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

...niin sanonta kuuluu ja saman on saanut Pikku-Piika huomata. Alkuunsa pitkältä tuntunut sairausloma on vierähtänyt yllättävän nopeasti ja menossa on viimeinen ilta "lomalaisena".
Ehkäpä Piikalikan olisi pitänyt sittenkin pitää alkuperäisen suunnitelman mukainen sairausloma... kun vasta viime aikoina on oppinut nauttimaan leppoisista kotipäivistä täysin siemauksin. Vaan niin se kai on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Perjantaina on siis likalla edessä "karu" paluu arkiseen raadantaan. Jää nähtäväksi, miten sitä parin kuukauden nukuttujen öiden jälkeen likka pysyy koko yön hereillä ja jaksaa humalaisten pölhöjen toilailuja :)

Hänittelyä?

Maanantaina Pikku-Piika kävi tervehtimässä fysioterapeuttia ja kävi odotusaulassa omituisen keskustelun vanhemman naisen kanssa

N: Onkohan hän menossa myös fysioterapeutille?
PP: Anteeksi kuka (pälyilee ympärilleen näkemättä muita ihmisiä kuin keskustelukumppaninsa)
N: No hän!
PP: Tuota... nyt en ymmärrä, ketä tarkoitatte?
N: No HÄNTÄ - sanoo rouva ääntään korottaen ja selvästi ärtyneenä ja osoittaa Pikku-Piikaa etusormellaan
Pikku-Piika vilkaisee vielä varmuudeksi taakseen, ettei siellä sittenkin lymyilisi joku onneton hän. Ei lymyillyt, joten Piika päätyi siihen johtopäätökseen, että rouvan utelut koskivat Piikalikkaa itseään
PP: jaa minä?
N: No mitä hän sitten luuli???

No hän pääsi onneksi kertomasta, mitä hän oikein luuli (ja ajatteli), kiitos fyssaritädin.

Postcrossausta, hevostelua ja öisiä ajeluja

Pikku-Piika on lojunut sairauslomalla kohta kuukauden ja mökkihöperöityminen on ollut monesti lähellä. Vai miltä kuulostaa se, että Piikanen on löytänyt itsensä useamman kerran tuijottomassa tevislaatiosta Kauniita ja Rohkeita sekä Ostos-TV:tä...

Seinähulluudeen torjumiseksi Piikalikka on löytänyt itselleen uusia harrastuksia. Ensimmäisenä niistä mainittakoon Postcrossaus. Viikko sitten matkaan lähti kortit Taiwaniin, Saksaan, Tsekkeihin, Portugaliin sekä Brasiliaan. Tänään oli (piinallisen odotuksen jälkeen) kaksi ensimmäistä Pikkupiikasen signeeraamaa korttia rekisteröity. Ensi viikolla Piikalikka pääsee siis postittamaan kaksi uutta korttia. Jei!

Etanapostiharrasteen lisäksi Piikalikka päätti aloittaa uudelleen muutama vuosi sitten aloitetun (ja heti keskeytyneen) heposteluharrastuksen. Tiedossa on ensin kurssipäivä hevosista yleensä ja sen jälkeen ratsitunnit heposen selässä. Tuoko hevostyttöily lisää sairauslomaa vai ei... aika näyttää.

Suurimpana helpotuksena mökkihöperöitymisen ehkäisyyn ovat olleet kuitenkin rakkaat kollegat. Piikalikan puhelin on käynyt kuumana, kun tuoreimpia kuulumisia (nimenomaan kuulumisia, ei juoruja!) on vaihdettu puolin ja toisin. Välillä on käyty kahvilla ja öisillä ajeluille. Viime yön ajelu vei Piikaflikan Laitilan Shellille kahville, iso kiitos armaalle Pullanmuruselle *pus* maailmanparannusmatkasta. Taas kerran!











Tällaisen kuvan Pikku-Piika lähetti Taiwaniin

Nyt on leikit leikitty ja lähdön aika on, hei hei heipähei ja lähdön aika on!

Piikalikalla on edessään kaikkea muuta kuin työntäyteinen kevät.

Viime kesästä asti laittomia työnseisauksia järjestänyt olkapää sai rettelöinnistään rangaistukseksi puukotustuomion.

Pitkään Pikku-Piika olkapään ja toimimattoman käden kanssa koitti sinnitellä, mutta lopulta oli annettava periksi. Viikon Piikanen on nyt opetellut kotona joutenoloa, tylsistynyt ja hinkunut takaisin töihin. Vaan ei auta, viikko vielä odotettava puukkoa ja sen jälkeen on odotettavissa kahdeksan viikon kuntoutuksen täyteinen aika kotosalla. Jos hyvin käy, niin maaliskuun viimeisellä viikolla Piikalikka pääsee takaisin ratin taakse. Sitä odotellessa...

Uuden vuoden oudot kujeet

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Pikku-Piian uusi vuosi starttasi melko epäonnisissa merkeissä.
Vuoden ensimmäisenä päivänä Piika oli lähdössä kera koirien vanhempiensa luokse. Pakattuaan tavarat, Piikalikka otti koirat ja lähti ulos. Varmisti lähteissään ensin, että avaimet ovat taskussa ja sen jälkeen, että ovet ovat varmasti lukossa.

Pihalla Piika avasi auton ovet, laittoi koirat farkun takapaksiin ja käynnisti auton, jotta se ehtisi hiukan lämmetä sillä välin, kun Piikanen harjaisi lumet auton päältä. Vaan kuinkas kävikään...keskuslukitus oli ilmeisesti ottanut pakkasesta herneen nenäänsä ja etuoven mennessä kiinni, naksahti ovet lukkoon. Kaikki ovet. Jokainen ovi. Takalaatikkokin. Siinä seisoi Piikalikka pihalla parinkymmenen asteen pakkasessa, lukittuna ulos kotoaan ja autostaan.

Jotain hyvää Piikasen kännykkäriippuvuudessakin, puhelin löytyi sentään takin taskusta sen sijaan, että se olisi lojunut autossa lukkojen takana. Ja onneksi Pikku-Piian vanhemmat asuvat kohtuullisen lähellä ja onneksi heillä on vara-avain niin taloon kuin autoonkin. Ei tarvinnut Piikasen seistä pakkasessa kuin kolmisen varttia ja lumitöitä tekemällä senkin ajan pysyi kohtuullisen lämpimänä.

Vuoden toisena päivänä Pikku-Piika lähti vuoden ensimmäistä työvuoroa ajamaan. Kun pirssi oli ulkona tallista ja Piikalikka käynnisteli vuoroaan, datalaitteet päättivät olla lakossa. "Ei radioyhteyttä" ilmoitti hra Vinkkeli. Piikalikka kokeili lopettaa vuoron ja aloittaa uuden, kokeili kylmäkäynnistystä kerran jos toisenkin. Lopulta kolmas yritys sulakkeen irroitusta toi tuloksen ja hra Vinkkeli otti yhteyksiä. Vihdoin.

Vaan kun Pikku-Piika innoissaan työvuoron saamasta käänteestä lähti kohti satamaa metsästämään kyytiä, syttyi auton kojetauluun punaisia valoja... "Engine malfunction"

Lopputulos vuoden ensimmäisen vuoron osalta oli se, että auto jäi päivähoitoon Automaahan ja Piikalikka lähti shoppailemaan itselleen talvikenkiä ajamatta työvuoron aikana kyytiäkään.

Että sellainen alku tälle vuodelle...jatkoa odotellessa ;)

Joutukaa sielut on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivi pois

Äkkiä se taas meni. Se vuosi siis. On syytä ehkä alkaa uskomaan siihen, mitä vanhemmat ihmiset ovat sanoneet jo kautta aikain... että iän karttuessa alkaa vuodetkin vierimään nopeammin.

Vuoden aikana Pikku-Piian autoon on mahtunut niin nuoria kuin vanhoja asiakkaita. Mukavia ja vähemmän mukavia. Hiljaisia ja puheliaita.

Autotkin ovat vaihtuneet vuoden aikana muutamaan kertaan. Ensin mersu vaihtui uuteen mersuun. Sitten Anjovis uuteen Anjovikseen. Lokakuun lopussa tuli aika hyvästellä Anjovis lopullisesti, kun uudet tallimääräykset astuivat voimaan. Nyt Piikasen voi nähdä vetämässä sikeitä Raunin tolpalla Letukan tai Fåårdin ratin takana. Niin ja satunnaisesti myös Mersun kanssa ajelemassa, eihän Piika nyt rakastaan kokonaan voi hylätä <3

Uuden vuoden piti olla vapaata Piikaselle, mutta suunnitelmat tuppaavat aina vaihtumaan ja niin Piika pääsee rakkaan mersunsa kanssa taipaleelle vuoden vaihtuessa. Tiedossa on lämmin jälleennäkeminen.

Piika lähettää tätä kautta myös terveiset ja uuden vuoden toivotukset keskuksen väelle! Kiitokset kuluneesta vuodesta :)

Ja välittäpä Piika tätä kautta vielä kiitokset eräälle pikkuneidille, jolta sai joulun alla possupiparin. Se oli ensimmäinen joulupipari tälle vuoden ja maistui ihanan jouluiselta :)

Kohta alkaa vuoden toiseksi viimeinen yövuoro, joten Piikalikka lähtee orientoitumaan työntekoon. Odotettavissa on varmasti vilkas ja työntäyteinen vuoro...NOT!

Hyvää loppuvuotta itse kullekin!