tag:blogger.com,1999:blog-4264565846428567282011-08-17T05:03:39.055-07:00Yön valopilkkuja ja mustia aukkoja. Taksisuharin turinoita ja höpötyksiäPikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.comBlogger591100tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-14334591400468618682011-03-05T04:22:00.001-08:002011-03-05T04:26:45.993-08:00sanoo Pikku-Piika<br /><br />Viimeinen kuukausi päätoimisena pirssikuskina on alkanut Piikalikalla. Sen jälkeen on aika siirtyä sinisistä työvaatteista valkoisiin ja katsoa, miltä se sisar rento valkoisen elämä taas tuntuu monen vuoden jälkeen. Eipä taida kyllä kokonaan yön valopilkun toimet kokonaan loppua, pakkohan sitä on silloin tällöin joku viikonloppuvuoro käydä ajamassa. Ihan jo ihanien työkavereiden tapaamiseksi.<br /><br />Pikku-Piika nauttii nyt harvinaista herkkua (toistaiseksi, kohtahan tästä tulee ihan normisettiä), nimittäin menossa on vapaa viikonloppu. Sen kunniaksi Piika suunnistaa ravintola Smöriin syömään ja tapaamaan vanhoja luokkakavereitaan.<br /><br />Piikalikka toivottaakin nyt kaikille loistavaa viikonloppua :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-1433459140046861868?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-61120272390950244342011-02-21T11:43:00.000-08:002011-02-21T12:12:23.360-08:00tuo muinaisen Ultra Bran kappale tulee Pikku-Piialle mieleen katsoessaan uusia "taksimainoksia" turkulaisten taksien takaikkunoissa.<br /><br />Turussa perustettiin brändityöryhmä, jonka tarkoituksena on... - niin, eipä taida likka tähän nyt sanoakaan mitään :P<br />Työvaatteisiin ja työpukeutumiseen on brändiryhmä ainakin paperilla ottanut kantaa. Mikä on sitten ollut käytännön tilanne - sitä on vaikea sanoa. Laatuasioita on ilmeisesti pyöritelty ja nuhteita jaettu kentän suuntaan huonosti hoidetuista hommista.<br /><br />Nyt sitten on turkulaisiin takseihin alkanut ilmestyä takseja mainostavia takalasitarroja. Mainostarroja, jotka mainostavat vain mainosalan ammattilaisen puuttumista suunnitteluringistä (toivottavasti...jos joku ammattilainen on näitä tarroja suunnitellut, niin hänelle Pikku-Piialla on vain yksi viesti; HYI, HÄPEÄ!)<br /><br />Piika on nähnyt kahta erilaista versiota näistä uusista mainoksista. Kumpikaan ei lämmittänyt mieltä tai miellyttänyt silmää. Värit ovat Piikalikan silmään väärät, fontit oudot, taksilogo puuttuu ja tekstitkin ovat pöljät.<br /><br />Vai mitä te tuumaatte punaisesta tarrasta, jossa lukee valkoisella ja blaah-fontilla<br />"LÄMMIN AUTO TAKSI 0210041"?<br /><br />Ultra Brassa osattiin sentään sijoittaa muutama välimerkki sanojen väliin. Piikalikan tekisi mieli ottaa tussi käteen ja lisätä tarraan suora lainaus UB:ltä... "ÄLÄ SOITA TÄNNE ENÄÄ KOSKAAN!<br /><br />Yst. terv. pilkunviilaaja-Piika (joka taisi juuri kirjoittaa blogimerkinnän useammalla kirjoitusvirheellä... saa syyttää, kun ruutunne ovat täynnä punakynää ;)<br /><br /><br /><br /><br />edit. tarkemmin kun miettii, niin saattaa olla että tarrat onkin suunnitellut brandytyöryhmä Napoleon huuruissaan...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-6112027239095024434?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-37688695380731674792011-02-14T13:32:00.000-08:002011-02-14T13:41:08.823-08:00Kiitos maksupäätteen EMV-päivityksen, Pikku-Piika saa ahertaessaan olla jatkuvasti ojentamassa maksupäätettä asiakkaalle; "pin-koodin jos näppäilette siihen ja lopuksi vihreää, kiitos".<br />Pikku-Piika on tehnyt havainnon, että asiakkaiden on jostain kumman syystä äärettömän vaikeaa näppäillä pin-koodiaan siihen Sagemiin ilman, että koko mötikkä on asiakkaan hyppysissä. Vaikka Piikalikka kuinka koittaa pitää maksupäätteestään kiinni, asiakkaat vetävät sen (etenkin takapenkillä istuvat) itselleen likan käden venymättömiin.<br /><br />Eikä siinä mitään, ottakoon sen harmaan hirviön kätösiinsä, kunhan antavat sen takaisin. Vaan kun sitä yritetään hautoa siellä niin kauan, että kortin saa ottaa pois tai sitten yritetään nyhtää se kortti välittömästi vihreän namiskan jälkeen pois.<br /><br />Mikä siinä on niin vaikeaa antaa se pääte takaisin kuskin odottavaan käteen? Piikanen haluaa ainakin varmistaa, että vähintäänkin se kuljettajan kuitti tulostimesta tulee ilmoille ennen kuin ojentaa kortin asiakkaalle. Ja onhan se nyt mukavaa ja asiallista tarkistaa, ettei Jucca-Pecca maksa Certtu-Urculan kortilla. Percele!<br /><br />-Piikanen-<br /><br />ps. Piika oli tolpalla ensimmäisenä jonossa odottelemassa asiakasta. Etuovi aukesi ja kuului se jo niin tutuksi käynyt kysymys.... "oletko vapaa". En tietenkään ole vapaa. Muuten vain olen juusto valaistuna taksitolpalla. Seuraavan kerran aion vastata "naimisissa, mutta voin harkita jos sinulla on hyviä ehdotuksia"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-3768869538073167479?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-70737066212657138542011-02-02T11:21:00.000-08:002011-02-02T11:24:16.746-08:00eli pirssarin siniset edelleen päällä. Kova haku Piikalikalla kyllä on oikeisiin töihin, saa nähdä koska tärppää jos on tärpätäkseen.<br /><br />Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa huimasti. Pikku-Piian murjottu sormi alkaa hiljalleen osoittamaan paranemisen merkkejä ja tekijän likka tapasi kasvotusten sovittelussa. Korvauksista saatiin sovittua, kumpikaan osapuoli ei tainnut olla tyytyväinen. Nyt Piikanen odottelee sitten, että korvauksia kahdesti kuussa jokunen ropo tilille rapsahtaa.<br /><br />Näin lyhyesti likka raportoi pitkän paussin jälkeen. Katsotaan jos sanottavaa olisi nopeammin ja useammin taas tästä eteenpäin ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-7073706621265713854?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-7031420483510981972010-08-20T21:03:00.000-07:002010-08-20T21:18:49.895-07:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/TG9TkflxnuI/AAAAAAAAAZo/PmV0QsVzyRI/s1600/kasi.jpg"><img style="float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 264px; height: 198px;" src="http://4.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/TG9TkflxnuI/AAAAAAAAAZo/PmV0QsVzyRI/s400/kasi.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5507712755717742306" border="0" /></a><br />Pikku-Piika lähti perjantai-iltana iloisin mielin töihin, osaamatta aavistaa, mitä yö tuokaan tullessaan...<br /><br />Ensimmäisen kerran taksiuransa aikana Piikalikka joutui painamaan hätäkutsua, kun asiakas intoutui ensin hajoittamaan kuskipolon sormen ja sen jälkeen vielä vetäisemään Piikalikkaa avokämmenellä poskelle. Sen sijaan, että Piika olisi kääntänyt toisenkin poskensa, hän päätti painaa taikanappia kutsuakseen kollegat mukaan kinkereihin.<br /><br />Odottavan aika on aina pitkä, mutta varsin nopeasti paikalle saapui useampi kollega auttamaan naista hädässä. Eikä miekkahihoiltakaan kestänyt pitkään tulla paikalle. Ja varsin komeasti tulivatkin, siniset valot välkkyen ja äänitehosteita käyttäen (ja komean saapumisen lisäksi olivat vielä komeitakin).<br /><br />Asiakas päätyi yöksi valtion hotelliin ja saa kaupanpäällisiksi syytteet vahingonteosta ja lievästä pahoinpitelystä.<br /><br />Pikku-Piika selvisi lopulta pienestä nujakasta pienin vammoin. Poski kihelmöi punaisena ja keskisormi on tukevasti lastoitettu murtuman vuoksi. Mutta pahemminkin olisi voinut käydä.<br /><br />Piikalikka haluaakin vielä kiittää kaikkia apuna olleita. Niin paikanpäälle ehtineitä kuin "kriisiapua" antaneita kollegoita. Ilman teitä öiset kadut olisivat paljon turvattomampia!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-703142048351098197?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-12493720670676751212010-08-16T06:12:00.000-07:002010-08-16T06:30:57.233-07:00tai niin Pikku-Piika ainakin toivoo, kun muutaman viikon päästä pitäisi alkaa autonpenkin lisäksi kuluttamaan koulunpenkkiä. Se voi olla, että jos vanha koira uusia temppuja oppii, Piikalikka vaihtaa vielä ajohommat oikeisiin töihin.<br /><br />Kesä alkaa hiljalleen olla ohi, vaikka onhan "vielä kesää jäljellä". Pikku-Piika ei hirvittävästi pane pahakseen lämpimpien päivien vaihtumista kirpeisiin ja kuulaisiin syyspäiviin. Korean Mossen ilmastointi on edelleen kaput ja kun joutuu kirjaimellisesti otsa hiessä leipänsä ansaitseman, niin viileämpää voisi jo tulla.<br /><br />Opiskeluiden alkaminen tuo mukanaan vapaat perjantaiyöt. Miten sitä moiseen pieni ihmisentaimi sopeutuukaan, kun on kohta kaksi vuotta lähes kaikki perjantaiyöt kaupungilla katsonut maailmanmenoa tuulilasin läpi.<br /><br />Ruisrock, DBTL ja muut kesähärpäkkeet olivat ja menivät. Rokki ei odotetusti kansaa ja pirssejä liikuttanut, mutta yllätten sitten Laiturikansa sai kaasujalan vipajamaan. Pikku-Piialta jäi kesäfestarit tänäkin vuonna väliin, mutta jos sitten taas ensi vuonna yrittäisi. Siis muutakin kuin olla töissä.<br /><br />Asiakkaat ovat olleet pääsääntöisesti hajuttomia ja mauttomia, päivävuoroissa mummoa mummon perään ja öisin humalaista humalaisen perään. No nyt meni liioitteluksi, kyllä suurin osa ajasta on mennyt tolpalla notkumiseen... siksi ei ehkä mitään sanottavaakaan ole ollut.<br /><br />Viime viikolla Piika kävi erään mummon kanssa seuraavan keskustelun<br /><br />M: sää ole kauhian nuaren näkönen<br />P: jaa, no enpä nyt tiedä tuosta<br />M: ossaaks sää autookan ajaa ko sää oles noi nuari?<br />P: no, olenhan mä tässä ehtinyt jo melkein parikymmentä vuotta ajamaan autoa<br />M: no ossaks sää perutta kans?<br />P: no enemmän olen ehkä eteenpäin ajanut kuin taaksepäin, mutta kyllä sekin sujuu<br /><br />Tämän jälkeen mummo vaikeni ja perille päästyä avasi taas suunsa:<br /><br />M: no kyl sää vaa osasi ajaa. Ja iha oikian paikkanki viäl<br />P: no se on se taito tässä työssä tarpeen<br />M: mut kyl mää ole sitä miält ettei noi sirkiä silmäse pikkuflika pitäs tää yksinäs ajella<br /><br />Tämän jälkeen mummo nipisti poskesta ja katosi autosta...<br /><br />Ei siinä mitään, että ajotaidot kyseenalaistetaan... mutta onko mummojen pakko nipistellä niin hemmetin lujaa, ihmettelee Pikku-Piika.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-1249372067067675121?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-65506710177447490642010-06-06T13:29:00.000-07:002010-06-06T13:48:15.600-07:00vaan niinköhän on iisiä elämää, kun Pikku-Piian talouteen on muuttanut koiranpentu. Varsinaista eriterallia kotona saa Piikalikka viettää, kun on siivottavana vuoroin lätäkköä ja vuoroin pökälettä. Onneksi pääsee välillä töihin lepäämään!<br /><br />Piikalikan kevät on suhahtanut kuin siivillä. Ennen kuin sitä huomasikaan, oli hiirenkorvat vaihtuneet vihreisiin lehtiin ja aurinko poltti ensimmäiset jälkensä ihoon. Se on kumma tuo kesä, se yllättää ihmisen. Vähän kuten talvi autoilijan.<br /><br />Piikalikan ajamassa Letukassa on ilmastointi yskinyt. On yskinyt ilmeisesti pidemmän aikaa. Ja yskii vieläkin, huollosta huolimatta. Ja perjantai-iltana yski koko Letukka... konepellin alta kuului ihmeellistä suhinaa ja korinaa, aivan kuin joku olisi kytkenut auton hengityskoneeseen. Kesken vuoron joutui Letukka vuodelepoon kotitalliin ja sai komennuksen pysyä siellä maanantaihin asti, jolloin pääsee tohtorin tutkittavaksi. Toivottavasti tohtori tekee temppunsa ja kone hyrrää taas kunnolla.<br /><br />Jotain hyvääkin tuossa auton epäonnisessa kohtalossa. Piikalikka sai lakkiaisjuhlien jälkeisen sunnuntain viettää kotona möllöttäen. Kyllä se vaan on kivaa. Siis se möllötys. Pitäisi siitä hommasta tehdä lakisääteistä! Ja koska ahne pitää aina olla, ei Piikalikka halunnut kuitenkaan kahta peräkkäistä päivää möllöttää. Niinpä Piikanen onnistui saamaan itselleen maanantain ajopeliksi mersun.<br /><br />Piian ja mersun suhde on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana etäsuhteeksi. On tavattu vain juhlapyhinä yhteisen ajan merkeissä, muuten on vain tullut törmättyä kaupungilla. Likka onkin varautunut siihen, että vuoron ensimmäinen tunti menee ratin silittelyyn tallin hämärässä. Jälleennäkemiset kun pitkän tauon jälkeen tuppaavat olemaan sellaisia... vaativat aikaa, hellyyttä ja kahdenkeskeistä oleskelua ;)<br /><br />Ja kuten Janis Joplin sen lauloi<br /><br /><a href="http://www.youtube.com/watch?v=Z031l0E_5n4&amp;feature=related">"Oh lord won't you buy me a Mercedes Benz.<br />My friends all drive porsches, I must make amends.<br />Worked hard all my lifetime, no help from my friends.<br />So oh lord won't you buy me a Mercedes Benz"</a><div style="overflow: hidden; color: rgb(0, 0, 0); background-color: transparent; text-align: left; text-decoration: none; border: medium none;"><br /><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-6550671017744749064?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-39454828382950243892010-04-19T01:47:00.001-07:002010-04-19T02:00:13.780-07:00On taas aika Pikku-Piian avautua mieltään painavista (ja risovista) asioista.<br /><br />Numero I, liikenneympyrät<br /><br />Ei Piikalikkaa oikeastaan liikenneympyrät ota päähän vaan ihmisten kyvyttömyys ajaa niissä oikein. Mitä ihmiset ajattelevat pistäessään vilkun päälle autossa, kun ovat ajamassa ympyrään. Epäilevätkö, että muuten kanssakulkijat luulevat heidän ajavan vastavirtaan ympyrään? Ja miten se vilkku on niin vaikea napauttaa päälle, kun ollaan poistumassa liikenneympyrästä? Vai onko se vain mukavaa antaa muiden odotella ympyrään pääsyä ja arvailla, koska on tilaa liittyä ringinkiertäjien joukkoon?<br /><br />Numero II, Turkulaiset polkupyöräilijät<br /><br />Ajotavan perusteella Pikku-Piika voisi vahvasti kuvitella, että Turkulaiset pyöräilijät olisivat jo sukupuuttoon kuolleita tai vähintäänkin uhanalainen laji. Vaan vielä mitä... sikiävät kuin kanit sateella. Vai olivatko ne sittenkin sienet... Turkulaisen pyöräilijän tunnistaa siitä, että hän ajaa pyörällään sujuvasti jalkakäytävällä. Vaihtaen välillä ajoratansa ajotieksi, sen mukaan, miten liikennevalot sattuvat parhaiten sopimaan. Turkulainen pyöräilijä on maailman valtias, jonka ei tarvitse piitata muusta liikenteestä eikä liikennesäännöistä. Yksi pahoista paikoista pyöräilijöiden ja autoilijoiden törmäyskurssin suhteen on Sirkkalankadun ja Lemminkäisenkadun risteys. Autolla kun tulee Sirkkalankatua kohti Lemminkäisenkadun risteystä (kaupungin suunnasta), peittää oikealla puolella oleva rakennus tehokkaasit näkymät oikealle. Auton nokka on hiljaa hivutettava suojatien päälle, jotta näkee oikealta tulevan liikenteen. Tämä tuntuu olevan monille pyöräijöille verenpainetta nostattava asia. Autoilijalle näytetään keskisormea, lyödään nyrkillä konepeltiin yms. Olisiko se pyöräilijän kannalta parempi, että nurkan takaa syöksähtäisi sokkona risteykseen? Hyvällä tuurilla osuisi parin auton lisäksi vielä jokuseen pyöräilijäänkin... vaan voihan joku pitää miellyttävämpänä jäädä auton alle kuin hidastaa pyöränsä vauhtia ja kiepauttaa pienesti auton ohi...<br /><br />Lisäksi Pikku-Piika on monesti tuumannut, että nämä jalkakäytävältä ajotielle ja ajotieltä jalkakäytävälle poukkoilevat pyöräilijät saisivat olla vapaata riistaa. Ja pyöräilijän vakuutus tai perikunta sitten maksaisivat autolle koituneet vauriot.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-3945482838295024389?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-3692429904752281002010-03-30T13:51:00.000-07:002010-03-30T14:08:11.328-07:00On taas useamman kerran tullut todettua, että poliisi aiheuttaa ihmisissä outoa käytöstä. Piikalikka oli palaamassa Liedon aseman suunnalta Turkuun lauantaina moottoritietä pitkin hyvää vauhtia, kun äkkiä alkoi autoja tulla vastaan perse edellä.<br /><br />Edellä oleva letka ajoi niin hitaasti, että Piika oli tusauttaa hämmennyksestä itsensä ja autonsa ojaan. Piikalikka katsoi ensin, että letkaa veti vapaana oleva tilataksi...niinpä niin, taksi ei ohita toista taksia ja niin päin pois. Mutta muka pitäisi ajaa seitsemääkymppiä satasen rajoitusalueella. Nou vei tuumi likka ja tuuppasi vilkun päälle ja eikun ohittamaan. Ohittaessa letkaa, Pikku-Piika huomasi, ettei letkaa vetänytkään tilataksi vaan miekkataksi.<br /><br />Poliisit ja autoletka (joista yksikään toinen ei lähtenyt miekkahihoja ohittamaan) jäivät kauas piikalikan taakse ja sai Pikku-Piikasen ihmettelemään, että noinko oikeasti ovat ihmiset typeriä. Että ajetaan alinopeutta sievässä rivissä sinivilkun takana eikä uskalleta ohittaa. Jos kyse olisi ollut siviiliautosta, tuskinpa se letka olisi siinä jonomuodostelemassa ajanut. Piika tohtii ainakin vahvasti moista epäillä.<br /><br />Ei yhtä ilman toista. Eli lisää valitusta!<br /><br />Piikalikka mielellään kantaa mummojen kauppakasseja hissille, portaille, autoon ja niin edelleen. Mutta kun mummo tuuppaa ostoskärryt täynnä muovikasseja auton viereen ja sanaakaan sanomatta änkeää itsensä etupenkille kuljettajaa äkeästi mulkoillen, palvelualttius voi joskus kärsiä.<br /><br />Ei lie liikaa vaadittu, että pyydettäisiin kuskilta apua... "voitko nostaa", "voitko auttaa". Ei suuria sanoja, mutta auttaa paljon palvelumotivaation herättelyssä. Ja jos se kuljettaja kotiovella purkaa ostokset autosta ja kantaa ne portaita ylös eteiseen asti, kiitos ei liene liikaa vaadittu.<br /><br />Eikä toista ilman kolmatta...<br /><br />Kevät keikkuen tulevi ja Piikalikkakin on saanut havaita, että ennen niin valkoiset ja hyväkuntoiset pihatiet ovat muuttuneet ruskeankellertävänvihertävänkukertavaksi upottavaksi sohjoksi. Jokaiseen omakotitalon pihaan ja perämetsätielle ei ole suotavaa suinpäin ajella. Ei ainakaan, mikäli mielii sieltä poiskin omin avuin.<br /><br />Pikku-Piika vei tänään rautatieasemalta asiakasta tämän kotiin. Asiakkaan koti löytyi helposti, mutta oli silti niin kovin vaikeasti tavoitettavissa. Talolle johti jyrkkä, kapea ja sohjoinen mutavellinen tie. Muutaman metrin sai Piikalikka Letukkaa tuupattua ylämäkeen ja sitten tyssäsi. Ei auttanut mitkään kevätjuhlaliikkeet. Piika peruutti auton takaisin isommalle tielle ja pahoitteli, että ei pääse ajamaan pihaan kelin vuoksi. Ei olisi pitänyt... seuraavaksi Piikaselle kerrottiin, miten taksin pitää palvella ja kuljettaa ovelta ovelle. Ja että miten hän nyt tuota mäkeä kävelee ja kengät likastuu ja matkalaukku kastuu ja vaikka mitä.<br />Ei auttanut se, että Piikanen yritti selittää, ettei yksinkertaisesti pääse autolla mäkeä ylös...<br /><br />Niin se vaan on, että vaikkei autolla pääse niin taksilla pitäisi päästä. Taksi ei ole auto eikä taksikuski ihminen. Kiitos ja anteeksi!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-369242990475228100?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-12548307413536225582010-03-21T14:01:00.000-07:002010-03-21T14:18:09.876-07:00Yllättävän moni nimittäin ei tiedä. Tämän sai Pikku-Piika todeta taas viime yönä...<br /><br />Asiakas hyppäsi kyytiin torin tolpalta. Autoon pienten vaikeuksien jälkeen päästyään asiakas tuijotti kuljettajaansa kuin lehmä uutta veräjää... Piikalikka odotti tovin, josko asiakas vapaaehtoisesti kertoisi, mihin on menossa. Ei kertonut, joten piti sitä tiedustella...<br /><br />- tuota, mihinkäs ajetaan<br />- josh tota tonne .... tonne...<br />- niin?<br />- odotahs...joooooh, xxx:n katu 21<br /><br />Pikku-Piika lähti ajamaan kohti kyseistä katua vaikka ei siellä tuollaista talonumeroa löydykään (yleensä sentään se katu osuu oikeaan vaikka numero ei osuisikaan)<br /><br />Asiakas, tietysti, sammui lähes heti kun auto nytkähti liikkeelle. Oikealle kadulle päästyään Piikalikka alkoi herätellä asiakasta... ei tehonnut normaalilla äänellä suoritettu herätys. Ei myöskään voimakkaammalla äänellä toivotetut huomenet. Töniminen yhdistettynä huutoon... ei vaikutusta. Vasta kun lippalakin lipasta otti kiinni ja käänteli asiakkaan päätä ripeästi lasten liikennelaulun mukaisesti ensin vasempaan, sitten oikeaan ja kerran vielä vasempaan alkoi toimia.<br /><br />Kun asiakas sai silmänsä raolleen, Piika piti huolen siitä, ettei uutta nuokahdusta tapahtunut... alkoi uudelleen tenttaaminen osoitteen suhteen<br /><br />- niin mikäs se talon numero olikaan<br />-kakshkytyksh<br />- tällä kadulla ei ole sellaista numeroa<br />- varmahsti on, mä ashun shiällä<br />- no kattopas nyt ympärillesi ja kerro, mikä täällä näistä taloista on se numero 21<br />- no shä vittu olet ajanut jo ohi<br />- no mennään takaisin, hihkase kun ollaan talon kohdalla<br />Kun ajettiin takaisin kadun alkupäähän, asiakas huikkaa iloisesti<br />-"onhan she mun talo tosha... shä valehtelit ettei shitä ole" (Totta joo, dääm ettei mennyt kusetus läpi)<br />- niin tämä on ykköstalo<br />-nii jusht! Niinhän mä shanoin. XXX:n katu kashkytyks<br />-Totta! Anteeksi, etten heti ymmärtänyt<br />- Ei she mitään... shattuu shitä!<br /><br />Jep.<br /><br />Aikaisemmin illalla eräs asiakas tahtoi snägärin kautta kotiin. Mantulla asiakas varmisteli moneen kertaan, että tahtooko kuskikin evästä. Ei tahtonut. Kun päästiin asiakkaan kotiin, Pikku-Piikasen käskettiin parkkeerata auto talon viereen "siksi aikaa kun syödään". Autosta poistui sydämistynyt asiakas, kun kuljettaja ei tullutkaan syömään vartavasten hänelle ostettuja makkaraperunoita. Kiittämätön kuljettaja... pitäisihän sitä kiljua riemusta, kun ympäripäissään oleva asiakas ostaa väärillä mausteilla makkaraperunat, vaikka on moneen kertaan tarjouksesta kieltäydytty. Ja matkan ajan vielä eväitä on hellästi haudottu ja lämpimänä pidetty hikisessä haarovälissä. Jep. Ja toinekin jep!<br /><br />Elämä on. Onneksi ei ole elämää, kun on taksikuski ja aina töissä.<br />P<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-1254830741353622558?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-90062520114243692912010-03-14T13:42:00.000-07:002010-03-14T13:51:21.795-07:00Paikkapaikoin alkaa olla kevättä ilmassa. Lämpötila on ollut päivisin jo plussan puolella ja aurinko lämmittää paistaessaan mukavasti. Kaupungissa on kadut osittain sulaneet ja jopa kuivuneet. Tai olivat... eikö lauantaina taas tuiskannut lunta maahan. Mistä tätä lunta oikein riittää? Alkaa talvesta suuresti pitävän Pikku-Piian huumorintaju olla jo koetuksella elleivät kinokset pian ala pienentyä.<br /><br />Turussa on selkeästi säästetty ja lumet jätetty kuljettamasta pois häiritsemästä liikennettä. Ei riitä yksi tai kaksi risteystä, joissa lunta on Piian korkuiset keot ja risteykseen pitää ajaa perstuntumalla ja korvakuulolla, kun näkökyky ei riitä ohittamaan niitä jäävuoren korkuisia likaisia lumikasoja. Vituttaa.<br /><br />Reilu viikko on kulunut siitä, kun Piikalikka palasi sairasloman jälkeen työelämään. Viikko on mennyt sekavasti. Unirytmi meni varmaan piiloon nimeltä jemma, väsymys haittaa kotitöitä (tosin väsymys on selvästi parempi ja hyväksyttävämpi syy kotitöiden välttelyyn kuin laiskuus...) ja sosiaaliselle elämälle, siis sille työn ulkopuolella olevalle, sai taas heittää hyvästit. Vituttaa tämäkin.<br /><br />Lauantaiyönä, jolloin pitäisi tahkota rahaa, Pikku-Piika tuntui ajavan kyytejä karkuun. Aina Piikalikka ja Fåård olivat siellä, missä oli takseja vaan ei asiakkaita. Vituttaa taas tämäkin.<br /><br />Mutta onneksi lauantaina kyytiin sattui kuninkaallisia. Sääli vain, että joululaululevy ei ollut matkassa mukana. Ehkä ensi kerralla. Terveisiä vaan prinsessa C:lle! (ja tämä ei vituta)<br /><br />Terveisin siniveristen armollinen alamainen<br />Pikku-Piika<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-9006252011424369291?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-69941620157430855142010-03-04T09:43:00.000-08:002010-03-04T09:49:42.827-08:00...niin sanonta kuuluu ja saman on saanut Pikku-Piika huomata. Alkuunsa pitkältä tuntunut sairausloma on vierähtänyt yllättävän nopeasti ja menossa on viimeinen ilta "lomalaisena".<br />Ehkäpä Piikalikan olisi pitänyt sittenkin pitää alkuperäisen suunnitelman mukainen sairausloma... kun vasta viime aikoina on oppinut nauttimaan leppoisista kotipäivistä täysin siemauksin. Vaan niin se kai on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.<br /><br />Perjantaina on siis likalla edessä "karu" paluu arkiseen raadantaan. Jää nähtäväksi, miten sitä parin kuukauden nukuttujen öiden jälkeen likka pysyy koko yön hereillä ja jaksaa humalaisten pölhöjen toilailuja :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-6994162015743085514?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-84953796546890343642010-02-18T14:11:00.001-08:002010-02-18T14:17:50.074-08:00Maanantaina Pikku-Piika kävi tervehtimässä fysioterapeuttia ja kävi odotusaulassa omituisen keskustelun vanhemman naisen kanssa<br /><br />N: Onkohan hän menossa myös fysioterapeutille?<br />PP: Anteeksi kuka (pälyilee ympärilleen näkemättä muita ihmisiä kuin keskustelukumppaninsa)<br />N: No hän!<br />PP: Tuota... nyt en ymmärrä, ketä tarkoitatte?<br />N: No HÄNTÄ - sanoo rouva ääntään korottaen ja selvästi ärtyneenä ja osoittaa Pikku-Piikaa etusormellaan<br />Pikku-Piika vilkaisee vielä varmuudeksi taakseen, ettei siellä sittenkin lymyilisi joku onneton hän. Ei lymyillyt, joten Piika päätyi siihen johtopäätökseen, että rouvan utelut koskivat Piikalikkaa itseään<br />PP: jaa minä?<br />N: No mitä hän sitten luuli???<br /><br />No hän pääsi onneksi kertomasta, mitä hän oikein luuli (ja ajatteli), kiitos fyssaritädin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-8495379654689034364?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-80539634312434511262010-02-12T07:01:00.001-08:002010-02-12T07:12:08.077-08:00Pikku-Piika on lojunut sairauslomalla kohta kuukauden ja mökkihöperöityminen on ollut monesti lähellä. Vai miltä kuulostaa se, että Piikanen on löytänyt itsensä useamman kerran tuijottomassa tevislaatiosta Kauniita ja Rohkeita sekä Ostos-TV:tä...<br /><br />Seinähulluudeen torjumiseksi Piikalikka on löytänyt itselleen uusia harrastuksia. Ensimmäisenä niistä mainittakoon <a href="http://www.postcrossing.com/">Postcrossaus</a>. Viikko sitten matkaan lähti kortit Taiwaniin, Saksaan, Tsekkeihin, Portugaliin sekä Brasiliaan. Tänään oli (piinallisen odotuksen jälkeen) kaksi ensimmäistä Pikkupiikasen signeeraamaa korttia rekisteröity. Ensi viikolla Piikalikka pääsee siis postittamaan kaksi uutta korttia. Jei!<br /><br />Etanapostiharrasteen lisäksi Piikalikka päätti aloittaa uudelleen muutama vuosi sitten aloitetun (ja heti keskeytyneen) heposteluharrastuksen. Tiedossa on ensin kurssipäivä hevosista yleensä ja sen jälkeen ratsitunnit heposen selässä. Tuoko hevostyttöily lisää sairauslomaa vai ei... aika näyttää.<br /><br />Suurimpana helpotuksena mökkihöperöitymisen ehkäisyyn ovat olleet kuitenkin rakkaat kollegat. Piikalikan puhelin on käynyt kuumana, kun tuoreimpia kuulumisia (nimenomaan kuulumisia, ei juoruja!) on vaihdettu puolin ja toisin. Välillä on käyty kahvilla ja öisillä ajeluille. Viime yön ajelu vei Piikaflikan Laitilan Shellille kahville, iso kiitos armaalle Pullanmuruselle *pus* maailmanparannusmatkasta. Taas kerran!<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/S3VvRxn6TGI/AAAAAAAAAFs/6XwAjD3X6Aw/s1600-h/IMG_0218.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 225px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/S3VvRxn6TGI/AAAAAAAAAFs/6XwAjD3X6Aw/s400/IMG_0218.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5437374476288937058" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><span style="font-size:78%;">Tällaisen kuvan Pikku-Piika lähetti Taiwaniin</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-8053963431243451126?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-19354175628171104032010-01-22T13:04:00.000-08:002010-01-22T13:12:32.156-08:00Piikalikalla on edessään kaikkea muuta kuin työntäyteinen kevät.<br /><br />Viime kesästä asti laittomia työnseisauksia järjestänyt olkapää sai rettelöinnistään rangaistukseksi puukotustuomion.<br /><br />Pitkään Pikku-Piika olkapään ja toimimattoman käden kanssa koitti sinnitellä, mutta lopulta oli annettava periksi. Viikon Piikanen on nyt opetellut kotona joutenoloa, tylsistynyt ja hinkunut takaisin töihin. Vaan ei auta, viikko vielä odotettava puukkoa ja sen jälkeen on odotettavissa kahdeksan viikon kuntoutuksen täyteinen aika kotosalla. Jos hyvin käy, niin maaliskuun viimeisellä viikolla Piikalikka pääsee takaisin ratin taakse. Sitä odotellessa...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-1935417562817110403?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-79989545202197775782010-01-02T15:50:00.000-08:002010-01-02T16:02:51.065-08:00Hyvää uutta vuotta kaikille!<br /><br />Pikku-Piian uusi vuosi starttasi melko epäonnisissa merkeissä.<br />Vuoden ensimmäisenä päivänä Piika oli lähdössä kera koirien vanhempiensa luokse. Pakattuaan tavarat, Piikalikka otti koirat ja lähti ulos. Varmisti lähteissään ensin, että avaimet ovat taskussa ja sen jälkeen, että ovet ovat varmasti lukossa.<br /><br />Pihalla Piika avasi auton ovet, laittoi koirat farkun takapaksiin ja käynnisti auton, jotta se ehtisi hiukan lämmetä sillä välin, kun Piikanen harjaisi lumet auton päältä. Vaan kuinkas kävikään...keskuslukitus oli ilmeisesti ottanut pakkasesta herneen nenäänsä ja etuoven mennessä kiinni, naksahti ovet lukkoon. Kaikki ovet. Jokainen ovi. Takalaatikkokin. Siinä seisoi Piikalikka pihalla parinkymmenen asteen pakkasessa, lukittuna ulos kotoaan ja autostaan.<br /><br />Jotain hyvää Piikasen kännykkäriippuvuudessakin, puhelin löytyi sentään takin taskusta sen sijaan, että se olisi lojunut autossa lukkojen takana. Ja onneksi Pikku-Piian vanhemmat asuvat kohtuullisen lähellä ja onneksi heillä on vara-avain niin taloon kuin autoonkin. Ei tarvinnut Piikasen seistä pakkasessa kuin kolmisen varttia ja lumitöitä tekemällä senkin ajan pysyi kohtuullisen lämpimänä.<br /><br />Vuoden toisena päivänä Pikku-Piika lähti vuoden ensimmäistä työvuoroa ajamaan. Kun pirssi oli ulkona tallista ja Piikalikka käynnisteli vuoroaan, datalaitteet päättivät olla lakossa. "Ei radioyhteyttä" ilmoitti hra Vinkkeli. Piikalikka kokeili lopettaa vuoron ja aloittaa uuden, kokeili kylmäkäynnistystä kerran jos toisenkin. Lopulta kolmas yritys sulakkeen irroitusta toi tuloksen ja hra Vinkkeli otti yhteyksiä. Vihdoin.<br /><br />Vaan kun Pikku-Piika innoissaan työvuoron saamasta käänteestä lähti kohti satamaa metsästämään kyytiä, syttyi auton kojetauluun punaisia valoja... "Engine malfunction"<br /><br />Lopputulos vuoden ensimmäisen vuoron osalta oli se, että auto jäi päivähoitoon Automaahan ja Piikalikka lähti shoppailemaan itselleen talvikenkiä ajamatta työvuoron aikana kyytiäkään.<br /><br />Että sellainen alku tälle vuodelle...jatkoa odotellessa ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-7998954520219777578?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-67338848121785151952009-12-30T04:18:00.001-08:002009-12-30T04:42:34.715-08:00Äkkiä se taas meni. Se vuosi siis. On syytä ehkä alkaa uskomaan siihen, mitä vanhemmat ihmiset ovat sanoneet jo kautta aikain... että iän karttuessa alkaa vuodetkin vierimään nopeammin.<br /><br />Vuoden aikana Pikku-Piian autoon on mahtunut niin nuoria kuin vanhoja asiakkaita. Mukavia ja vähemmän mukavia. Hiljaisia ja puheliaita.<br /><br />Autotkin ovat vaihtuneet vuoden aikana muutamaan kertaan. Ensin mersu vaihtui uuteen mersuun. Sitten Anjovis uuteen Anjovikseen. Lokakuun lopussa tuli aika hyvästellä Anjovis lopullisesti, kun uudet tallimääräykset astuivat voimaan. Nyt Piikasen voi nähdä vetämässä sikeitä Raunin tolpalla Letukan tai Fåårdin ratin takana. Niin ja satunnaisesti myös Mersun kanssa ajelemassa, eihän Piika nyt rakastaan kokonaan voi hylätä <3<br /><br />Uuden vuoden piti olla vapaata Piikaselle, mutta suunnitelmat tuppaavat aina vaihtumaan ja niin Piika pääsee rakkaan mersunsa kanssa taipaleelle vuoden vaihtuessa. Tiedossa on lämmin jälleennäkeminen.<br /><br />Piika lähettää tätä kautta myös terveiset ja uuden vuoden toivotukset keskuksen väelle! Kiitokset kuluneesta vuodesta :)<br /><br />Ja välittäpä Piika tätä kautta vielä kiitokset eräälle pikkuneidille, jolta sai joulun alla possupiparin. Se oli ensimmäinen joulupipari tälle vuoden ja maistui ihanan jouluiselta :)<br /><br />Kohta alkaa vuoden toiseksi viimeinen yövuoro, joten Piikalikka lähtee orientoitumaan työntekoon. Odotettavissa on varmasti vilkas ja työntäyteinen vuoro...NOT!<br /><br />Hyvää loppuvuotta itse kullekin!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-6733884812178515195?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-40751907021676054482009-08-30T14:27:00.000-07:002009-08-30T14:43:48.804-07:00tai ainakin heikunkeikun...<br /><br />Pikku-Piika ihmetteli taannoin tallilla, kun ei ovet aukene. Avain meni lukkoon vaivoin eikä kääntynyt mihinkään. Hetken siinä hermoiltuaan Piika oivalsi, että on menossa väärän tallin avaimilla autoa hakemaan. Takaisin autoon, uusi avain käteen ja kas, jo aukenivat ovet.<br /><br />Piikanen tarvitsisi selkeästi yleisavaimen.. sellaisen, millä aukeaa kaikki tallien ovet, autojen ovet ja kotiovikin vielä. Tieteellinen (poikki sellainen?) osoitti, että mersun ovet eivät aukene pirssitojotan eikä siviilitojotan avaimella. Kaskentien Nesteen ovi ei poksahda auki, kun klikkailee mersun kaukkarilla lukkoa auki (auton ovet sen sijaan avautuivat toisella puolen pihaa). Kotiin ei pääse tallin avaimilla, talliin ei kotiavaimilla. Luojan lykky, ettei ole useampaa autoa ajettavana kun kaksikin saa jo näin naisen hämilleen ja sekaisin.<br /><br />Ja koska Pikku-Piian vanhemmat (kai? Eihän?) eivät lue tätä blogia, niin tunnustettakoon ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun Piika sekoilee hieman vastaavalla tavalla. Hilpeässä nuoruudessaan Piika oli viettämässä rattoisaa iltaa kaupungin ravitsemusliikkeissä. Jossain vaiheessa iltaa käteinen loppui ja Piika päätti hakea automaatilta lisää kahisevaa käteistä. Kortti sisään ja ... hetkinen, tunnusluku...mikäs tämän tunnusluku olikaan. Tovin kuuluu raksutusta Piian korvien välistä, kunnes kirkastuu. Autuaana oivalluksestaan Piika näpyttelee tunnusluvun pankkiautomaattiin ja saa vastauksen "tunnusluku virheellinen". Piika naputtaa sinnikkäästi tunnusluvun uudelleen automaattiin, sormillaan selkeästi artikuloiden. Vaan ei, taas virheellinen tunnusluku. Yhtäkkiä Piika tajuaa, että on koittanut ovikoodilla nostaa rahaa... ei muuta kuin vielä kerran näpyttelemään tunnuslukua. Ja pim. Piika teki taikatempun ja kadotti korttinsa automaatin sisään. Ei saanut rahaa ovikoodilla. Eikä puhelimen pin-koodillakaan.<br /><br />Piika päätti tässä kohtaa luovuttaa ja lähteä kotiin. Koska rahaa ei automaatti sylkenyt ja vei paskiainen vielä kortinkin mennessään, taksi ei ollut vaihtoehto... etukenossa ja korot vinossa Piika lähti taivaltamaan kotiin. Onneksi nuori tuleva taksinkuljettaja asui tuolloin lähes ydinkeskustassa, eikä enää Haritun perämetsässä. Vaan kyllä voi olla Uudemaankadun mäki jyrkkä ja vaarallinen, kun pahaa aavistamattomassa tilassa oleva ihminen sitä lähtee kipuamaan ylös.<br /><br />Kotiovelle päästyään Piika huomaa (hmmm... hengästyneestä tilastaan huolimatta), ettei matkassa ole myöskään kotiavainta. Vaan hätäkös tässä, ovikoodilla sisään ja sen jälkeen naapuriin yöksi, päättelee Piika näppäränä.<br /><br />Ja kuten varmasti arvata saatatte, koodin näpyttely koitui Piikasen kohtaloksi. Taas. Ei auennut ovi pankkikortin tunnusluvulla (jonka Piika kyllä tässä kohden muisti), ei pin-koodilla. Ei silloisen työpaikan henkilönumerolla... jollain ilveellä Piika sai koodia raivoisasti näpyteltyään jonkun hälyttimen pärähtämään varsin voimalliseen soitantaan. Mitä tekee tässä kohtaa iloisesta illanvietosta palannut neito? Kaivaa puhelimen käsilaukustaan ja ihmettelee, kun se aina vaan soi ja soi ja soi... vaikka kuinka painaa vihreää tai punaista luuria.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-4075190702167605448?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-9732038591827877912009-06-14T05:14:00.000-07:002009-06-14T05:31:26.193-07:00Miten samat asiat voivat aina liikenteessä v*tuttaa pientä ihmistä niin, että ettei veri päässä kierrä? Eikö sitä koskaan totu tai opi, että kaikille asioille vaan ei voi mitään. Että antaa niiden olla ja koitetaan elää niiden kanssa. Vaan ei...on asioita, jotka saavat v*tutuskäyrän nousemaan punaiselle ja verenpainemittarin viisarin vinkumaan<br /><br />1. Suuntamerkin käyttö<br />Vaikka jonkin verran sitä kykenee ihmisten ajolinjoista päättelemään (tai sitten ei) mihin suuntaan edessä oleva auto on mahdollisesti kääntymässä, niin suuntamerkin käyttö olisi silti suotavaa. Ja jos on niin reipas ja ripeä, että jaksaa sitä vilkkuvipstaakia liikuttaa, niin jumalauta vilkutetaan sitten siihen suuntaan, mihin ollaan kääntymässä. Jos auto on ryhmittynyt kaistalle, josta saa ajaa suoraan ja kääntyä oikealle ja autossa vilkku tikuttaa iloisesti vasempaan...mihin helvettiin sitä pienen Piikasen pitäisi uskoa edessä olevan auton olevan menossa? TÄH?<br /><br />2. Ohittaminen<br /><br />Ajetaan tiellä, jossa on kaksi ajokaistaa samansuuntaisesti. Ohittamaan siis pystyy hienosti ilman, että pitää välittää vastaantulijoista. Kun tilaa on, miksi ohituksen jälkeen pitää tuupata se perkeleen auto aivan ohitetun auton eteen. Ja ilman vilkkua tietenkin. Vituttaa. Etenkin kun tie on märkä ja saa ajaa tovin edellä olevan auton nostattamassa vesisuihkussa. GRRRREAT!<br /><br />3. Nopeus<br /><br />Tämä vitutuksen aihe oikeastaan sisältää kaksi eri alavitutuskategoriaa. Toiseen Piikalikka törmää lähes päivittäin.<br /><br />Suomessa on käytäntö, että teille on merkitty suurimmat sallitut nopeudet. Ymmärrän, että aina ei voi syystä tai toisesta ajaa tätä suurinta sallittua nopeutta. Mutta miksi ne, jotka ajavat suurta alinopeutta, ajavat yleensä myös keskellä tietä eivätkä edes tiedä peilien olemassa olosta? Jos ajetaan selvästi muuta liikennettä hitaammalla vauhdilla, ajetaan sitten siellä oman kaistan reunassa ja jos jonoa alkaa kertyä taakse niin annetaan niille tietä ja jatketaan sitten rauhassa taas matkaa.<br /><br />Pikkupiika asuu landella, josta kaupunkiin päästäkseen on ajettava melko kapeaa ja mutkaista tietä jonnin matkaa. Tuolla tieosuudella on 80 km/h rajoitus, mikä tuntuu olevan monelle liikaa. Ajetaan kuuttakymppiä, aivan keskellä tietä ja täysin tietämättömänä siitä, että takana on joku joka haluaisi ohi... vaan ei voi lähteä, kun ei mahdu eikä voi olla lainkaan varma siitä, että ohitettava tajuaa antaa tilaa jos ohittamaan lähtee. Ja kun tuolla tiellä ei ole 15 km matkalla kuin kaksi "suoraa" joissa voi turvallisesti ohittaa. Ja jos tällaisen tunarin takana menee soittamaa torvea, niin ne ovat ajamassa ojaan, hiljentävät entisestään... oma lukunsa on sitten nuo jyväjemmarit, joilla on täysi oikeus ajaa peilittömällä traktorilla keskellä tietä, kuulosuojaimet päässä. Ihme, ettei ole vielä silmälappujakin.<br /><br />Toinen ryhmä on sitten isomilla väylillä ajavat köröttäjät. Nämä ajavat tuskaisen hiljaa silloin, kun ei ole mitään saumoja päästä ohi. Vaan kun aukeaa suora tien pätkä tai ohituskaista, niin silloin havahdutaan painamaan kaasua.<br /><br />Että haistakaa paska kaikki typerät kuljettajat! Listaisin enemmänkin näitä vitutuksen aiheita, mutta jo pelkkä kirjoittaminen saa taas verenpaineen nousemaan...<br /><br />terveisin Täydellinen Kuljettajatar<br /><br />ps. ystäväni 8 vuotiasta naperoa lainaten... "miksi ihmisellä muka on keskisormi, jos sitä ei saa näyttää?"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-973203859182787791?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-8282316239717776262009-05-03T11:32:00.000-07:002009-05-03T12:07:10.278-07:00Niin on taas vietetty työnorjien juhlaa ja tietysti töitä tehden. Aattoiltana Piikasta alkoi vaputtaa todella, kun Anjoviksesta sammuivat molemmat ajovalot. Pimeys alkoi ahdistaa niin Piikaa kuin vastaantulijoitakin, jotka vilkuttivat Piikalikalle valojaan kuin viimeistä päivää... joko huomauttaen, että Piikalikka ajaa parkeilla tai vain kuitatakseen, että "hei, mullapas onkin valot". Tästä seurauksena oli se, että Piika ajoi tallille vaihdattamaan valot. Ja vaihdattikin sitten huolella ja hartaasti... puolitoista tuntia parhaana ajoaikana valonheittimenä tallilla ei olisi oikein Piikasen pirtaan passannut, mutta minkäs teit.<br /><br />Perjantaina Piikasella oli edessä taas 13 tunnin vuoro.... tai piti olla. Illalla kymmenen aikoihin Piika kuittaisi itselleen tilauksen Kaarinaan ja noukki kyytiinsä sieltä nuoren naisen. Kaarinasta lähdettiin suuntaamaan kohti Turun keskustaa, kunnes vähän ennen kauppatorin kulmaa tuli suunnitelmiin muutos. Lopulta tuo Kaarinasta haettu kyyti päättyi Suolahdelle, Jyväskylän yläpuolelle. Kolmelta yöllä Piika käänsi pirssin nokan kohti Turkua ja totesi, että taitaa vuoro venähtää... vuoroa jäljellä kaksi tuntia ja matkaa kotiin 357 kilometriä.<br /><br />Aamulla seitsemältä Piika kurvasi vihdoin mersun kotipihaan, takana liki 900 kilometriä ajoa yhden vuoron aikana. Ennätysmäiset kilometrit, ennätysmäinen kassa ja ennätyksellisen puutuneet pakarat.... että sellainen vuoro se.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-828231623971777626?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-15802179452007038552009-04-23T13:49:00.000-07:002009-04-23T13:59:43.360-07:00tuhansista töistä ei ole tietoa, mutta valvottuja öitä on Pikku-Piialla edessä. Toukokuun listasta löytyy vain neljä päivävuoroa Piikalikan ajettavaksi. Piika kävi taas tiistaina kokeilemassa, miten mersulla ajetaan ja kyllähän sillä vaan ajella kelpaakin. Toukokuulle näyttää tulevan mersulla ajettavia vuoroja neljä, joista peräti kolme vuoroa on yövuoroja viikonloppuna. Outoa. Tähän asti Piikanen on ajanut mersulla ainoastaan päivävuoroja (no, kaksi yövuoroa vuoden aikana...niitä ei edes lasketa?).<br /><br />Pikku-Piika ei herkästi töissä pelkää, mutta viime yönä istui pelkääjän paikalle asiakas, joka sai Piikalikan muutamaan kertaankin varmistamaan hätänapin paikan. Rahattomat, pahoinvoivat, hullut ja humalaiset...niihin on jo vuoden aikana tottunut. Mutta asiakas, jolla on mielipuolen katse, sekavat jutut, hermostunut käytös ja pisteenä ii:n päällä ase taskussa... sellainen on pelottava. Ja Piikalikka kaikesta sydämestään toivoo, ettei moisia asiakkaita niin usein kyytiin osu, että niihin voisi tottua.<br /><br />Vaan taas poikkeus vahvisti säännön. Yksi höyrypää vastaan 22 mukavaa ja helppoa lähtöä. Ei huono suhde, Piikasen mielestä ainakaan =)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-1580217945200703855?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-54158094216802925142009-04-20T12:04:00.000-07:002009-04-20T12:16:53.669-07:00ja västäräkistä vähäsen?<br />Pikku-Piika nautiskeli vapaapäivästä lenkkeilemällä koiriensa ja kollegan seurassa Ruissalossa ja bongasi reissulla västäräkin. Bongauspisteet tuli myös valkoposkihanhesta, punarinnasta ja kirkhakkisesta. Ei niin, että Pikku-Piika mitään kottaraisten tiirailua harrastaisi... pisteet tuli puhtaasti siitä, että nuo tirpat tunnisti ilman lintukirjaa.<br /><br />Suurta riemua ja kevään pulpahtelua rintaan (ehkä jopa molempiin) tuottivat suurina ryppäinä kukkivat sinivuokot ja muutamat yksinäiset valkovuokot serkkujensa joukossa. Kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee, kun västäräkkikin hyppelehti keväthumalassaan siksakkia tiellä!<br /><br />Vuosi on tullut täyteen Piikalikan ensimmäisestä vuorosta taksin ratissa. Se todellakin pitää paikkansa, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä nopeammin vuodet vierivät. Outoa, miten vuosi on niin lyhyt aika, mutta palkkapäivästä palkkapäivään on silti niiiiiiiiin pitkä aika. Palkkapäivät ilmeisesti sijaitsevat jonkinlaisella aikavääristymällä...<br /><br />Viime aikaiset asiakkaat ovat olleet ilmeisesti melko hajuttomia ja mauttomia, koska Piika ei ole mitään kirjoitettavaa keksinyt. Tai sitten piikanen alkaa olla niin vanha, ettei enää vuoron jälkeen muista mitä vuorossa on tullut tehtyä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-5415809421680292514?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-80615744516459584812009-03-27T06:58:00.001-07:002009-03-27T07:19:02.413-07:00Se on kyllä niin, että joskus on ahkerimmankin pirssikuskin vedettävä henkeä ja vietettävä laadukasta vapaa-aikaa.<br />Niinpä Pikku-Piika houkutteli eilen kollegan lopettamaan vuoronsa hitusen ajoissa ja lähtemään seuraksi muutamalle. Ja muutamaan se jäikin, valomerkki kun ehti yllättää ennen kolmatta.<br />Jotta ilta ei olisi ihan niin lyhyeksi jäänyt, rattia vääntävät naiset lähtivät Piikalikan kollegan luokse kahville... VIRHE!<br /><br />Kahvikuppeja kaapista ottaessaan kollega kokeili sipulileikkurin terävyyttä sormeensa ja olihan se terävä, upposi kuin veitsi sulaan voihin ja sormi muuttui joulun punaiseksi. Hetken ihmeteltyään Piikalikka ja kollega totesivat, etteivät saa nauravaksi nakiksi muuttunutta sormea kotikonstein kuntoon ja lähtivät ajelemaan päivystykseen.<br /><br />Päivystyksen aula oli onneksi tyhjä, sitä hysteriaa ja naurua ei ehkä olisi muut kestäneet (tässä kohtaa on ehkä syytä tarkentaa, että nti Naurava Nakki oli vesiselvä - eikä Piikakaan ehtinyt kahtaa lonkeroa enempää ottamaan).<br /><br />Nauravan nakin hymy hyytyi, kun lääkäri (joka näytti siltä, että oli tullut pubista tai juuri herätetty...tai herätetty pubista) somasti ompeli sormeen seitsemän tikkiä. Ei paljoa sormea naurattanut, mököttävän näytti paremminkin...<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/SczfunVAXaI/AAAAAAAAAEg/7OiJOid24uk/s1600-h/salainenase.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 186px; height: 139px;" src="http://1.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/SczfunVAXaI/AAAAAAAAAEg/7OiJOid24uk/s400/salainenase.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5317871251941776802" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><span style="font-size:78%;"><br />Agentti ja salainen ase</span><br /><br /><br /><br /><br /><div style="text-align: center;"><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-8061574451645958481?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-56126612289003425012009-03-26T06:23:00.000-07:002009-03-26T06:33:59.263-07:00Kun jatkuvasti suhaa kaupunkia ympäri pirssillä, sitä tottuu ajamaan reittejä, joita ei siviiliautolla saa käyttää. Turun kauppatorin ympäristö on liki kokonaan aluetta, josta ei privaattibiilillä ole lupaa huristella läpi.<br /><br />Vaan milläs sitä sitten voi muistaa, niinä harvoina kertoina kun on siviiliautolla liikenteessä, ettei katolla olekaan sitä lähes "kaiken sallivaa" keltaista kupua? Pikku-Piika ei selvästikään moista tahdo muistaa...<br /><br />Muutama päivä sitten Piikalikka lähti omalla pienellä Jokotaillaan kaupunkiin ja suhautti hienosti Puutarhakatu kohti kaupunkia. Vilkku päälle ja käännös alas Aurakadulle. Ensimmäinen kielletty kortteli suhahti ohi, toisen korttelin kohdalla taakse ilmestyi poliisiauto, siniset valot vilkkuen. Piika kilttinä tyttönä ohjasi auton bussipysäkille, tarkoituksenaan päästää poliisiauto sujuvasti ohi. Hämmennys olikin suuri, kun poliisit ajoivat perässä bussipysäkille ja autosta tuli kaksi herraa haastattelemaan Piikaa.<br /><br />P: Tiesitkös, ettei tämä ole sallittu ajoreitti<br />PP: MITÄ? Siis... miten niin? On tästä ennenkin saanut ajaa?<br />P: niin kun tämä on tällainen joukkoliikenteelle tarkoitettu katu<br />PP: Niin? Onko tässä nyt jotain muutosta tapahtunut, kyllä tästä viikonloppuna sai ajaa...<br />P: On tässä jo vuosia ollut tällainen ratkaisu<br />PP: Niin, siis... ei hel****... mä olen omalla autolla... (tässä kohtaa Piika liki kirjaimellisesti takoo päätään rattiin, oivaltaessaan, mitä tuli tehdyksi)<br />P: anteeksi MITÄ?<br /><br />Pienen keskustelun jälkeen Piika pääsi jatkamaan matkaansa, kunhan vannoi ensin sedille, että on vastaisuudessa tarkempi ajoreittiensä suhteen silloin, kun ei ole kupua katolla autossa. Kilttejä poliiseja meillä Turussa :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-5612661228900342501?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-20123259191357564012009-03-19T11:38:00.000-07:002009-03-19T12:04:48.336-07:00Arkiset yövuorot ovat Pikku-Piialla olleet melko vähissä viime aikoina, mutta tuli yksi sellainen tällä viikolla ajettua. Ja voi poijjaat, millainen vuoro... ei kovin montaa asiakasta illan aikana autossa ollut ja niistä vähistäkin suurin osa oli täysiä mulkvisteja.<br /><br />Piikalikka ei ole vieläkään kyennyt sisäistämään sitä, että mikä saa ihmiset kuvittelemaan että taksi tarkoittaa ilmaista kotiinkuljetusta... että ei se mitään, vaikka satut olemaan persaukinen kokovartalo ky*pä, kyytiin vaan - ei maksa mitään?<br /><br />Ensimmäinen kiista rahoista tuli melko alkuvuorosta. Piika otti asiakkaan kyytiin lähiöpubista (kyllä Piikanen vielä joskus oppii, ettei niistä räkälöistä saa koskaan mitään hyvää irti) ja pitkän tenttaamisen jälkeen sai irti sen verran, että lähdetään keskustaan. Piiiitkän ja piinallisen ajelun jälkeen asiakas sai lopulta sanottua, mihin keskustassa tahtoo. Perille kun päästiin, niin asiakas ei tehnyt elettäkään maksaakseen... herra otti tosin asiakseen kertoa, että Piikanen on v*tun horo ja kovaääninen ja pahaluontoinen lumppu, kun ilkesi kyydistä maksuakin pyytää. Raivokkaan inttämisen ja kitapurjeiden tuulettelun seurauksena Pikku-Piian käteen lyötiin kaksi kympin seteliä... mikä oli kuutisen euroa vähemmän kuin mitä mittari näytti. Asiakas kieltäytyi maksamasta enempää ja käski Piikaa ajamaan poliisilaitokselle, ellei saatu raha riitä. Piika teki työtä käskettyä ja lähti ajamaan, jätti asiakkaan kilometrin päähän ja viskasi ulos autosta. Kävelköön loppumatkan, jos ei voi maksaa. Nih!<br /><br />Aamuyöstä, kun ravitsemusliikkeet alkoivat sulkea oviaan, Piika suunnisti jalkuritolpalle. Ei mennyt kauaa, kun autoon hoiperteli juuri ja juuri omin jaloin liikkuva keski-ikäinen mies. Jos mahdollista, puhetaito oli vielä surkeampi kuin kävelykyky. Onneksi Piika on suorittanut jo kännishlangin peruskurssin ja jatko-opinnotkin ovat hyvässä vauhdissa, joten osoite lopulta selvisi.<br /><br />Perillä alkoi jo yön aikana tutuksi tullut rahojen etsintä viidestäkymmenestäkuudesta eri taskusta. Kestää...kestäää... kestääää. Kestää niin kauan, että alkaa taas kerran Plikan verenpaine nousta. Käydään seuraava keskustelu<br /><br />A: shä... aja hei ...thonne *viittoilee kädellään*<br />PP: niin MINNE?<br />A: thonne...<br />PP: kerro MINNE tai ei ajeta mihinkään<br />A: no vittu joo<br />PP: veit kuule sanat suustani<br />A: ajash tohon mishtä shaa rahaa sheinästä<br /><br />Piika totesi, että 200 metrin matka automaatille ei tunnu tässä konkurssissa enää missään ja kurvasi matkaan.<br /><br />Automaatille kun päästiin, alkoi pankkikortin etsintä. Taas kaikista taskuista seitsemäänkymmeneenviiteen ja puoleen kertaan. Ja kestää. Kestää. No kyllä taas kestää.<br /><br />PP: onko sulla sitä korttia vai ei<br />A: no vittu joo<br />PP: Nyt sitten rahat tai kortti ( meinasi lipsahtaa rahat tai henki...)<br />A: aivan shama, aja kyttikshelle<br /><br />PLIM... kuului kun kireähköksi viritetty viulunkieli Piialta napsahti poikki. Ovet lukkoon ja menoksi. Asiakas olisi halunnut tässä vaiheessa takaisin kotiin, jolloin Piika ilmoitti, että nyt loppui asiakkaalta määräysvalta sen suhteen mihin ajetaan.<br /><br />Asiakas päätyi poliisien haltuun, uhkailtuaan Piikaa matkalla taksitarkastajalla, potkuilla ja vankilalla... taksimatka saattoi tulla herralle odotettua kalliimmaksi, sillä kun asioita siinä pihassa selvitettiin, päätti hän kusaista poliisitalon seinään ja vähän toisen poliisin kengällekin. Fiksu mies, ei voi muuta sanoa. Jotain iloa tuostakin asiakkaasta kuitenkin oli, molemmat nuoret miekkahihat olivat kovin komeita katsella. Olisi jäänyt moinen ilo silmälle puuttumaan, jos olisi rahaa löytynyt ;)<br /><br />Vaikka Pikku-Piika ei mitään autoista ymmärräkään (paitsi sen, ovatko ne kauniin värisiä vai eivät), voisi sanoa että tuona yönä oli vääntökäyrässä nousua ja ahtopaineet ainakin kuljettajalla kohdillaan. Ennen seuraavaa arkiyövuoroa...taidan hankkia verenpainelääkkeet.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-2012325919135756401?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-76439995864747963122009-03-15T12:22:00.000-07:002009-03-15T12:33:57.387-07:00<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_0">Pikku-Piika</span> on viime päivinä pohtinut, paljonko sitä pitäisi ihmisen nukkua, että pystyisi olemaan edes pari tuntia <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_1">haukuttolematta</span> niin, että <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_2">leukapieliä</span> repii. Vastausta siihen ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_3">ole</span> löytynyt.<br />Piikanen on viime aikoina <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_4">kiskonut</span> vähintään seitsemän tunnin "<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_5">yöunia</span>" ja siihen päälle <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_6">päiväunia</span> ja välillä nukkunut kellon ympäri. Ja silti väsyttää tauotta ja kohta on leuat sijoiltaan. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_7">Kevätväsymystäkö</span> lie kaiken tämän <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_8">räntäsateen</span> keskellä.<br /><br />Vaan jos on ollut <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_9">pirssikuski</span> väsynyt, on sitä olleet myös asiakkaat... ainakin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_10">juttujensa</span> perusteella. Miten ihmiset osaavatkin aina kysyä ne samat asiat kuin jokainen muukin asiakas. Etenkin yövuorossa.<br />- <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_11">ootko</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_12">kauankin</span> ajanut<br />- onko ollut ajoa<br />- hei, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_13">kattokaa</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_14">turvakamera</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_15">hehhee</span>! Nyt kaikki hymyilee, meitä kuvataan. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_16">Heheheeeeee</span>.<br />- <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_17">ootsä</span> naimisissa<br />- mitä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_18">sun</span> mies sanoo, kun <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_19">sä</span> teet <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_20">tämmöstä</span> työtä<br /><br /><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_21">Pikku-Piika</span> ymmärtää sen, että joidenkin mielestä on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_22">vaivaantunutta</span> olla hiljaa koko sen kahden kilometrin ajan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_23">kotiovelta</span> baariin, mutta silti... <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_24">ARGH</span>!<br /><br />Piikanen on edelleen visusti sitä mieltä, ettei kuljettajan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_25">yksityisasiat</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_26">kuulu</span> asiakkaille. Edes <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_27">Piikalikan</span> nimi ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_28">ole</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_29">känniselle</span> asiakkaalle tarpeellista tietoa. Vaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_30">mene</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_31">sano</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_32">tuo</span> asiakkaalle, joka on päissään kuin päivän vanha vasikka... sitä on vain tyly ja töykeä ja taas kerran, huono <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_33">asiakaspalvelija</span>.<br /><br />Joskus tuntuu, että tämä työ olisi tosi mukavaa, kunhan ei olisi asiakkaita :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-7643999586474796312?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-52986029349021904972009-03-10T07:58:00.001-07:002009-03-10T12:31:16.689-07:00sanoo Piika, joka eilen ajoi kaksi vuoroa peräkkäin.<br /><br />Aamuvuorossa Piika pääsi vihdoin nuuhkimaan uuden auton tuoksua poskionteloidensa täydeltä, kun pääsi mersun rattiin. Ihana oli, kovin ihana... nyt on Piika ihan in lööv <3<br />Jotta päivä ei olisi ollut silkkaa ruusuilla tanssimista, päivitetyt (tuo paljon puhuttu emv-päivitys) laitteet toivat hieman likaa Piian vaaleanpunaisiin laseihin. Vuoroa ilahdutti myös kovin lumisade, joka muutamaa pientä taukoa lukuun ottamatta jatkuikin sitten aamuun asti (missä ...tanassa se kevät on? HÄH?)<br /><br />Pieni Piikalikka pohti päivävuoron lopulla, että montako kertaa pitää erehtyä tiettyyn osoitteeseen ajamaan, ennen kuin oppii sanomaan EI. EI Ei ja vielä kerran EI? Ilmeisesti enemmän kuin kaksikymmentä kertaa... seuraavalla kerralla Piika muistaa (tai lupaa edes yrittää muistaa), että Valmetin Valtatien alkupää on EI!<br /><br />Pohtipa Piika sitäkin (juuri kyseisestä osoitteesta kaupunkin palatessaan), että miksi<br />a) kaljaa on pakko lähteä ostamaan taksilla<br />b) miksi kaupassa ei vinguta, että pitää saada kaljaostoksista alennuksella... taksissa kyllä vongutaan, että "ei mulla oo rahaa enempää, kai sää silti voit ajaa mut kotiin asti, mikset muka voi ... hei yks kilsa sinne tänne???".<br /><br />No en v*ttu voi. Piste. Että perkele pistää vihaksi tuollaiset vinkujat. Jos se tosiaan on yksi kilsa sinne tai tänne, niin sen voi kävelläkin. Ihan sitten sinne tai tänne, oman valinnan mukaan.<br />Ei ole Piikasen vika, että rahat on juotu. Ei ole Piian vika, että sataa lunta. Eikä ole sekään Piian vika, että tuli lähdettyä bissen hakuun varvastossuissa ja t-paidassa vaikka ulkona on talvi. Niin se vaan on, että asiakkaan tyhmästä päästä kärsii asiakkaan lisäksi myös pieni onneton Piikalikka.<br /><br />Yövuoro ei ajokeliltään ollut yhtään häävimpi kuin päivävuoro, päin vastoin. Anjovis pompsahteli muutamat komeat kolmoislutzit ja jokunen salchowkin nähtiin, kun Piika taivalsi läpi tuulen ja tuiskun asiakkaiden luokse. Osa asiakkaista oli taas mitä oli, eniten puistatuksia aiheuttavana hra Frutti di Mare...tuo etelän hetelmä pohjoisen naisille, joka ei mitenkään kyennyt ymmärtämään ettei Piika pitänyt häntä himottavana ja haluttavana. Ja että ainoat sävärit, jotka Piika hänestä sai, olivat lähinnä inhon puistatuksia. Iuuh, iuuuuuuh, IUUUUUUH. Muuta ei kykene Pikku-Piika herrasta sanomaan.<br /><br />Seuraavaan lumituiskupyrymyrskyvuoroon Piika haluaa kunnon ajopelin. Sellaisen, millä pääsee paikkaan kuin paikkaan, kelillä kuin kelillä.... sen jälkeen ei tarvitsisi pahoittaa asiakkaan mieltä, kun tämä joutuu kävelemään joitain metrejä autoon kun taksi ei päässyt peilijäistä jyrkkää pihatietä ylös. Huonoa asiakaspalvelua, tuumi asiakas Piiasta. Pölö ämmä, tuumi Piika asiakkaasta. Kovin osuvasti matkan aikana Hector joikasi radiossa "jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi... jos sä tahdot niin, what ever makes you happy". Siinäpä asennetta asiakaspalveluun.<br /><br />Onneksi jälleen kerran, 95% asiakkaita oli niitä, jotka olivat mukavia ja asiallisia. Siis niitä, joista ei oikeastaan ole koskaan mitään kirjoitettavaa. Kiitos niille asiakkaille :)<br /><br /><br /><i></i><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-5298602934902190497?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-55174458196715451392009-03-08T06:18:00.001-07:002009-03-08T06:39:53.353-07:00Aasiakasrintamalla on ollut viime päivinä hiljaista, joten ei ole juuri kirjoiteltavaa ollut ja muutenkin vähäinen vapaa-aika on Pikku-Piialla vierähtänyt lähinnä koomaa muistuttavassa olotilassa.<br /><br />Viime viikolla tuli vuosi siitä, kun Piika oli viimeisen päivän Elisalla töissä. Vuosi siis siitä, kun Pikku-Piian elämän liki paras päätös tuli täytäntöön. Ainoa asia, mikä Piikaa on harmittanut tässä vaihdoksessa on se, ettei sitä tullut tehtyä jo aiemmin. Ensi kuussa tulee vuosi täyteen ensimmäisestä ajovuorosta. Tuntuu oudolta, sillä aivan juuri äskenhän Piika vasta nämä hommat aloitti. Taitaa olla vinha perä siinä, että mitä enemmän ikää karttuu - sitä nopeammin vuodet vierivät.<br /><br />Viime yönä Piika otti keskustan tolpalta aamuyön tunteina kyytiinsä iäkkäämmän, erittäin hienosti pukeutuneen rouvan. Matka sujui rattoisasti, rupatellen niitä ja näitä. Muutamaa kilometriä ennen määränpäätä rouva otti hienon hattunsa pois päästään ja tyynen rauhallisesti, oksensi myssynsä täyteen...hillitysti ja hallitusti. Perillä rouva maksoi matkansa, toivotti mukavaa illan jatkoa ja matkalla autosta kotiovelleen, tiputti eleettömästi hienon hattunsa ja sen sisällön roskikseen. Hämmentävä oksennus, suorastaan.<br /><br />Pikku-Piika saa välillä suurta iloa keskuksen viesteistä. Usein viikonloppuisin viesteissä ilmoitellaan milloin missäkin kadulla hortoilevista jalankulkijoista. Jalankulkijat ovat kuitenkin ilmeisen vikkeliä liikkeissään tai sitten epätietoisia siitä, mihin ovat menossa... ainakin päätellen siitä, että ensin oli "Helsingintiellä Caripian kohdalla mies matkalla kaupungiin päin" ja noin kolmen sekunnin päästä samalla kohtaa viestin mukaan, oli mies matkalla kaupungista pois päin. Ja vaikka kirjoitusvirheille ei saisikaan tyrskiä (etenkään kun niitä suoltaa julmetusti itse), ei Piika voinut olla väsyneenä hirnumatta tuon viestin kirivihreille.<br /><br />Vaan ei voi humalaisilta vaatia, että nämä tietäisivät mihin ovat menossa, kun aina ei sitä tiedä vesiselvä pirssikuski Piikanenkaan. Viime viikolla Piika hyväksyi itselleen koulukyydin ja pärisi kollegalleen puhelimessa, kun mukulaa ei koulusta autoon kuulunut vaikka Piika oli jo hyvän tovin odotellut. Kunnes lukiessaan tilausta ääneen kollegalleen Piika tajusi, että on aivan väärän koulun pihassa... eihän sitä nyt ole suurta eroa Luolavuoren- ja Ilpoisten kouluilla. Eihän?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-5517445819671545139?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-24479237551158339542009-02-24T12:41:00.000-08:002009-02-24T13:14:22.831-08:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/SaRi5qo5O1I/AAAAAAAAAEY/V8Wtg2aRYuo/s1600-h/mersu.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 221px; height: 166px;" src="http://2.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/SaRi5qo5O1I/AAAAAAAAAEY/V8Wtg2aRYuo/s400/mersu.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5306475003787164498" border="0" /></a><br />Haikein mielin lähti Pikku-Piika aamulla ajamaan kohti tallia. Tallissa pientä piikalikkaa odotti hohtavan valkoinen ratsu, jonka ohjaksiin Piika tarttuisi tänään viimeisen kerran. Seuraavan kerran kun Piika astuu talliin, on pilttuussa uusi ja aivan vieras menopeli.<br /><br />Tämän ihanaisen menopelin ratissa Pikku-Piika ajoi ensimmäisen vuoronsa uunituoreena taksinkuljettajana. Ensimmäisen vuoron, jossa Piika unohti ajavansa automaattivaihteista autoa...sillä seurauksella, että kytkimen sijaan Piika täräytti liinat kiinni sellaisella rytinällä, että asiakkaat olivat singota takapenkiltä kojelaudalle ja matkalaukut takalaatikossa vaihtoivat järjestystä rivakalla tahdilla.<br /><br />Ensimmäisen vuoronsa, josta suurimman osan ajasta auto seisoi Koulukadun Nesteen (R.I.P.) pihassa yksinäään sillä välin, kun Piika vietti aikaansa puuteroiden nenäänsä. Suuri jännitys vaatii veronsa... vatsalta ainakin.<br /><br />Myöhemmin, kun vuorot sujuivat jo ilman vessassa istumista ja panikointia, Piika meni ja ruttasi uskollisen Merkkedeesin takapään hotellin oven edustalla. Säälittävän näköinen oli pieni mersuparka takaikkunaa vailla ja takalaatikko puolella lyhentyneenä.<br /><br />Ilmeisesti Pikku-Piika on jotain oppinut taksityön saloista kymmenen kuukauden aikana, sillä viimeinen vuoro Mersulla sujui huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Piika kävi vessassa vain kerran (tämä varmasti kiinnostaa kaikkia...), ei eksynyt kertaakaan, ei tehnyt asiakkaiden (mielen)terveyttä uhkaavia jarrutuksia tai kevätjuhlaliikkeitä, ajoi hyvä kassan ja lopetti päivän työvuoron tyytyväisenä siihen, että vuosi sitten otti ja lähti edellisestä työpaikasta menemään. Parempaa päätöstä ei olisi Piika voinut tehdä.<br /><br />Kun vuoro oli päättynyt, tilitykset tehty ja auto oli omalla paikallaan tallissa, Piika istui hetken autossa aivan hiljaa. Hiljaisuuden jälkeen Piika taputti hellästi auton rattia ja kuiskasi "kiitos, anteeksi ja ei muistella pahalla" ja vannoi, ettei kerro kenellekään ikinä moista tapahtuneen.<br /><br />Että kiitos ja anteeksi vaan, mersuseni!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-2447923755115833954?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-43397113983018213162009-02-06T03:35:00.001-08:002009-02-06T04:01:23.822-08:00Kyllä oli Pikku-Piika taas kovin hämmentynyt viime yönä pariin otteeseen. Vielä hämmentyneempi kuin ne muutamat ihmiset, jotka hämmästyivät siitä, että taksimatkasta pitäisi jotain maksaakin.<br /><br /><br />Alkuyöstä Piika sai tilauksen lähiöräkälään, jota on pyrkinyt välttelemään parhaansa mukaan. Koska ilta oli todella hiljainen, Piika koki aivohärön ja hyväksyi tilauksen. Pubista autoon kömpi juuri sellainen alkoholisoitunut ja haiseva hampuusi, kuin oli odotettavissakin. Nenän kautta hengittämistä vältellen Piika ajoi asiakkaan ilmoitettuun osoitteeseen ja asiakas ilmoitti hakevansa vaimoltaan rahaa. Tässä kohtaa kuului jo korvien välistä varoituskellojen tuttu kilkatus, mutta sinisilmäisyys voitti ja Piika päästi asiakkaan hakemaan rahaa. Rahaa, jota ei sitten koskaan tuotukaan maksuksi kuljetuksesta. Olisihan se pitänyt arvata.... tyhmästä päästä kärsii koko kassa, ei vaan voi mitään.<br /><br />Myöhemmin yöllä Piika nappasi torin tolpalta autoonsa humalaisen nuoren naisen, joka ei ensin meinannut kyetä sanomaan osoitettaan... "tiedäkshä ton...ton... verkahovin... shiinä on ympärillä shemmosia juttua...". Matka ei lopulta ollut pitkä, mutta sitäkin piinaavampi asiakkaan juttujen vuoksi. Perillä asiakas ilmoitti tyytyväisenä, että "kiitosh, ei mulla mitään rahaa ole kyllä"... nyt ei enää kuulunut kuljettajan korvien välistä varoituskellojen kalkatusta vaan napsahdus. Kun Piika lopulta sai asiakkaan ymmärtämään, että matka on maksettava tai kuskilla napsahtaa verisuoni päästä eikä se vastaa teoistaan, onnistui neito kaivamaan rintaliiveistään ryppyisen vitosen. Ja lompakosta löytyi lopulta sen verran kolikoita, että kyydistä ei jäänyt maksamatta kuin 10 senttiä. Kun rahat oli laskettu ja kuljettaja hieman ärtyneeseen ja kireään äänensävyyn pyysi asiakasta poistumaan autosta, tämä alkoi vaatia vaihtorahaa... *NAPS* - niin katkesi seuraava kireä viulunkieli Pikkuisen Piikasen päässä ja lopulta asiakas toivotettiin voimasanojen kera ulos autosta ja käytiin vielä hieman auttamassakin, kun motoriikka oli hieman verran hukassa.<br /><br />On se kuulkaas ihmiset niin, että ei se taksi ole mikään ilmainen kulkupeli. Ei kuljettaja siellä pelkästään hyvästä sydämestään teitä haisevia, hikkaavia, kähmiviä, sammuvia ja typeriä puhuvia paskiaisia siellä kuljettele. Jos ei ole rahaa, niin sitten kävellään kotiin tai hankkiudutaan vaikka putkaan. Mutta ei taksiin. Taksi ei ole mikään jokamiehen oikeus, jonka palveluita on persaukisenakin pakko saada. Ihan vaan tiedoksenne, kun tuntuu olevan useammallakin toisenlainen käsitys asiasta.<br /><br />Ja ps. ne tila/invataksit siellä tolpalla ovat takseja siinä missä pienet Anjovikset, Merkkedeesit ja Skeidatkin. Kyllä, ne kuljettavat myös yhden ihmisen kerrallaan tai kaksi. Ja ei, ne ei maksa yhtään enempää kuin pikkutaksikaan. Eikä tästä tarvitse tolpalla inttää, tämä on aivan VARMA TIETO. Eli kun pyydetään menemään tolpalla ensimmäiseen taksiin, niin menkää pölypäät. Älkääkä jääkö jankkaamaan asiasta.<br /><br />ja pps. sille ison auton kuljettajalle kannattaa lohkaista vitsiä aiheesta yksi matkustaja ja iso auto...ne tykkäävät siitä ;) (NOT)<br /><br />ja ppps. sille ensimmäiselle hampuusille tiedoksi, että kyllä... se oli Pikku-Piika, joka jätti terveiset autosi tuulilasin jäiseen pintaan. Kaikella rakkaudella.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-4339711398301821316?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-17692534281373013452009-02-01T11:55:00.000-08:002009-02-01T12:17:25.593-08:00niinkin pitkään olen nyt ajanut taksia päätyökseni. Muutaman irtokeikan heitin ennen vapunpäivää, josta lasken tämän "uran" alkaneeksi. Kaikenlaista on tullut nähtyä ja kuultua ja koettua. Jokusen kerran on tullut eksyttyä, useamman kerran löydettyä perille (mikä tietysti on suotavaa tässä työssä).<br /><br />Viime viikolla jouduin ensimmäisen kerran soittamaan sinitakkiset ystävämme auttamaan asiakasta ongelmissaan (tai kuskia). Oli kovin ilahduttavaa saada paikalle kolme avuliasta ja komeaa miekkahihaa. Kiitos kavereille avusta (pojille, meinasin sanoa... mutta ei taida olla korrektia pojitella. Edes poliiseja). Tilanne selvisi ja asiakas sai maksuttoman kyydin sinivalkoisella tilataksilla Eerikinkadun hotelliin. Toivottavasti hetkeen ei tarvitse uudestaan ottaa puheyhteyttä hälytyskeskukseen :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-1769253428137301345?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-44684844803209451112009-01-24T06:32:00.001-08:002009-01-24T06:39:39.836-08:00Vapaa lauantai-ilta. Outoa. <br /><br />Pikku-Piialla piti olla tänään koiranpesupäivä (kyllä, se vie liki koko päivän). Sunnuntaina on Turussa koiranäyttely, jonne oli tarkoitus suunnistaa nuoremman koiran kanssa. Järjetön väsymys ja yllättävät (joskin tavallaan myös odotetut) suru-uutiset saivat kuitenkin suunnitelmat muuttumaan ja edessä on pitkästä aikaa sunnuntaiaamu, jolloin voi nukkua pitkään ja viettää ns. normaalia viikonloppuaamua (siis muiden ihmisten mielestä normaalia...).<br /><br />Pikku-Piialla oli paljonkin sanottavaa ja kirjoitettavaa, mutta kaikki asiat haihtuivat päästä. Tyydyn siis toivottamaan kaikille mukavaa viikonloppua!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-4468484480320945111?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-915314997301477732009-01-13T13:08:00.000-08:002009-01-13T13:27:18.701-08:00Pikku-Piika teki tänään syrjähypyn ja petti pienen Anjoviksen. Vapaapäiväksi piti keksiä tekemistä ja mikä sen mukavampaa, kuin lähteä keikkaamaan "vieraaseen talliin".<br /><br />Sydän jännityksestä väpättäen Pikku-Piika marssi aamulla talliin, löysi auton avaimet sovitusta paikasta ja istahti autoon (joka tuoksuikin ihanasti uudelta autolta). Tähän asti siis kaikki hyvin vaan sitten alkoivat ongelmat...<br /><br />Ensimmäinen ongelma oli kaukosäädin/avain... tai siis kaukosäädin, jossa selvästi oli avain sisällä, mutta joka ei suostunut tulemaan ulos. Pitkällisen ähräämisen ja rumien sanojen suoltamisen jälkeen Pikku-Piika sai erotettua kaukosäätimen ja avaimen toisistaan ja on valmis starttaamaan auton...<br /><br />... huomatakseen, että joku ***** mäntti oli varastanut autosta virtalukon! Vaikka miten etsi ja kopeloi, kopeloi ja etsi, virtalukkoa ei löytynyt. Piika pohti jo pienessä mielessään, miltä mahtaa isännän ilme näyttää puhelimen toisessa päässä, kun Piika soittaa ja kysyy mihin auton virtalukko on mahtanut joutua.<br /><br />Jostain kuitenkin osui pieni ja vaivainen auringonsäde Piian risukasaan ja silmiin osui nappi, jossa luki "START STOP ENGINE". Näppärä ja kielitaitoinen Pikku-Piika päätteli nopeasti, että tämä namiska varmasti liittyy jollain tavalla edes auton käynnistymiseen. Lisää tutkailua ja kopelointia ja Piika havaitsi, että ko. napin vieressä on kolo...juuri ja täsmälleen tuon kaukosäätimen mentävä kolo. Eipä muuta kuin varovasti sovittamaan kaukosäädintä koloon ja mitä tapahtuikaan??? Autoon päsähti virrat päälle ja eikun varovasti painamaan tuota mystistä nappia... Pikku-Piian käsi ojentui kohti nappia ja sormi täristen painoi napin pohjaan. WRUMMM sanoin Volvo ja käynnistyi.<br /><br />Hämmentäväksi ovat menneet nämä nykyautot, sanoo Pikku-Piika (ja on nyt aivan rakastunut tuohon valkoiseen Volvoon)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-91531499730147773?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-43278131969985712882009-01-08T21:48:00.000-08:002009-01-08T21:59:29.081-08:00Tammikuu alkoi sairastellen. Ensin nousi kuume, sitten tuli flunssa ja lopulta vielä silmätulehdus molempiin silmiin... oli viime yönä kovin punasilmäinen pirssikuski Anjoviksen rattia vääntämässä. Jopa niin punasilmäinen, että eräs asiakas äityi tiedustelemaan Pikku-Piialta huolestuneeseen sävyyn, onko kuljettaja varmastikin ajokuntoinen.<br /><br />Kovin hiljaisia ovat olleet nämä alkuvuoden arkiyöt, mikä ei suuresti Piikaa miellytä. Toisaalta, kaikessa on puolensa... muutaman kotona vietetyn sairaspäivän ja hiljaisten öiden ansioista Pikku-Piika on jo villasukittanut itsensä, muutaman kaverin ja muutaman kaverin lapsen.<br /><br />Pikku-Piika, nykyiseltä titteliltään myös sukkatehtaan johtajatar, on onnistunut työntämään unirytminsä jemma -nimiseen paikkaan. Tai sitten Pikku-Piika on vain täysin ja antaumuksella sopeutunut yöeläinten rytmiin... uni ei iske silmään ennen kuin vasta aamulla ja ennen iltapäivää on turha kuvitellakaan pääsevänsä vällyjen alta ylös. Maanantaina on edessä pitkästä piiiiitkästä aikaa ensimmäinen päivävuoro. Siihen mennessä olisi hyvä ehkä opetella nukkumaan myös öisin... ehkä ja kenties.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-4327813196998571288?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-87347658583790844912009-01-04T17:09:00.000-08:002009-01-04T17:26:58.161-08:00Miksi joillakin miespuolisilla asiakkailla on vimmattu tarve kosketella naispuolista kuljettajaa taksissa? Voisiko joku tällainen tahmanäppi valaista minua, koska asia oikeasti kiinnostaa!<br /><br />Otin varhain sunnuntaiaamuna kyytiin humaltuneen herran, joka ensin vaikutti kuitenkin olevan kohtuudella ottanut ja jota erehdyin kuvittelemaan ihan fiksuksi tapaukseksi. Luulo ei ollut taaskaan tiedon väärti.<br /><br />Matkan aikana asiakas nojautui hiljalleen etupenkillä kohti Pikku-Piikaa ja Piika puolestaan kohti ovea, päästäkseen mahdollisimman kauas tunkeilijasta. Yllättäen asiakkaan käsi kohosi kohti kuljettajan poskea, silittelytarkoituksessa... tässä kohdin kuljettaja ärähti aika kipakasti asiakkaalle, jonka jälkeen käytiin seuraava keskustelu<br /><br />PP: Ne kädet pysyy sitten loppumatkan siellä omalla puolella<br />A: Niin mutta kun mä haluaisin kosketella sua...<br />PP: Ei onnistu<br />A: Mutta miks?<br />PP: Koska mä en halua, että sä kosket mua ja se ei kuulu palvelun hintaan<br />A: Jos mä maksan kakskymppiä ylimäärästä<br />PP: No sillä rahalla ei kosketa edes hihaa...<br />A: mutta kun mä niin haluaisin kosketella<br />PP: no koskettele itseäsi, älä minua<br />A: sä et kyllä sovi yhtään asiakaspalvelijaksi, tommonen ylimielinen ämmä! Mä jään tässä vittu pois, tommosen kyydissä en oo hetkeäkään enää...<br /><br />Oikeastiko te arvon miehet kuvittelette, että istumalla taksiin ja maksamalla matkasta, te saatte tunkeutua lupaa kysymättä kuljettajan henkilökohtaiselle reviirille? Kosketella mielenne mukaan? <br /><br />Saanko minä mennä puristelemaan katsastusmiestä haaroista, kun tämä katsastaa autoa? Eikö se muka kuulu jumaliste palveluun? Ai ei... no vaihtakoon alaa sitten prkl, jos ei asiakaspalveluhenkisyys moiseen riitä!<br /><br />Kosketelkaa siis toisianne, mutta älkää pirssissä. Ja jos siellä on ihan pakko kosketella, kosketelkaa itseänne!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-8734765858379084491?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-46891214043442871202009-01-02T08:30:00.000-08:002009-01-02T08:43:13.276-08:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/SV5Dj0JWs6I/AAAAAAAAADg/aDdPOJ4E8GM/s1600-h/uusivuosisiili.gif"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 400px; height: 109px;" src="http://2.bp.blogspot.com/__w6qZvCGks0/SV5Dj0JWs6I/AAAAAAAAADg/aDdPOJ4E8GM/s400/uusivuosisiili.gif" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5286737295151903650" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Pikku-Piika toivottaa kaikille onnellista, suloista, jännittävää ja kaikin puolin ihanaa vuotta 2009!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-4689121404344287120?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-11215734872097813642008-12-28T15:09:00.000-08:002008-12-28T15:29:22.686-08:00Mikä näyttää raadolta, haisee raadolta ja juo päivän aikana 4 litraa jaffaa?<br /><br />Pikku-Piikahan se, julmetussa kankkusessa.<br />Kun harvoin käy ulkona ja harvoin tekee tuttavuutta alkoholillisten juomien kanssa, on aika altis mokomalle hauskanpidon jälkitaudille. Mutta mikä juoden tulee se laulaen menee? Toivossa on ainakin hyvä elää... Hämmästyttävää on se, miten paljon sitä kykeneekään juomaan tällaisen päivän aikana, kun on koko illan ja yön jo juonut. Kovin hölskyvä on olo (ja ehkä hivenen hutera).<br /><br />Joulu oli ja meni. Aatonaattona Pikku-Piika oli yön töissä ja sen jälkeen kaksi päivää joulun vietossa. Tapsan tahdit tanssittiin työn merkeissä ja sen jälkeen oli aika taas vaihtaa vapaalle. Seuraava työvuoro on vasta uudenvuodenaattona... silloin toivottavasti töitä ja kiirettä piisaa koko pitkän vuoron ratoksi.<br /><br />Joulu on turmiollista aikaa tällaiselle herkkuperseelle, joka rakastaa ruokaa ja syömistä. Kahden hengen talouteen hankittu 12 kilon kinkku on tuhottu lähes kokonaan (ja ilman koirien apua!) ja jos oikein hyvin käy, jouluähky ehtii kaikota jo pääsiäiseksi. Jälleen kerran, toivossa on hyvä elää.<br /><br />Ja vastaus erääseen yöllä esitettyyn kysymykseen... en kaikkia, vain ja ainoastaan niitä, jotka ovat kiinnostavia, kiehtovia ja ihania *pus*<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-1121573487209781364?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-16611642437863651272008-12-14T12:19:00.000-08:002008-12-14T13:09:24.210-08:00Kun aamuyöstä humalasta heijaavien asiakkaiden horjuva jono tolpalla venyy pitkäksi, monen mieleen juolahtaa ajatus "otanpa taksin lennosta". Ajatus on hyvä, toteutus usein per*eestä...<br /><br />Sinä arvoisa Pölypää, joka jokusen promillen tuubassa kuvittelet, että heilumalla 20 metriä tolppajonosta käsi pystyssä, saavasi auton. Olet väärässä. Jos lähdet tolpalta, mene sitten sen verran pitkälle, ettei tolppa ole näkyvissä ja yritä sitten uudelleen.<br /><br />Sinä arvoisa pölypää, joka kunnon kännissäsi kuvittelet, että taksi pysähtyy varmemmin, kun hyppäät sen alle. Olet oikeassa. Ja väärässä. Nopeat koukkaavat ohitsesi, jotkut pysähtyvät... osuttuaan ensin sinuun. Nyt pääset kyytiin, mutta et taksin.<br /><br />Sinä arvoisa Pölypää, joka luulet taksinkuljettajan olevan sokea. Emme me ole sokeita, emme vain halua nähdä sinua. Heiluttamalla muka-hauskasti ja vimmatusti yläraajojasi (joskus jopa alaraajoja) olet kyllä helpommin huomattavissa oleva asiakas kuin rauhallisesti kättään heilauttava. Et kuitenkaan yhtään sen houkuttelevampi.<br /><br />Sinä arvoisa Pölypää, kuvitteletko, että meillä on autoissa kristallipallot. Jos teitä on pakkautunut yhden korttelin matkalle 38,21 ihmistä, mistä luulette meidän tietävän, kuka teistä on huojunut siinä pisimpää ilman taksitolpan tukea? Jos haluat saada auton "numerojärjestyksessä", pysy tolpalla.<br /><br />Sinä arvoisa Pölypää. Jos olet kykeneväinen tunnistamaan auton taksiksi, olet varmasti myös kykeneväinen näkemään, palaako taksikuvussa valo vai ei. Valo tarkoittaa vapaata, pimeä kupu taas sitä, että turha vaivautua!<br /><br />Sinä arvoisa Pölypää, joka konttaat tai oksennat Salmelan putiikin eväitä Puutorin varressa ja samalla heilutat kättäsi taksille... luuletko aivan oikeasti olevasi ensimmäisenä kyytiä saamassa. Nouse pystyyn ja siivoa ne purjot rinnuksiltasi, niin harkitaan sitten uudelleen.<br /><br />Ja sitten, kun sinä Pölypää, olet saanut taksin... kyllä, Pölypääni, taksissa on lain mukaan pidettävä matkustajien turvavyöt kiinni. Niin etupenkillä kuin takapenkilläkin. Ellei sinulla ole esittää lääkärintodistusta siitä, että olet vapautettu ko. kapistuksen käytöstä, laita se vyö kiinni. Jos olet niin käsi, ettet osaa, kuljettaja taatusti auttaa. Etenkin kuljettajan takana istuessasi, se v*tun vyö kiinni ja välittömästi. Luuletko, että mahdollisen kolarin sattuessa kuljettaja haluaa sinut ja hyllyvän, oluella kasvatetun vatsasi romahtavan selkäänsä. Ei, kukaan ei halua kuolla sinun jyräämänäsi.<br /><br />Autossa ei tarvitse huutaa, jalkoja ei nosteta kojelaudalle ja niihin poppivehkeisiin EI KOSKETA! Jos ei musiikki tai volyymi miellytä, pyydä siihen muutosta. Kumman luulet tehoavan paremmin, kauniin pyynnön vai karjaisun "Hyi vittu mitä musaa" tai "ämmä hei, paa vokkee".<br /><br />Ja ei, taksinkuljettaja ei ole orjasi eikä palvelijasi. Palvelun hintaan kuuluu ainoastaan kuljetus (normaalit matkatavarat, rollot, pyörätuolit toki ovat asia erikseen). Taksinkuljetta ei ole huora eikä myöskään terapeutti. Kuuntelemme toki, mitä asiakkaalla on sydämellään, mutta emme ole ammattiauttajia. Emme ole myöskään kuormakameleita, emme tiedä joka ravintolan tai kebab-käristämön jonotilannetta ja hintoja. Eikä meidän tarvitsekaan.<br /><br />Ja vielä. Olen nainen. Saatan olla jopa sinua nuorempi. Tämä ei silti oikeuta sinua halveksivaan sävyyn tytöttelemään. Ei huorittelemaan eikä ämmittelemään. Kestän kyllä kaksimielisiä juttuja, mutta jos ryhdyt v*ttuilemaan, varaudu siihen, että vastaan tuleen. Pidä kätesi omalla puolellasi, äläkä utele perhetilannettani, viikon seksisaldoa tai kahviseuraa. Ei kuulu sinulle eikä heru sinulle. Piste.<br /><br />Jos et kykene<br />- käyttäytymään asiallisesti<br />- olemaan riehumatta<br />- olemaan oksentamatta ja muuten sotkematta autoa<br />- olemaan käpälöimättä kuskia<br />- maksamaan matkaasi suosiolla<br />ÄLÄ OTA TAKSIA!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-1661164243786365127?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-58768241906327302222008-12-05T03:57:00.001-08:002008-12-05T04:19:10.415-08:00En ole missään vaiheessa lämmennyt pikkupirssillä tehtäviin pyörätuolikuljetuksiin ja muutama viikko sitten meinasi roihahtaa hihat oikein kunnolla. Jos asiakas ei pääse tuolillaan ulos ovesta pihalle eikä jalat kanna niin, että autoon siirtyminen sujuisi ilman että kuljettajan pitää _nostaa_ asiakasta autoon, niin pikkutaksi ei ole silloin oikea kulkuneuvo. Asiakas loukkaantui verisesti, kun en suostunut lopulta häntä nostamaan kainaloista autoon... en ole mikään pieni ja hento nainen, mutta sen verran koko eroa on kuitenkin yli 100 kiloiseen mieheen, että jäi nosto tekemättä. Asiakkaan mukaan olin epäkohtelias ja palveluhaluton... totta. Onhan se huonoa palvelua, ettei halua työssään loukata itseään niin, että on invataksin asiakas lopun ikäänsä :P<br />Itse pyörätuolin nostaminenkaan takapaksiin ei ole mukavaa. Paljoa tuolit eivät paina, mutta ovat ärsyttävän mallisia ja jostain syystä onnistun aina sotkemaan vaatteeni nostaessani tuoleja autoon. Ärsyttävää.<br /><br />Viime tiistaina olin taas huono asiakaspalvelija. Sain tilauksen Koulukadun nesteelle, jossa seisoi asiakas kahden mäyräkoiran kanssa. Siis sellaisia juotavia mäyräkoiria... ihmettelin kun asiakas humalanhuuruisesti viittoi ja teki kummallisia kevätjuhlaliikkeitä auton vieressä. Nooh, asiakashan halusi vain, että nostan mäyräkoirat autoon. Tein työtä käskettyä, lastasin juotavat takalattialle ja lähdettiin liikkeelle. Perillä avuliaan ja ystävällisen kuljettajan olisi pitänyt kuljettaa juotavat hissittömän talon neljänteen kerrokseen ryyppyporukan nautittavaksi. Kieltäydyin ystävällisesti kunniasta lähteä iltahämärällä hiipimään rappukäytävään, josta joka toinen kerrosvalo oli palanut ja jossa kokemukseni mukaan suurin osa asukkaista on jotain muuta, kuin kunnon kansalaisia. Taas olin epäkohtelias ja palveluhaluton. Hyi minua!<br /><br />Suurin osa asiakkaista on näin pikkujouluaikaan ollut äärettömän mukavia, hyvän tuulisia ja sellaisia, joista ei ole mitään kirjoitettavaa. Keskiviikkona eräs asiakas autettiin autosta miekkahihojen kera ulos ja sain vahingossa asiakkaan kyynerpäästä poskeeni. Ja toinen asiakas oli sitä mieltä, että taksimatkan hintaan kuuluu myös oikeus kokeilla, onko kuljettajalla luomu- vai silikonirinnat... herra huomasi kyllä nopeasti, että ko. oikeus ei sisältynyt kuljetuspalveluun.<br /><br />Lopuksi on vielä mainittava keskiviikkoillallta aivan ihana "asiakaskohtaaminen". Kyyti oli lyhyt, mutta suukkojen ja rakkauden täyteinen. Pitkäkarvainen, 13 viikkoinen sakemannityttö Ronja, sulatti kuljettajan sydämen aivan täysin... paljon kuolaisia suukkoja, rapsutusta ja haleja matkan päätteeksi. Tällaisia asiakkaita useammin, kiitos!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-5876824190632730222?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-71303384571262466552008-11-18T02:36:00.001-08:002008-11-18T02:47:27.341-08:00Viikonloppu oli ja meni. Toinen viikonlopun öistä oli dataongelmien värittämä. Yhden aikoihin yöllä alkoi jokainen ruudulle tullut tilaus peruuntua. Pian alkoi tulla ilmoituksia, että tilaus on peruttu vaikka ei ollut tilausta tullutkaan...eipä mennyt aikaakaan, kun auton puhelin piippasi viestin merkiksi ja näytöstä sai lukea odotetun ilmoituksen "siirrymme käyttämään varavälitysjärjestelmää..."<br /><br />Tuo varavälitysjärjestelmä on aika mielenkiintoinen kapistus, jos näin voi sanoa. Datayhtiö on tehnyt sopimukset palveluntarjoajan kanssa ja kun palvelu kaatuu, otetaan käyttöön varavälitysjärjestelmä ja maksetaan vielä vähän ekstraa siitä. Kannattaisi melkein palveluntarjoajan kaataa tarkoituksellisesti järjestelmät vähän väliä ja rahastaa sitten autoilijoita varajärjestelmän kautta. Ihmetyttää, miksi tuo sopimus on tuollaisilla ehdoilla edes hyväksytty...<br /><br />Toinen varavälitysjärjestelmään liittyvä ihmetyksen aihe on ihmisten käyttäytyminen linjoilla. Ei liene kenenkään edun mukaista, että linjalle soittavat purkavat ahdistustaan siellä mäkisemällä, miten perseestä systeemi on ja miten "vitun keskuksen ämmät" eivät taas osaa hoitaa hommiaan. Ei kuitenkaan taida olla "keskuksen ämmien" syytä, että järjestelmä kaatuu. Ja jotenkin voisin kuvitella, että tilanne keskuksessa on vielä kaoottisempi kuin kentällä... saavat huutia raukat siellä niin asiakkailta kuin kuljettajiltakin. Aikuisten tulisi osata käyttäytyä edes jossain määrin, huolimatta siitä paljonko vit*ttaa. Tai sitten pistetään laitteet kiinni ja ajetaan auto talliin... ei siinä vitutuksessa voi olla edes enää turvallista kulkea muun liikenteen joukossa ;)<br /><br />Sunnuntai meni nukkuessa viikonlopun väsymystä pois. Illalla lähdin istumaan hetkeksi iltaa kaupungille kolleegan ja tämän ystävän kanssa. Tämä alanvaihto on tuonut mukanaan uskomattoman paljon positiivisia asioita. Harva uskoo, mutta tämä työ on kivaa. Asiakkaat vaihtuu, ajoreitit vaihtuu ja jokaiseen päivään mahtuu mukavia asiakaskohtaamisia ja hyvällä tuurilla on päiviä, jolloin ei osu kohdalle yhtään niitä ikäviä asiakkaita. Positiivisinta on varmasti kuitenkin työkaverit. Pienessä ajassa olen löytänyt monia ihania ihmisiä rattia kääntelemästä ja sunnuntai-ilta vaihtui maanantain puolelle erään tällaisen ihmisen seurassa. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että työkavereiden kanssa voi viihtyä vapaa-ajallakin ja vieläpä näin hyvin (poikkeuksia toki oli edellisessäkin työpaikassa :D).<br /><br />Nyt on mentävä ja käytettävä nämä vapaapäivät (torstaina vasta töihin...) hyödyksi ja mentävä siivoamaan. Yök.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-7130338457126246655?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-43683653583105521272008-11-15T04:00:00.000-08:002008-11-15T04:02:44.125-08:00Laskuri näyttää tuhatta lukijaa ja minulla ei ole tietoa, ketkä täällä käyvät blogia lukemassa. Vai onko lukijoita vain yksi, joka ahkerasti painelee F5-namiskaa sivulla roikkuessaan :D<br /><br />Eli tunnustakaa te, ketkä olette tänne eksyneet, tunne kommenttilootaan :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-4368365358310552127?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-41331963424041509192008-11-09T06:32:00.000-08:002008-11-09T06:42:23.748-08:00Tämä marraskuu näyttää olevan lyhyiden viikonloppuöiden aikaa. Vain kaksi täyspitkää perjantaivuoroa (siis 12 tuntisia), muuten kaikki vuorot alkavat vasta 22-00 välillä. Toisaalta aivan mielettömän kivaa, vaikka se tietysti hieman sitten näkyy kassassa. Mutta ehtiipä kahden yövuoron välillä nukkumaan riittävästi, toisin kuin tänä viikonloppuna. Viime yönä oli muutaman kerran lähellä, ettei kuljettajan silmät painuneet kiinni, kun ajelin yksin maakunnasta takaisin kaupunkiin.<br /><br />Tässä työssä on taas muistunut mieleen vanha sanonta "viini on viisasten juoma". Varmasti pätee kaikkiin muihinkin juomiin, joissa prosentteja on. Osa käyttäytyy humalassakin erittäin asiallisesti ja osa sitten taas kaikkea muuta kuiin asiallisesti. Ja jos ilta on mennyt päin persettä, niin taksinkuljettajan vikahan se on tietysti. Eräällä nuorella miehellä oli ilmeisesti ollut ei niin menestyksekäs ravintolailta takana. Tolpalla seistessään päätti yhtäkkiä potkaista roskakoria ja kun alkoholi oli saanut motoriikan ja tasapainon takkuilemaan, niin potkun jälkeen kyseinen herra kaatui selälleen suoraan auton eteen. Siinä oli melkoisen lähellä jo yliajo ja tästä tietysti selällään auton edessä retkottava henkilö sai seuraavan raivoamisen aiheen... kun "saatanan taksihuora" yritti ajaa hänen ylitseen. Kammettuaan itsensä pystyyn kaveri otti jo vauhtia potkaistakseen autoa, mutta muut pirssin kyytiin haluavat olivat nopeampia. Kaveri oli nopeasti napattu kiinni ja istutettu katukivetykselle... ilmeisesti muut jonottajat oivalsivat, että voi tulla sillä tolpalla pitkä odotus, jos lähtee huhu kiertämään että ko. tolpalla odottelee moinen autonpotkija. Kiitos vain niille jonottajille :)<br /><br />Monta viikonloppua on mennyt niin, että on tullut ajettua lyhyttä kyytiä. Keskustasta lähiöön, takaisin keskustaan ja seuraavaan lähiöön jne. Tänä viikonloppuna tuli taas kierrettyä melkein kaikki Turun ympäristökunnat, äärettömän mukavaa vaihtelua.<br /><br />Huomenna pitäisi mennä asennuttamaan kyynelkanavaan putki, jos alkaisi silmän "viemäröinti" taas toimia. Ja jos lääkäri on suostuvainen, niin siitä suoraan töihin. Tiistaina vapaapäivä ja keskiviikkona taas päivävuoroon. Alkaa jo olla joulunodotusfiilikset korkealla, jouluna kun on tiedossa useamman päivän vapaat :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-4133196342404150919?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-90247515125656799092008-10-25T08:56:00.000-07:002008-10-25T09:03:31.641-07:00Lepuutin hetken hermojani sairaslomalla (en tosin siitä syystä ollut saikulla, mutta samalla tuli hoidettua tuokin puoli). Heti töihin palattuani olikin edessä raju palautus todellisuuteen... jostain syystä tuntuu, että hulluimmat ihmiset ovat liikenteessä arkiöisin. Viikonlopun asiakkaat ovat niitä tavallisia känniääliöitä, jotka kuvittelevat olevansa hauskoja härskeine juttuineen ja jotka luulevat tekevänsä lähtemättömän vaikutuksen kuskiin uniikeilla "ootko isäntä vai renki" - kysymyksillään.<br /><br />Maanantai-iltana valuin töihin ja ehdin muutaman melkoisen normaalin kyydityksen tekemään, kun ensimmäinen varttihullu osui kohdalle. Asiakas tuli autoon oudosti tuijottaen ja ensimmäiset sanat olivat "TÄÄLLÄ HAISEE PIMPPI!" . Koska tämä kuljettaja osaa huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan, jäi hieman arveluttamaan, mistä moinen tuoksaus asiakkaan nenäonteloihin leijui. Myöhemmin yöllä otin vanhemman miehen kyytiini torilta ja koko lyhyen matkan torilta slummilähiöön tuo hippikaudelle jäänyt herra tuijotti minua kylmästi ja hoki "juu fakin bits". Oli niin turvallinen ja mukava matka....<br /><br />Olen yrittänyt kerätä datan kautta tulevia viestejä talteen, mutta onnistunut kuitenkin hukkaamaan ne lähes kaikki. Milloin on kyselty talutusapua kadun yli pyrkivälle mummolle, milloin lopetusapua autoon osuneelle supikoiralle. Usein tulee viestejä kadonneista lapsista ja dementikoista, mikä onkin mielestäni fiksua. Takseja on huomattavasti enemmän kuin poliiseja kaupungissa ja taksit suhaavat 24/7 kaupunkia läpikotaisin. Eniten sydäntä kouraisee (näin eläintarhan omistajana) viestit karanneista ja kadonneista koirista, kissoista ja hevosista...<br /><br />Joskus datan viestit ovat pienistä huolimattomuusvirheistä johtuen huvittavia. Vai mitä sanotte tästä<br /><br />"Amorella saapuu satamaan. Matkustajia mukana!" Että oikein matkustajia laivalla...eivät sentään tyhjänä tuota Turku-Tukholma väliä seilaa :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-9024751512565679909?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-89213131909620079012008-10-07T05:46:00.000-07:002008-10-07T05:51:22.002-07:00Kävin tänään suorittamassa pikaisesti Raision Kihlakunnan kuljettakurssin tentin. Kurssille en osallistunut, en myöskään jaksanut vaivautua (ikävä myöntää) edes avamaan karttakirjaa tai selamaan vanhan kurssin teoriamatskuja. Onneksi sentään tuolla Raisiossa on tullut asuttua suurin osa elämästä ja naapurikunnat on jotenkin tuttuja, joten kaupungintuntemusosio ei käynyt ylivoimaiseksi.<br /><br />Kysymysten perusteella Raision kurssilla painotetaan aika paljonkin sitä muuta tietoa kuin kaupunkituntemusta, kun taas Turun kurssilla tuntui jossain määrin se olevan painopisteenä.<br /><br />Joka tapauksessa tuo koe meni läpi ja jahka tästä suorituu lääkäristä hakemaan todistuksen, voi poliisilaitokselle viedä nuo paperit ja jäädä odottelemaan sitä ammattiajolupaa näihin ympäryskuntiinkin.<br /><br />ps. en suosittele ketään kokeilemaan tuota sormen jättämistä oven väliin... sormi on edelleen sikamaisen kipeä ja kynsi alkaa ratkeilla irti toisesta reunastaan. Jaiks.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-8921313190962007901?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-31839554922259912282008-10-03T14:31:00.000-07:002008-10-03T14:42:20.650-07:00Olin juuri jättänyt asiakkaan Kupittaan Kitumarketille, kun iski tilaus keskustaan. Kuittasin kyydin itselleni, siitä huolimatta, että olin varma ettei asiakasta enää siinä vaiheessa hotellin ovella näy, kun sinne asti pääsen.<br /><br />Kun sitten pääsin ruuhkan keskeltä hotelille, oli hämmennys enemmän kuin suuri asiakkaan könytessä autoon. Ei ole ennen autossani moista julkkista ollut. Uskaltaisin väittää, että takapenkillä istui Suomen tunnetuin julkkis...julkkis, joka tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ja vauvasta vaariin. Julkkiksella oli pitkä, valkoinen parta. Lapikkaat jaloissaan tuo punalakkinen vanha mies kömpi takapenkille istumaan. Sain siis kunnian kuljettaa itse Joulupukkia ja yhtä hänen tontuistaan. Kyydin loputtua sain vielä aidon Joulupukin nimmarin :) Pukki pyysi blogin kautta välittämään terveiset kaikille taksareille, että ajelkaahan kiltisti ja liikennesääntöjä noudattaen!<br /><br />Seuraava asiakaskohtaaminen ei sujunutkaan yhtä rattoisasti. Asiakas oli oikein mukava, mutta rolloa takalaatikkoon pakatessani onnistuin jättämään peukalon takalaatikon kannen väliin... ja vielä jotenkin niin käsittämättömästi, etten meinannut ylettyä millään avaamaan takapaksin ovea. Nyt on sitten sormi turvonnut perunan kokoiseksi ja kynsi on glamourisen (terkkuja Tuksulle :D) violetin sininen... jännityksellä jään odottamaan, irtoaako kynsi ja jos niin koska.<br /><br />Tämän päivän vuoron piti olla lyhyt, vain kuusi tuntia. Kahta minuuttia ennen vuoron loppua ilmestyi näytölle tilaus ja reippaana tyttönä hyväksyin tilauksen sen kummempia miettimättä. Olin melko lähellä asiakasta jo, kun tajusin katsoa tilauksesta nekin tiedot, jotka eivät ensimmäisellä "sivulla" näy ja mitä löytyikään sieltä...tieto, että matkan määränpäänä on Kustavi. En kehdannut tuossa kohtaa enää perua tilausta vaan nappasin asiakkaan kyytiin ja huristelin Kustaviin. Asiakas oli ruotsinkielinen ja oli pyytänyt ruotsinkielentaitoista kuljettajaa. Ilmeisesti olen tyhmyyksissäni kuljettajakurssin lopulla johonkin kaavakkeeseen rastittanut, että osaan ruotsia...juupa juu. Det var ju trevligt resa ja jotain sinne päin :D Lopulta pääsin kotiin puoli yhdeksältä illalla... vain kolme tuntia suunniteltua myöhemmin.<br /><br />Nyt alkoi neljän päivän vapaa... saa nähdä, miten nämä vapaat viikonloput alkavat sujua kun alkujärkytyksestä toivutaan. Sovin nimittäin pomon kanssa, että tästä eteenpäin pidän yhden viikonloppuvapaan kuukaudessa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-3183955492225991228?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-7685777125796081742008-09-28T06:56:00.000-07:002008-09-28T07:01:40.069-07:00Muutaman vapaan viikonlopun jälkeen olin pitkästä aikaa koko viikonlopun töissä. Mukava viikonloppu olikin. Lauantaina ravintoloiden sulkemisajan jälkeen sain kyytiini neljän hengen, melkoisen humalaisen seurueen.<br /><br />Lähdettiin ajamaan kaupungin ulkopuolelle, tiedossa oli kuulemma "mahtavat jatkot". Perillä takapenkkiläiset poistuivat kovien ovien paukuttelujen kera, sillä välin kun etupenkkiläinen kaivoi kuvettaan ja maksoi lystistä. Koska kyytiläisillä ei ollut autoon tullessaan laukkuja tms. mukanaan, en viitsinyt edes takapenkille kurkkia mahdollisten unohdusten varalta. Joten ei muuta kun matkaa jatkamaan, jos vaikka vielä saisi jonkun onnetoman tolpalta kyytiin.<br /><br />Noin kolme kilometriä myöhemmin olin saada pa*kahalvauksen, kun äkkiä selän takaa kuului humalainen kysymys "mishä mun yshtävät on?" Kuljettajan takana istunut matkustaja oli ilmeisesti sammunut ja lysähtänyt penkille niin, etten peilistä nähnyt koko tyyppiä. Ja kaverit olivat niin vauhdissa, etteivät olleet hekään huomanneet yhden puuttumista joukosta. Ei muuta kun auto ympäri ja unohtunut kyytiläinen takaisin pelipaikalle...<br /><br />Nyt voidaan siis listata niiden autoon unohtuneiden löytötavaroiden joukkoon myös humalainen matkustaja :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-768577712579608174?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-23570359524275829582008-09-14T03:55:00.000-07:002008-09-14T04:02:40.033-07:00Nimittäin vapaa viikonloppu... olihan tuo edellinenkin vapaa, mutta se meni lähes täysin petinpohjalla maatessa ja sairastaessa. Nyt on flunssasta toivuttu muuten, mutta ilkeähkö yskä vielä piinaa satunnaisesti.<br /><br />Olimme miehen kanssa eilen Naantalin Kylpylässä syömässä viidennen hääpäivän kunniaksi. Kallista lystiä oli, mutta täytyy todeta, etten ole saanut missään niin hyvää ruokaa ja niin loistavaa palvelua kuin tuolla. Kun oltiin saatu itsemme ahdettua niin täyteen ruokaa, että ähky vaivasi molempia, saimme loistavan idean...suhautetaan taksilla Raisioon Huvilintuun tanssimaan. Varjokuva oli loistava bändi, mutta kesälava oli niin jäätävän kylmä, että muutaman tanssin ja oluen jälkeen oli pakko lähteä kotiin lämmittämään saunaa. Oli metka istua taksissa matkustajana, kun välillä aina istuu samassa autossa kuljettajan paikalla. Vaan hyvä oli penkki siinä hanttarinpuolellakin, ei mitään valittamista. Huvilinnun pihalla tosin tuli eräs mies vinkumaan, että veimme hänen taksinsa. Vaikka sekä me että kuljettaja koitettiin vakuuttaa, että tämä taksi on taatusti meidän eikä ko. herran niin valitus jatkui. Lopulta kuljettaja totesi, että eiköhän hän tunne tyttärensä ja tämän miehen, jota on tullut hakemaan :D Tämä riitti vakuuttamaan autoon pyrkivän siitä, että häntä oli vielä toinen taksi tulossa hakemaan.<br /><br />Nyt pitää lähteä hakemaan omaa autoa Naantalin Kylpylän parkkipaikalta. Tarkoitus oli alunperin tulla takaisinkin omalla autolla, mutta annettiin periksi houkutuksille ja syötiin "sivistyneesti" viinien ja ruokaryyppyjen ja aperitiivien (niin ja jälkiruokaliköörien) kera. Kerrankin :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-2357035952427582958?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-91014759425846352382008-09-05T14:52:00.000-07:002008-09-05T15:01:11.163-07:00Miehelle iski viime viikonloppuna flunssa ja ehdin jo tuuletella, että vältyinpäs moiselta vitsaukselta... tuli riemuittua liian aikaisin. Keskiviikon vapaapäivän aikana nenä alkoi huolestuttavasti tukkeutua ja olo mennä muutenkin onnettomaksi. Sinnikkäästi kuitenkin lähdin torstaiaamuna töihin, tosin ensimmäinen tauko tuli pidettyä jo tunnin työnteon jälkeen. Oli pakko hakea Nesteeltä kuppi kaakaota ja mooooonta pakettia nessuja.<br /><br /><br />Seuraavaksi oli pakko painua työasukauppaan ja hakea sieltä fleecetakki, kun vilutti niin vietävästi. Ja meinasin saada kohtauksen tuolla liikkeessä. Tavallinen tummansininen fleecetakki (no onhan siinä windstopper-vuori) liiton logolla... liki sata euroa. Jessus, mitä ryöstöä!<br /><br />Päivä meni vähän niin ja näin. Muutaman tilauksen dissasin suosiolla, kun olisi pitänyt pyörätuolia nostella takapaksiin ja kunto alkoi olla sellainen, että hyvä kun itsensä jaksoi autoon kammeta. Kun sain auton tallille, soitin itselleni ajan terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä tulikin sitten huutia lääkäriltä ja ehdoton käsky levätä seuraavat päivät.<br /><br />Ilmoitin sitten isännälle, että tämä rouva on valitettavasti sairaana eikä tule pe-la välistä yötä ajamaan. Huomasin, ettei pomo tästä kovin ilahtunut, mikä on ymmärrettävää. Vaan kun kuume hapuili jo 39 alkavia lukuja, totesin, että oikeasti on parempi maata peiton alla kuin lähteä rykimään töihin.<br /><br />Torstailta on pakko kertoa yksi juttu. Hain vanhemman pariskunnan kyytiin ja rolloa takapaksiin laitettaessa pappa huomasi auton ikkunan takana mainoksen "Suomen parhaat perät". Siitäpä sitten pappa kysymään, että kuljettankos perään mainoksessa viitataan. Vastasin, että valiettavasti ei, erotiikkamessuja mainostamme takaikkunassa. Mamma takapenkillä hihitteli ja kysyi papalta, että "pitäisikös meidän ottaa rollaattorit ja mennä katsomaan mitä moisilla messuilla on tarjolla". Tähän pappa sanavalmiisti totesi, että ehei, vaan muori menee sinne esiintymään. Jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan takapenkin vastausta ja sieltähän se rävähti "no juu, mennäänkin näyttämään että tämmöseksi sitä sitten tulee, kun tarpeeksi _harrastaa_" ja hillitöntä naurua päälle :D<br /><br />On kyllä ilo tavata tässä työssä vanhuksia, joilla krempoista ja säryistä huolimatta on huumorintaju ja elämänilo säilynyt. Voi vain toivoa, että itse olisi aikanaan mieleltään noin nuori :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-9101475942584635238?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-71594679918135796402008-09-01T13:11:00.000-07:002008-09-01T13:18:33.392-07:00Lauantaina osui kohdalle ensimmäinen kyyti, jonka aikana harkitsin hälyn painamista. Kyydissä oli isä, äiti ja kaksi lasta. Herraa kismitti heti ensi hetkestä se, etten ottanut ylikuormaa. Humalaisesta puheesta ei oikein saanut selvää ja talon numero jäi hieman hämäräksi, katu kuitenkin selvisi, joten lähdin ajamaan sinne päin. Kyseinen katu on keskeltä poikki eli sinne ajetaan kahta eri kautta, riippuen siitä, mihin taloon ollaan menossa. Kysyin sitten hieman ennen määränpäätä talon numeroa, niin siitäkös herra hermostui. En olisi saanut kysyä numeroa tai se olisi pitänyt kysyä jo lähtiessä, olin huono asiakaspalvelija kun en tiennyt mihin olin menossa. Minun syytäni oli se, että äiti ei laittanut lapsia turvavöihin takapenkillä. Minun syytäni oli se, että herralla ja rouvalla ei ollut turvavöitä. Pääsin lopulta perheestä (tai oikeastaan äijästä) eroon ja sen jälkeen oli pakko painua kahville rauhoittumaan vaikka oli yön vilkkain ajoaika alkamassa.<br /><br />Tuo yksi ikävä asiakaskohtaaminen sai vitutuskäyrän koholleen koko yöksi ja vielä tänäänkin otti päähän tämä tapaus, kun lähdin töihin. Lisäksi aamu oli todella hiljainen ja näin jo valveunia onnetoman pienestä kassasta, kunnes... sain tilauksen sairaalaan, josta kävin hakemassa paketin auton kyytiin ja painelin helsinkiin kaikessa rauhassa, omassa yksinäisyydessäni. Veripalvelu oli jälkikäteen todettuna todella yksinkertaisessa paikassa vaan enkö onnistunut eksymään vähän ennen määränpäätä. Kiitokset sille mustaa farkkua ajaneelle Helsinkiläiskuskille, joka neuvoi ystävällisesti (ja niin, että jopa minä ymmärsin) minut perille :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-7159467991813579640?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-29478379352890454632008-08-30T08:54:00.000-07:002008-08-30T08:59:43.992-07:00Sain syyskuun työvuorolistan käteeni ja oho... kaksi vapaata perjantaita ja kaksi vapaata lauantaita. Tai toisena perjantaina päivävuoro, mutta sehän on sama kuin vapaa perjantai kun saa olla illan kotona miehen kanssa.<br /><br />Viime yö oli mukava, ei yhtään sellaista asiakasta, joka olisi saanut verenpaineen nouseemaan. Kaikki ihmiset tuntuivat olevan kummallisen mukavalla päällä...jopa kuljettaja.<br /><br />Viime viikolla oli varsin mieleenpainuva asiakas kyydissa. Nuorella miehellä oli ikää noin viisi vuotta ja koko matka (n. 50 km) ihmeteltiin, minkä merkkisiä autoja tuli vastaan. Yhdessä vaiheessa poika intoutui hihkumaan takapenkillä "tää totoja on tosi hyvä auto, kato me ohitettiin melsu" ja mieltä lämmitti kovin pojan lähteissä lausumat sanat "sä olet tosi hyvä kuski, palempi kun meiän isi" :D<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-2947837935289045463?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-53442462068057839712008-08-26T09:06:00.000-07:002008-08-26T09:15:14.267-07:00oli yllättävän vaikeaa viikon kotona oleilun jälkeen lähteä taas ajoon. Ilta ja alkuyö olivat painajaismaisen hiljaisia... tunti/kyyti oli melkein koko työvuoron tahti. Piristystä vuoroon toi se, että törmäsin sataman tolpalla kurssikaveriin (siis samalla taksikurssilla oltiin keväällä) ja oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia. Myöhemmin illalla treffattiin toistamiseen lentokentällä ja Köpiksen konetta odotellessa oli aikaa juoruilla lähes tunti. On oikeastaan tosi mukavaa vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia muiden yhtä vähän aikaa alalla olleiden kanssa... vanhemmat kollegat ovat suureksi osaksi oikein mukavia, mutta niitä vähemmänkin mukavia on osunut kohdalle.<br /><br />Lauantai-iltana heitin asiakkaan "maakuntaan" ja takaisin tullessa pukkasi ennakkotilaus (tennari siis :P) ruutuun toiseen naapurikuntaan. Vaikka ei meidän aluetta varsinaisesti olekaan, päätin lähteä hakemaan kyytiä... tunsin paikan ja oli kyse ennakosta ja lisäksi vielä tilauksen mukaan asiakas oli menossa samaan suuntaan kuin minä eli ei tarvitsisi tyhjänä ajella kaupunkiin asti. Perillä huomasin, että paikalla oli kaksi ko. kunnan taksia, pikkuauto ja tilataksi. Kuskit keskenään jotain supattelivat siinä ja pikkutaksin kuski lähti pois tyhjänä. Laskeskelin pihalla pyöriviä ihmisiä ja tulin tulokseen, että mahtuvat juuri kahteen autoon. Toiseeen kahdeksan ja toiseen neljä. Vaan kun luulo ei ole tiedon väärti. Tilataksikuski pakkasi transportteriin mojovan ylikuorman, kaikki 12 ihmistä. Huikkasi vielä lähteissään v-mäisesti virnuillen, että "ehkä sullekin riittää seuraavasta tilauksesta asiakas"... oikeasti, mikä järki tuollaisessa toiminnassa on? Ahneusko laittaa rikkomaan lakia ja ottamaan enemmän kyytiin ihmisiä, kuin on edes turvallista?<br /><br />Joitain kilometrejä myöhemmin tuo samainen tilataksi oli pysäytettynä tienvarteen, miekkahihojen auton eteen... mistä ihmeestä poliisit mahtoivat tietää, että tuo tilataksi oli ylikuormattu... Kovin mystistä...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-5344246206805783971?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-48271598488464500532008-08-19T14:06:00.000-07:002008-08-19T14:14:16.590-07:00Täysin työelämään liittymätön bloggaus, mutta olen niin innoissani asiasta, että pakko päästä "tuulettamaan". Meille saapui tänään Tyyne. Tyyne on viralliselta nimeltään Yvaine Zlaty Topaz ja kotoisin Slovakiasta. Niin Tyyne siis on albiinon värinen frettineito. Kaksi tuntia uudessa kodissa ja uuden omistajan käsissä oli noin 20 verestävää reikää...terävät hampaat likalla :)<br /><br />Jotain töihin liittyvääkin sentään. Kävin tänään silmäpolilla ja totesin, että olen käyttänyt taksia ja julkisia terveyspalveluita viimeisen kolmen päivän aikana enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Tulin polilta takaisin landelle ns. omalla pirssillä tai tuon oman asemapaikan autolla siis. Oli niin kotoisaa istua autossa, jossa oli tutut laitteet ja tutut toimintatavat. Tuli taas todetuksi, miten pienet piirit nämä oikeastaan ovat... minut kotiin heittänyt isäntä olikin isäni entinen "työkaveri". Ovat joitain vuosia sitten ajaneet samalle isännälle.<br /><br />Näin yksisilmäisenä ja puolisokeana ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Vaan eiköhän tuo näkö palaudu, sain tänään polilta sen verran tuhdin paketin erilaisia silmätippoja mukaani...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-4827159848846450053?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-4760115178684915002008-08-18T08:34:00.000-07:002008-08-18T08:43:53.710-07:00piti kokeilla pitkästä aikaa moistakin hommaa. Pari viikkoa vuotanut silmä otti ja ärtyi kunnolla sunnuntaina ja oli pakko lähteä sitä vilkuttamaan lääkärille. Kun en puolisokeana viitsinyt lähteä omalla autolla, päätin rehvakkaasti matkustaa taksilla. Hukkareissu siinä mielessä, että TK:n päivystävä kandi ei osannut muuta sanoa, kuin että "on se silmä". Mutta tulipahan koettua tuo taksireissu välillä toiseltakin kantilta. Ja täytyy todeta, että nämä maaseututaksit toimii kyllä aivan toisella tavalla kuin tuolla "suuressa maailmassa". Täällä ei tunneta ennakkotilausmaksua ja vaikka pirssi ehti seistä tuossa pihassa tovin ennen kuin pääsin ovesta ulos ja autoon, ei puhettakaan, että mittari olisi raksuttanut. Se napattiin päälle vasta, kun kaarrettiin pihasta pois. Kuljettajan kanssa sovittiin, että soitan kun pääsen lääkäristä ja hän heittää minut kotiin tai silmäpolille sen jälkeen. Kuljettajan ehdotuksesta en edes maksanut tuosta keikasta mitään vaan pyysin sen "taksilapun" hoitajalta ja maksoin kotimatkan jälkeen molempien suuntien omavastuut. Ei tarvinnut lähteä kelasta hakemaan takaisin rahoja. <br />Odottipa kuski minua jo terveyskeskuksen aulassa, kun tulin lääkäristä (oli heittänyt asiakkaan johonkin tk:n lähelle ja päätti tulla katsomaan, jos pian pääsisin).<br /><br />En ole käyttänyt pitkään aikaan enää lompakkoa, jossa olisi kolikoille tilaa vaan kaikki kolikot kulkee raharengissä. Kuljettajan ilme oli hupaisa, kun kaivoin käsilaukusta raharengin esiin ja aloin siitä latkuttamaan kolikoita maksuksi :D<br /><br />Nyt on sitten sairaslomaa perjantaihin asti ja perjantai onkin autolla vapaata eli seuraavan kerran lauantaina töihin. Vaikka järki sanoo, että puoli sokeana (tulehdus on tehnyt mukavan samean kalvon silmään...) ei lähdetä auton rattiin eikä etenkään ajamaan ammattiajoa, on silti aivan äärettömän lusmuluuserifiilis. Tiedän, että isännällä on kova homma tehdä viikon kaikki vuorot yksinään ja mieli tekisi ilmoittaa, että kyllä mä sittenkin tulen... mutta viisainta lie pysyä kotona ja odottaa, että näkökyky palaa. Koskakohan sitä oppii sairastamaan hyvällä omallatunnolla?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-476011517868491500?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-39175413172175127422008-08-16T09:26:00.000-07:002008-08-16T09:29:29.525-07:00unohtui aikaisemmasta postauksesta, että eilen osui kaverinsa kanssa kyytiin tuo samainen heppu, joka edellisenä viikonloppuna raivoistui silmittömästi, kun kielsin ottamasta oluttölkkiä mukaan autoon.<br /><br />Tunnistin kaverin heti ja kysyinkin häneltä heti, kun autoon istui, oliko paremmalla päällä kuin viime viikonloppuna. Poikarukka meni aivan hämilleen ja kyseli, oliko hän pahastikin sanonut (tyttöystävä/vaimo oli krapulapäivän ratoksi kertonut illan kulusta ja antanut melkoisen ripityksen kuulemma)... pyyteli kovin anteeksi käytöstään ja lopulta reissu oli oikein mukava. Kaveri oli otettu, kun muistin vielä viikon takaa, minkä oven eteen piti ajaa :D<br /><br />Vielä ennen autosta poistumista sain kädenpuristuksen ja kertaalleen vielä pahoittelut. Ja hyvät tipit ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-3917541317217512742?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-89218296440266982492008-08-16T07:14:00.000-07:002008-08-16T07:22:21.984-07:00Viime yönä oli lyhyt vuoro, puolesta yöstä aamu kuuteen. Jotain ihmeellistä oli varmasti ilmassa, kuuden tunnin aikana jokainen asiakas oli hyvällä tuulella. Kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa taksien saatavuudesta, reittivalinnoista tai mistään. Valitettavaa siis. Juttu kyllä luisti muuten oikein mukavasti etu- ja takapenkin välillä.<br /><br />Saa nähdä, miten tuleva yö...vesisade ei yleensä paranna ihmisten mielialaa. Onneksi on taas tiedossa lyhyt pätkä, hyvällä tuurilla olen aamulla jo puoli seitsemältä nukkumassa :)<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/pub/2008/08/16/8143010478542020012web_0.jpg"><img style="cursor: pointer; width: 286px; height: 215px;" src="http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/pub/2008/08/16/8143010478542020012web_0.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><br />Tässä kuva eräältä kesäaamulta (laatu huono, kännykkän kamera ei ole niitä parhaimpia). Aamut ovat tässä työssä parasta aikaa, ei välttämättä rahallisesti, mutta muuten. On ihanaa katsella kun maailma alkaa hiljalleen heräämään uuteen päivään. Muita ihmisiä ei juuri liiku, voi hetken kuvitella olevansa yksin maailmassa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-8921829644026698249?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-6512023582267674932008-08-15T03:54:00.000-07:002008-08-15T04:17:04.103-07:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/pub/2008/08/15/8143010478541982529web_0.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px;" src="http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/pub/2008/08/15/8143010478541982529web_0.jpg" alt="" border="0" /></a><br />vai olisiko sittenkin vilkettä... päätä jomotti jo ennen vuoron alkua ja muutaman tunnin jälkeen pieni jomotus yltyi kunnon jyskeeksi. Ei muuta kuin tunniksi kotiin, särkylääkettä naamariin ja hetkeksi silmät kiinni. Vaan eipä auttanut, mutta lähdin silti takaisin baanalle.<br /><br />Oli melko sanoinkuvaamaton ilme asiakkaiden kasvoilla, kun kuski kesken matkan kaarsi pientareelle, säntäsi autosta ulos ja laatoitti auton takana. Takaisin autoon ja matka jatkui.<br /><br />Yhteen asti jaksoin ajaa ja mieli olisi tehnyt jatkaa loppuun asti, sen verran mukavalta yö kyytien puolesta vaikutti, mutta kun matkalla Maskusta Turkuun oli pakko pysähtyä puhumaan norjaa viidesti ja silmissä alkui vilistää sahalaitoja ja salamankuvia... oli todettava, että tämä vuoro oli tässä ja ajettava auto talliin.<br /><br />Kävin lentokentällä kääntymässä ja ihmetytti suunnattomasti muiden kuskien asenne ennakkotilaukseen. Tarjolla oli kentältä ennakkotilaus Naantalin kylpylään, piti vain mennä taxipointtiin huhuilemaan japanilaisia kuljetettavia. Olin kymmenentenä jonossa eli 9 autoa edelläni oli hylännyt tuon kyytitarjouksen... mikä ei oikein mene minun järkeeni. Tuossa vaiheessa iltaa oli vielä kohtuullisen hiljaista, joten kyllä kiitos minulle kelpasi 20 kilsan keikka ennakkotilauslisällä. Matkustajiakin oli sen verran, että kakkostaksalla kiskaistiin matka ja kassaan kertyi siitä yli 40 euroa. Kiitos edellä oleville, jotka kieltäydyitte :)<br /><br />ps. eilen illalla oli kaupungin yllä komea sateenkaari... en jaksanut kuitenkaan lähteä etsimään sitä aarretta sateenkaaren päästä ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-651202358226767493?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-1305109013183586182008-08-14T02:37:00.000-07:002008-08-14T02:54:51.410-07:00Onpa sekaisin oleva olo näin vasta heränneenä. Kesti tovin hahmottaa, mikä päivä on menossa ja sen jälkeen olikin kiireellä tarkistettava, onko tänään töitä. Onhan niitä... ei osunut yllättävä vapaapäivä kohdille.<br /><br />Viime yö oli varsin hiljainen, suurin osa asikkaistakin hiljaisia. Istuin tolpalla torin laidalla ja seurasin kolmen humalaisen hampuusin kulkua. Kolme kertaa yksi kaveruksista kompastui jalkoihinsa niin, että paiskautui torikahvilan seinää päin. Anelin hiljaa mielessäni, etteivät nämä kolme kaipaisi taksin palveluita. Mutta pitäähän se arvata. Jos jotain ei ehdottomasti kyytiinsä halua, niin yhtä ehdottomasti tämä toinen osapuoli haluaa kyytiin.<br /><br />Pääsimme torilta vajaan kahden korttelin matkan, kun liikennevaloissa takapenkin haiseva herra päätti hypätä autosta pois. Anjoviksen ovi auki ja äijä siinä keskellä katua heilumaan. Annoin herra Haisulle kaksi vaihtoehtoa.... autoon ja ovi kiinni tai v*ttuun siitä seisomasta ja ovi kiinni. Toistin asiani muutaman kertaan, herra Haisun naureskellessa ja selittäessä jotain käsittämätöntä. Kaverinsa olivat niin jurrissa, etteivät ede tajuneet koko tilannetta. Lopulta vaihtui vihreät ilmoitin herra Haisulle, että auto lähtee NYT. Päästin autoa muutaman sentin eteenpäin niin eikö tuo pöllö nupannut kadulle. Tähän jo kaveritkin reagoivat "shaatna, shää...shäää...säää.. tapoit shen".<br /><br />Lopulta sain kaveritkin ulos autosta ja ajoin seuraavan vartin ikkunat auki, että sain Haisun ja kavereidensa jäljet "tuuletettua" autosta.<br /><br />Yksi huono kyyti sai pilattua koko yön fiilikset... vitutti kuin pientä oravaa noiden hampuusien jäljiltä. Ja se haju... jos ihminen on peseytymättä kuukauden, käyttää samoja vaatteita koko kuukauden ryyppyreissuillaan, ei voi haiskahtaa järin hääviltä. Ja se karmea haju tuntui nenässä vielä kotimatkallakin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-130510901318358618?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-34886973257991574712008-08-12T14:30:00.000-07:002008-08-12T14:39:58.590-07:00Sain tänään ajo-opetusta ajokortittomalta asiakkaalta. Edessä olevat liikennevalot olivat vihreällä, mittarissa vauhtia liki 60 ja rajoitus alueella 50km/h... "nyt sä voisit painaa kaasua, että ehditään noista valoista". Totesin, että enpä paina enempää, kun on jo nyt hiukan ylinopeutta. Asiakas tähän nyrpeästi "on ne muutkin taksit painaneet"<br /><br />Pian oli edessä tilanne, että ajaessamme vasenta kaistaa, edessä oleva auto päätti kääntyä. Jäin odottamaan auton taakse, että se pääsee pois alta, sillä oikeaa kaistaa tuli jatkuvalla syötöllä autoja. Pian asiakkaan penkiltä kuuluu narisevalla äänellä "ton voisi kyllä kiertää".<br />Vilkaisin uudelleen peiliin ja ilmoitin, että eipä voi, kun ei ole tilaa toisella kaistalla. Mitä kuului pelkääjänpaikalta? "on ne muutkin taksit kiertäneet"...<br /><br />Kun sitten pääsimme perille, laitoin mittarin kassalle muutamaa metriä ennen paikkaa, johon jätin asiakkaan. Siinä kun olin kääntämässä rattia viimeisen kerran, asiakas päätti avata taas sanaisen arkkunsa: "nyt voi sammuttaa"<br />"Niin minkä, autonko?" -kysyin<br />"no eikun ton" - sanoi poka ja tökki sormellaan kohti mittaria ja jatkoi "on ne muutkin taksit sammuttaneet"<br /><br />*huoks*<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-3488697325799157471?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-426456584642856728.post-68797718946190792412008-08-10T13:56:00.000-07:002008-08-10T14:13:13.597-07:00Loppuvat lomat ja alkavat opiskelut ja työt sekä huono sää olivat ilmeisesti saaneet ne vähäiset liikkeellä olevat ihmiset pahantuulisiksi. Ja mihinkäs tuota pahaa tuulta purkaa ellei onnetomaan pirssikuskiin.<br /><br />***<br /><br />Lauantain varhaisina tunteina sain silmilleni nuorehkon miehen, kun kielsin ottamasta autoon avattua tölkkiä. Herra oli niin hutikassa, että ei meinannut osua ovesta sisään autoon tullessaan vaan pukkasi mojovasti otsansa ovenkarmiin. Kun sitten vielä raukalta kiellettiin matkaeväät, oli soppa valmis.<br /><br />"Mua ei v*ttu tommoshet ämmät komenna shaatana"<br />" Vittuuks she shulle kuuluu mitä mää juan"<br />" Mä kaadan tän shattanan kaljan tohon penkille"<br /><br />Meinasin jo kiskaista oven kiinni ja kaasuttaa pois paikalta, kun tuli herran vaimoke. Ensin vaimoke tempaisi miestään käkättimeen, sitten otti tämän oluen pois ja tuuppasi herran takapenkille. Kovin pahoitteli miehensä käytöstä... loppujen lopuksi oikein mukava matka.<br /><br />Sunnuntaiaamuna sitten sain opetusta matematiikasta... heitin asiakaan ravitsemusliikkeen eteen ja pysähdyin toisen pirssin taakse kadun viereen. Kun omat asiakkaat olivat poistuneet, ryntäsi edessä olevasta autosta humalainen rouva kysymään, mahtuuko autooni neljä ihmistä. No totta kai mahtuu, ihan kuten siinä edessä olevaankin. Ihmettelin hetken kysymystä, kun sitten edessä olevasta autosta ryntäsi rouvan seuraksi neljä ihmistä ja alkoi ahtamaan itseään autoon. Tässä vaiheessa ilmoitin, että eipä muuten onnistu. Autoon mahtuu neljä ja heitä oli selvästikin viisi.<br />Tämä ensimmäinen rouva alkoi rääkyä, että on se kumma kun ei voida yhtä ylimääräistä ottaa korttelin matkalle ja kaikki muut ko. tilanteessa jo kuullut vinkunat. Totesin tylysti, että laki on laki ja enempää ei kyytiin tule kun laki sallii. Rouvan mies oli kuulemma poliisi ja kyllä hän tietää, ettei poliisia kiinnosta onko yksi farmarin takalaatikossa vai. Lopputulema oli, että rouva paiskoi ovia kiinni niin että ikkunat helisi ja ilmoitti soittavansa tilataksin, kun pikkuautojen kuskit on niin natsihoroja... pikainen puhelu keskukseen ja keskus tuumi, että "ei taida olla toviin siellä päin tilatakseja vapaana".<br /><br />***<br /><br />Näiden muutaman kuukauden ajokokemuksen jälkeen jaksan edelleen ihmetellä ihmisten käytöstapoja. Kenen työpaikalle minä saan mennä huorittelemaan, vittuilemaan, huutamaan, oksentamaan, koskemaan työvälineisiin, hiplaamaan työntekijää ja rikkomaan lakia? Jos joku voisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi...mielelläni kokeilisin, saako siitä jotain iloa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/426456584642856728-6879771894619079241?l=pikkupiika.blogspot.com' alt='' /></div>Pikku-Piikahttp://www.blogger.com/profile/14463829060556813106noreply@blogger.com1